tiistai 28. heinäkuuta 2015

Apocalipsticks


Noin kuukaus takaperin mulle lähetettiin Lunatick Cosmetic Labs nimisestä yrityksestä muutamat huulipunat testattavaksi ja kaikessa kiireessä meinasin melkein unohtaa esitellä kyseiset punat. Instagramiin mä oon jo muutamat kuvat lisänny, mutta halusin jälleen esitellä noi ihan kunnolla myös täällä blogin puolella. Noi huulipunat kuuluu siis tosiaan Apocalipsticks sarjaan ja sävyjen nimet on Cinderhella, RPG ja Bruja. Alunperin ajattelin ton Brujan (alhaalla oikealla) olevan kaikista kivoin sävy, mutta kokeilemisen jälkeen Cinderhella (ylhäällä oikealla) nous melkeinpä heti mun lemppariksi. LCL:än nettisivuilla värejä kuvaillaan näin:

Cinderhella: Viileä siniseen pohjautuva kuuma pinkki.

RPG: Viileäsävyinen kuollut pölyinen ruusu.

Bruja: Jääkylmän sävyinen harmahtava nude.

Suomennokset ♥

About month backwards a company called Lunatick Cosmetic Labs sent me some new lipsticks to test and in all haste I almost almost forget to introduce these lipsticks here. On instagram I've already shown a few pictures of them but I also wanted to introduce them properly here on my blog. Those lipsticks belong to Apocalipstick series and the shades are called CinderhellaRPG and Bruja. Originally I thought that Bruja (bottom right) is going to be the most nicest tone, but after trying Cinderhella (top right) it rose almost immediately to my favorite shade. On LCL' website the shades are described like this:

Cinderhella: Cool blue based hot pink. 

RPG: Cool toned dead dusty rose.

Bruja: Stone cold toned taupe nude.


En oo ennen ostanu, tilannu taikka saanu LCL:ltä mitään tuotteita, joten koko firma oli mulle suht uus tuttavuus. Asiakaspalvelu oli mukavan oloista eikä toimituskaan kestäny mitenkään ihan älyttömän pitkään. Ainoa asia joka jäi vähän harmittamaan oli se, kun noi "ilmaiset" tuotteet jäi sitten kuitenkin sinne tulliin ja jouduin maksamaan tullimaksun omilla rahoilla kotiuttaakseni noi. Eihän se tietenkään Lunatick Cosmetic Labs:in vika ole, mutta mainitsemisen arvoinen fakta kuitenkin. Pakkauksesta voisin vielä tähän loppuun kertoa sen verran, että tykkään kyllä ihan törkeen paljon tosta hylsystä joka on tehty luodin näköseks!

I haven't bought, ordered or got any products from LCL before, so the whole company was quite a new acquaintance for me. Customer service was nice and delivery didn't take such a long time. The only thing that was a bit disappointing was when my "free" products, went right into the customs and I had to pay a tariff from my own money to repatriate the products. After all, it wasn't of course Lunatick Cosmetic Labs fault, but it's worth mentioning in my opinion. Oh and lastly I have to mention that the package in those apocalipsticks, which is made to look like a bullet is so cool!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

☆ Sunday's special ☆ (GALAXY)


Viime torstaina mä lähin Turkuun viettämään Lauran läksiäisiä ja täällä mä vieläkin oleskelen. Keskiviikkoiltana mietiskelin, että olis tosi kiva kuvata jonkinlainen video ja samalla tehä joku meikki ennen reissuun lähtöä ja hetken pähkäiltyäni päätinkin kaivaa pitkästä aikaa Cameleonin kasvo & kehomaalit esiin ja alkaa maalailemaan. Jotkut teistä saattaa muistaa sen mun half galaxy meikin, jonka tein Helmikuun alkupäässä (löytyy täältä) ja koska kyseinen meikki oli tosiaan vain puolikas, niin tällä kertaa halusin laajentaa meikkiä ja teinkin galaksikuosin sekä naamalle, että ylävartaloon. Aika sopivasti mulla on muuten just nyt tällänen pieni rako tulla postaamaan, kun on tosiaan sen sunnuntain spesiaalin aika!

Anyways, mä henkilökohtasesti tykkään ihan hurjasti sellasista meikeistä, joissa esimerkiks se toinen puoli naamasta on ihan erilainen, kuin se toinen, mutta silti niitä tehdessä jää usein sellanen ajatus, että miltähän tää meikki ois näyttäny jos molemmat puolet ois ollukin samanlaisia. Helmikuussa tehty half galaxy meikki oli yks niistä meikeistä, joista halusin luoda vielä jonain päivänä myös kokonaisen lookin ja nyt mä sen sit vihdoin tein. Lopputuloksesta tuli mun mielestä tosi hienon näkönen ja mikä parasta sen luominen oli samalla ihan super hauskaa. Siinä vaan oikeesti on jotain tosi terapeuttista, kun saa käytännössä katsoen roiskia maalia ympäri naamaa ja kehoa ja koska kylmät sävyt on niiiiiin mun juttu, niin voitte vaan kuvitella kuinka mun silmät kiilu yhä enemmän ja enemmän ton meikin rakentuessa.

Niin ja kuten tossa alussa mainitsin, niin halusin ennen Turkuun lähtöä kuvata videon ja kyseinen video on tietysti tutoriaali tolle galaksi lookille ja sen löydätte tästä linkistä. Toivottavasti tykkäätte!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

And everyone's competing for a love they won't receive


Viime päiviä miettiessä kaikki kietoutuu mielen sisällä sumuun, jota tunnerikkaaksi kutsuminenkin vähättelee. Välähdyksiä sieltä täältä. Se paikka, jota ne tavalliset ihmiset ei koskaan huomaa. Ajomatka jo kauan sitten tavanomaisiksi muuttuneita katuja pitkin ja keskeltä sitä kaikkea se kappale joka herättää mussa vähintään tuhat eri tunnetta ja ainakin kymmenentuhatta muistoa. Hyvä ja turvallinen olo, koska just me ollaan just nyt siinä.

Helsingin yö, vahva humalatila ja ystävät ympärillä. Se kaikista järisyttävin onnellisuuden tunne, josta on vaan ihan pakko ilmoittaa ääneen, että tietää varmasti olevansa hereillä. Yön pimein hetki, Moulin Rouge ja se laulu joka nostaa jokaikinen kerta ihokarvat pystyyn ja saa kyyneleet valumaan. Niin ja kaikki ne toisenlaiset kyyneleet jotka valutin silmistä seuraavana yönä, kun pelkäsin taas paniikissa kuolemaa.

Sateen tuoksu asfaltilla ja tuplasateenkaari mun talon yläpuolella. Uni, josta en tahtonut herätä ja joka sai mut epäilemään todellisuutta monta päivää. Se seinä täynnä kuvia teistä tärkeimmistä, etten koskaan unohda mistä oon tulossa ja kenen ansiosta. Mä hölmönä makaamassa sängyssä, muistelemassa teitä ja näitä ihan liian lujaa kuluvia vuosia.

Oivallus siitä, että ihminen voi muuttua samaan aikaan sekä hyvään, että huonoon suuntaan. Sä kysymässä miksi mä vaikutan niin ujolta ja mä miettimässä ollaanko me kasvettu erillemme. Joku toinen kertomassa, että mun olemuksessa huomaa positiivisen eron entiseen verrattuna ja mä itkemässä, koska en silti tunne riittäväni.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

In case you didn't notice




Oon tainnu jo muutamaan otteeseen, tai no vähintään sen yhen kerran mainita siitä, että oon nyt lähiaikoina kuvannu melko nopeen aikataulun mukasesti videoita youtubeen ja kyseisillä videoilla oon vähän testaillu mun uusia rakkauspakkauksia, elikä Sugarpill:in Sweetheart ja Burning heart paletteja. Oon tykästyny noihin Sugarpill:in meikkeihin näiden kahen paletin vuoksi vielä entistäkin enemmän, jos se on edes mahdollista ja musta vähän tuntuu, että parinsadan kilon painonen meikkilaukku (tai siltä se ainakin tuntuu), jota rahtaan melkeen aina mukana, saa pian vähän uudenlaisen järjestelyn. Ei nimittäin oo hirveen järkevää kuljettaa viittä erikokosta luomiväripalettia kaikkialle, kun noilla Sugarpill:in paleteilla nyt korvaa niistä melkein jokaisen. Anyways se siitä meikkilaukusta. Halusin nyt tulla ihan kunnolla jakamaan jokaisen noista SP:n paleteista tehdyn tutoriaalin täällä bloginkin puolella, ettei teiltä varmasti jää mitään missaamatta. Antoisia katseluhetkiä ja palaillaan taas ♥ !

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Flaming point


Geo Coloured Lenses anto mulle taas tossa pari viikkoa sitten tilaisuuden valita yhet piilolinssit itelleni testattavaks ja koska mun ainoat punaset piilarit vanhentuu ihan tässä lähiaikoina, niin päätin sitten fiksuna poikana kotiuttaa tollaset tosi, tosi simppelit punaset linssit niitä korvaamaan. Noiden nimi on tosiaan Geo Animation CP-F3 ja eipä noistakaan linsseistä nyt oikeastaan löydy mitään pahaa sanottavaa. Itseasiassa täytyy myöntää, että todella harvoin mä oon edes joutunu piilolinssien takia pettymään, ellei sit lasketa mukaan sitä aikaa, kun en vielä tilannu niitä netistä. Mukavuus noissa linsseissä on 5/5 ja efektikin on täysin sellanen mitä kuvittelin eli siitäkin antaisin ihan täydet pisteet.


Noin parisen viikkoa sitten tein myös tilauksen Ebay:hin ja yks sieltä tilatuista jutuista on toi yläpuolella näkyvä pitkä punanen peruukki. Mua alko nimittäin vähän harmittaa, kun omistan vaan yhen punasen peruukin ja sekin on lyhyt ja senpä takia toi oli aika helppo valinta. Tilasin ton punasen peruukin lisäks kaks muutakin peruukkia, joiden ympärille oon jo vähän pähkäilly lookkeja. Meikistä taas voisin kertoa sen verran, että oon nyt viime aikoina testaillu niitä mun uusia Sugarpill:in luomiväripaletteja youtuben puolella jonkin verran ja viimeinen "testimeikki" olikin nimenomaan toi yläpuolella näkyvä kombo lämpimistä sävyistä. Aika kivasti sain ton meikin varjolla ujutettua sekä piilarit, että uuden peruukin testiin, mutta mä en oikeastaan osaa sanoa mitä mieltä mä tosta lookista kokonaisuutena oon.. Ei sillä ettenkö mä tosta tykkäis, mutta jotenkin keltanen ja oranssi väri pistää taas ikävästi silmään. Mitäpä te ootte mieltä? 

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Euforia


Pari viikkoa sitten lähettiin perheen kanssa mökille ja huomasin, että kesä on vihdoin täällä. Koko kesäkuun aikana musta ei nimittäin tuntunu kertaakaan oikeesti kesältä saati lomalta, vaan sen sijaan mua ahdisti ja stressas jostain syystä ihan liikaa. Tuntu siltä, ku kesä kestäis vaan sellaset pari päivää ja ajattelin jo etukäteen, etten ehdi tehä yhtään mitään koko kesänä. Heinäkuun vihdoin saapuessa saapu myös se levollisempi mieli ja eipä sitä yläpuolella näkyvissä maisemissa ollu hirveen hankala saavuttaa. Oli kerta kaikkiaan ihan mahtavaa viettää viikko keskellä ei mitään. Uida, kalastaa, grillailla, ottaa aurinkoa, saunoa ja ihan vaan viettää laatuaikaa perheen kesken. Mökkiviikon jälkeen mä tulin takas Järvenpäähän ja eipä taida olla kulunu päivääkään sen jälkeen ilman, että oisin nähny ainakin yhtä kaveria. Oon todellakin ottanu nyt kiinni sitä "menetettyä" aikaa, joka on kulunu stressaamiseen ja voin todeta, että se on onnistunu aika hyvällä menestyksellä. Kesä tuntuu vihdoin kesältä ja mä vaan rakastan sitä kun ympärillä on näitä ihmisiä ♥

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Stop killing yourself slowly 3/3


Kuten aiemmissa osissa on käynyt ilmi, reilun kuuden vuoden tupakkariippuvuuden jälkeen yritin jälleen lopettaa tai pikemminkin koitin elää päivä kerrallaan ilman sitä viheliäistä pahetta ja ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen kokeilu saikin kunnolla tuulta siipiensä alle. Lopetin tupakoinnin omilla ehdoillani. Koko ajan hyväksyen sen mahdollisuuden, että pian saattaisin taas sortua, mutta tarpeeksi sitkeänä etten ainakaan sytyttäisi savuketta siitä kuuluisasta hetken mielijohteesta.

Jo kauan ennen tätä "virallista" lopettamista olin hankkinut sähkötupakan ihan vain kokeilumielessä ja vaikka useat tuttavat ja kaverit sanoivat, ettei edes kyseisellä kapistuksella onnistu lopettamaan nimenomaan oikeaa tupakoimista, niin päätin silti jättää puheet omaan arvoonsa ja kokeilla miten se tupakasta sähkötupakkaan siirtyminen omalla kohdallani toimisi. Vanha sähkörööki veteli näinä aikoina viimeisiään, joten tilasin jo tutuksi tulleelta nettisivustolta eli PaulSaarelta uuden laitteen ja pari, kolme viikkoa sen saapumisen jälkeen poltinkin viimeisen tupakkani.

Ihan alussa höyryttelin 12mg nikotiinia sisältävää nestettä, joka maultaan taisi olla vesimeloni ja sen varjolla lopettaminen sujui paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Aamulla heräsin normaalisti, keittelin kahvit ja höyryttelin ennen kouluun lähtöä. Koulupäivät sujuivat pari viikkoa lopetuksen jälkeen jo melkein rutiinilla, eikä tupakka käynyt mielessä laisinkaan. Ellei sitä joka puolella leijailevaa savua ja ällöttävää hajua lasketa mukaan. Koulupäivien jälkeen höyryttelin sähkötupakkaa vähän miten sattuu. Jos näin kavereita, niin enemmän ja jos taas en, niin vähemmän. Ulkopuolelta saadut kommentit lopettamiseen liittyen olivat melkeinpä aina samankaltaisia. Alkuhämmennystä, jonka jälkeen positiivisia kehuja, tsemppejä sekä muuta vastaavaa ja todella usein lopettaminen ja siitä kertominen saivat aikaan pitkiä sekä mielenkiintoisia keskusteluja tupakkaan liittyen.

Sähkötupakka sen sijaan sai paljon negatiivisemman vastaanoton. Moni tuntui vähättelevän lopettamista nimenomaan sähkötupakan takia. Ties milloin tuli kommenttia, että "Ai sä et ookaan oikeesti lopettanu." tai "Sähän poltat tota laitetta enemmän ku mä tätä röökiä." ja tietenkin monen piti päästä myös pätemään siitä kuinka vaarallinen sähkötupakka on, mikä siinä mielessä huvittaa, sillä sähkötupakan neste sisältää: Aromeita, nikotiinia, propyleeniglykolia, glyserolia sekä deionisoitua vettä. Kun taas tupakka sisältää edellämainituista myöskin nikotiinia, propyleeniglykolia ja glyserolia ja niiden lisäksi ammoniakkia, asetonia, arseenia, bentseeniä, bentsopyreeniä, butaania, cadmiumia, DDT:tä, formaldehydiä, häkää, metanolia, naftaliinia, nikkeliä, titaania, tolueenia ja vetysyanidia (Merkitykset löytyvät täältä) eikä se vielä riitä, sillä tupakan täydellistä ainesosaluetteloahan ei varmasti saa käsiin mistään.

Palatakseni kuitenkin aiheeseen, alussa olin todella hämmentynyt siitä miten ihmiset suhtautuvat sähkötupakkaan ja huomasin jääväni pohtimaan tätä(kin) aihetta jonkin sorttisen kallonkutistajan elkein. Olisiko vastaanotto eri, jos kertoisin syöväni nykyään nikotiinipurkkaa vai voisiko sekin olla "huijausta" muiden ihmisten silmissä? Aistinko toteamuksissa kateutta ja nousiko vähättelyissä pinnalle katkeruus. Ken tietää, mutta jonkin aikaa analysoituani näitä vastaanottoja päätin vain lakata välittämästä ja alkaa nauttimaan siitä mitä olin tupakoimattomuudellani saavuttanut. Rahan säästön huomasi varmasti kaikista nopeiten, sillä opiskelijabudjetilla 35-50e viikossa on paljon. Seuraavaksi tajusin, että maistan paljon paremmin, en hengästy aseman rappusissa, yskiminen on vähentynyt ja kaikkien näiden pienten henkilökohtaisten voittojen ansiosta otin seuraavan askeleen ja vähensin sähkötupakan nesteiden nikotiinimäärästä kertaheitolla puolet, eli siirryin 12mg:sta 6mg:aan. Niin ja tietty shoppailin ansaitusti Ebayssä. Viikot kuluivat ja pikkuhiljaa tupakoiminen alkoi kuulostaa siltä, kuin se ei omaan elämääni koskaan olisi kuulunutkaan. Välillä vaihdoin sähkötupakkaa edellisen menettäessä tehoaan ja sähkötupakan nesteetkin vaihtelivat makujaan tutusta ja turvallisesta vesimelonista pettymyksen tuottaneeseen cappuccinoon ja siitä herkulliseen hedelmä miksaukseen sekä raikkaaseen mentholiin, joka onkin tällä hetkellä se lemppari.

Melkein jokaisen sähkötupakan nesteen sekä itse sähkötupakan olen tähän mennessä tilannut PaulSaarelta, jota on kyllä ihan pakko hieman ylistää. Asiakaspalvelu PaulSaarella on nimittäin aina ollut ihan älyttömän hyvää ja vastauksia kysymyksiin saa todella nopeasti. Myös hinnat ovat kohtuulliset ja uusia tuotteita tulee sivustolle aina silloin tällöin. Toimituskulut ovat melko halvat ja paketti saapuu ainakin yleensä perille 2-3 päivässä. Muistan myös, kun joskus keväällä olin tilaamassa uutta sähkötupakkaa vanhan tilalle ja kysyin chatissa jostain mieltä askarruttaneesta seikasta, niin vastauksen lisäksi sain vielä yllättäen 20% alennuskoodin ihan vaan sen takia, että asiakaspalvelijan mielestä oli niin "aurinkoinen ja kaunis päivä". Myös se on plussaa, että PaulSaaren (ja varmaan monen muunkin yrityksen) sivuilta näkee tarkalleen kaikki vanhat tilaukset ja näin ollen tiedän, että tupakoinnin lopettamisen jälkeen, 169 päivässä rahaa sähkötupakointiin on kulunut tasan 361,51€. Jos taas laskettaisiin suuntaa antava summa sille, kuinka paljon oikeaan tupakkaan olisi mennyt rahaa, niin 169 kerrottuna sanotaanko nyt vaikka kuudella eurolla on sellaiset 1014€, joten kyllähän se pistää vähän miettimään.. Ottaen huomioon, että olen ostanut sähkötupakan nesteiden lisäksi 4 eri sähkötupakkaa (yhteishinta noin 175€) ja niihin vielä varaosia, niin puolen vuoden nesteiden hinta jää kyllä melko alhaiseksi verrattuna tupakkaan.

Pelko repsahduksesta ei enää nykyään vaivaa mieltä ja vaikka kuinka yritän muistella menneitä, niin olisi vähintäänkin outoa kävellä nykypäivänä kauppaan, ostaa aski ja vielä sytyttää se savuke. Aikaakin on jo kulunut melkein puolisen vuotta siitä kun lopetin, joten voin melko turvallisin mielin sanoa, etten tupakkaa tule enää polttamaan. Sähköröökin nesteiden kanssa mennään nyt vaihtelevasti 4mg:ssa ja 0mg:ssa riippuen ihan fiiliksistä ja aina silloin tällöin tulee vastaan päiviä kokonaan ilman höyryttelyä. Pakko vielä loppuun mainita, että jos joku teistä harkitsee tupakoinnin lopettamista tai edes vähentämistä, niin tehkää se, ja tehkää se omalla tyylillänne! Ette varmasti tule katumaan :) 

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Stop killing yourself slowly 2/3


Lopetin tupakoinnin eräänä sunnuntaina tammikuussa. Edellisenä päivänä olin ostanut kaksi askia röökiä ja repun sivutaskussa oli vielä kolmas vasta avattu aski. Koko reilun kuuden vuoden tupakoimiseni aikana olin yrittänyt lopettaa vain pari kertaa, mutta molemmat tauot kestivät korkeintaan kaksi viikkoa. Vastoin omaa tahtoani olin myös joutunut muutamaan otteeseen pitämään päivästä kolmeen päivään taukoja ollessani Kellokoskella osastolla. Tiedostan, että poltin melko paljon päivittäisellä mitta-asteikolla, sillä riippuen ajanjaksosta tupakkaa meni arviolta sellaiset 20-40 kappaletta päivässä. Useimmiten tosin vain se reilu 20. Tammikuun kolmantena sunnuntaina päätin hetken mielijohteesta, että nyt mä taas kokeilen olla ilman ja vajaa puoli vuotta tää kokeilu on pysyny voimassa.

On jotenkin pelottavaa ajatella kuinka vahva riippuvuus voi muutamassa vuodessa kehittyä, mutta toisaalta omalta osaltani en auttanut asiaa yhtään. Heti herätessä kävin tupakalla. Keitin kahvin ja saatoin käydä uudestaan tupakalla. Kävellessäni kouluun poltin ainakin kaksi tupakkaa ja joka ikisellä tauolla kävin kessuttelemassa. Niin ja ruokkiksella poltin vähintään pariin otteeseen tupakan, samaten kuin kahvitauolla. Koulun jälkeisestä ajasta en osaa edes sanoa mitään tarkkaa määrää, mutta pointtina oli, ettää tupakkaa kyllä paloi ja sitä paloi paljon. Aiemmilla lopettamis kerroilla tai pikemminkin yrityksillä söin nikotiinipurkkaa ja lopetin tarkoituksella samaan aikaan kun tupakatkin loppuivat. Nyt tätä viimeistä taukoa en kuitenkaan aloittanut samalla kaavalla, sillä mitä useammin lupasin itselleni lopettavani tämän askin jälkeen, niin sitä pidemmälle se varsinainen lopetuskin siirtyi. Aina tuli jotain "tupakan vaativia tilanteita" tai tapahtumia vastaan ja niinpä se lopettaminen vaan venyi ja venyi, kunnes lopulta hylkäsin ne lopettamisaikeet jälleen ainakin muutamaksi viikoksi.

Kuten jo sanoin, niin eräänä sunnuntaina päätin kuitenkin hetken mielijohteesta, että nyt mä taas yritän olla ilman ja siitähän se ajatus sitten lähti. Sunnuntai meni sähkötupakkaa silloin tällön höyrytellessä, mutta heti maanantaina päätin ottaa riskin ja lähdin ilman kyseistä kapistusta kouluun. 8 tuntia meni kuin menikin kokonaan ilman nikotiinia ja vieläpä kummallisen helposti. Tupakka oli tietty moneen otteeseen ajatuksissa eikä kaksi ja puoli askillista sitä itseään laukun sivutaskussa yhtään helpottanut kieltäytymistä, mutta loppujen lopuksi selvisin melko helposti ensimmäisestä päivästä ja illemmalla höyryttelin taas sähkötupakkaa. Seuraavat päivät etenivät melko vaihtelevasti. Välillä sitä tupakkaa ei edes muistanut saati tehnyt mieli, mutta välillä taas oli erittäin lähellä etten sortunut. Olisi ollut niin käsittämättömän helppoa polttaa se yksi tai vaikka kaksikin tupakkaa ja ajatella, että jos mä nyt pystyn lopettamaan, niin mä pystyn lopettamaan millon vaan. Se tosin on fakta, että jos mä oikeesti oisin noin ajatellu, niin mähän toistelisin tota ihan samaa lausetta varmaan vieläkin itelleni ja polttaisin aina sillon tällön ne pari enkä näin ollen lopettais varmaan koskaan.

Aina sellasen hirveen tupakanhimon iskiessä mä söin kurkkupastilleja ja yritin keskittyä johonkin muuhun ja pikkuhiljaa alko vihdoin helpottaa. Tupakan haju muuttu houkuttelevasta ihan hirveeksi kemikaaliseokseksi, yskiminen väheni hitaasti, mutta varmasti ja muutenkin olo oli paljon terveempi. Niin, tai no ei se terve olokaan sieltä ihan heti ilmestynyt, sillä vain pari viikkoa tauolle jäämisen jälkeen sairastuin ja olin noin viikon verran kuumeessa ja flunssassa. Googlettelin omien johtopäätösteni perusteella yhteyttä tupakoinnin lopettamiselle ja sairastelulle ja kappas vaan, netti olikin pullollaan keskusteluja siitä, miten todella moni oli sairastunut heti lopettamisen jälkeen. Itse järkeilin tämän siten, että kaikki ne tupakan myrkyt kerääntyvät elimistöön polttamisen myötä ja kun vihdoin lopettaa sen itsensä myrkyttämisen, niin keho haluaa tietty päästä eroon kaikista ylimääräisistä myrkyistä sekä kemikaaleista ja aloittaa puhdistautumisen. Viikon sairastelun jälkeen päätin, että nyt tää polttaminen oli sitten ihan oikeesti tässä. Tällä kertaa mä pääsin helpolla, mutta mitä vanhemmaks sitä tulee, niin sitä huonommin se elimistökään pystyy enää reagoimaan.

Tupakoinnin lopettamisesta jokaisella on varmasti jonkin sorttinen mielikuva perustuen luettuun, kuultuun ta jopa itse elettyihin kokemuksiin. Mulla itelläni tupakoimisen koukuttavin osa oli ainakin itsessään se tapa tupakoida ja sen takia hankinkin sähköröökin korvatakseni toistaiseksi sillä tämän tavan. Nikotiinikin kuuluu toki tähän riippuvuuteen, mutta tavat on loppujen lopuksi paljon pinttyneempiä. Tupakointi oli vuosien varrella juurtunu niin sanotusti mun imagoon ja oli tosi outoa olla yhtäkkiä se tyyppi joka ei polta. Mä nimittäin rakastin aiemmin tupakointia. Aamutupakkaa, ruokaröökiä, kahvisauhuja ja tietty sitä, kun odottaessa junaa taikka bussia sai polttaa sen yhen kessun. Myös kavereiden seurassa oli jotenkin tosi luontevaa ja kivaa polttaa, kun kaikki muutkin poltti ja jos otti päähän tai ahdisti niin samantien se tupakka paloi suunpielessä helpottaen oloa edes hetkeksi. Vaikeinta mulle ei niinkään lopettaessa ollut edes se aamurööki toisin kuin olin luullut, vaan ihan ensimmäisenä huomasin kuinka tylsyyden iskiessä alko tekemään ihan älyttömästi mieli tupakkaa. Niin ja illanistujaisissa en ois varmaan pärjänny ellen olis sitä sähköröökiä ottanut mukaan.

Nyt on vuosi 2015 ja reilu 6 vuotta polttaneena mitä on jäänyt käteen? Ei oikeastaan mitään. Rahaa on kirjaimellisesti palanut mielettömiä summia haihtuen savuna ilmaan, eikä terveyskään varmasti ole samalla tasolla, kuin mitä se oli tupakoinnin aloittaessa. Monia tupakointiin liittyviä hyviä muistoja löytyy kyllä menneisyydestä, mutta en mä oikeesti nää mitään syytä siihen, etteivätkö nää kyseiset hetket olis voineet tapahtua myös ilman sitä tupakkaa. Tietty se tupakka voi toimia monesti jäänrikkojana tilanteessa, kuin tilanteessa ja ainakin mun kohdalla se helpotti ahdistukseen ja stressiin hetkellisesti niin kuin jo mainitsinkin, mutta siihen se sitten jääkin. En osaa sanoa kadunko mä sitä, että tupakoinnin oon joskus aikoinaan alottanut, mutta helvetin tyytyväinen mä oon siihen, että pääsin irti.