keskiviikko 9. joulukuuta 2015

I am beautiful


Mitä sulle kuuluu? Se on kysymys, jota mä en oo viime aikoina hirveesti edes miettiny. Jos joku kysyy multa ohimennen ton kysymyksen, niin mä yleensä vaan raapasen pintaa, mietin mitä oon viime päivinä tehny ja sen perusteella vastaan joko, että ihan hyvää tai vaikka, että vähän sekavaa. Nyt mä oon kuitenki alkanu ihan oikeesti pohtimaan, että mitä mulle kuuluu ja se vastaus ei ehkä enää ookaan niin yksinkertanen.

Jos nyt alotetaan vaikka siitä mun henkisestä voinnista, mikä tietty vaikuttaa melkeinpä kaikkeen muuhunkin. Mä oon viime aikoina voinu aika hyvin, kun vertaa vaikkapa elo-syyskuuhun. Mä en oo saanu paniikkikohtauksia enää moneen kuukauteen ja se on tuntunu ihan mahtavalta. Junissa matkustaminen ei oikeastaan jännitä enää ja musta tuntuu, että alan pikkuhiljaa jättää sitä tarvittavaa lääkitystä eli Propralia pois. Mä oon muutamana kouluaamuna meinannu nimittäin itseasiassa jopa unohtaa ottaa sen ja se saattaa jo kertoa siitä, ettei ne paniikkikohtaukset taikka oireet oo enää niin tuoreessa muistissa. Kaupassa käyminen luonnistuu nykyään ihan normaalisti ja niille reissuille en enää edes varaudu esilääkityksellä, mutta mukana mä niitä lääkkeitä kuitenkin kannan. Ihan vaan varmuuden vuoks ja tietynlaista turvallisuuden tunnetta luomaan. Tänä perjantaina me mennään äitin kanssa teatteriin kattomaan Billy Elliotia ja se on mulle iso koe siitä, että oonko mä vielä sen paniikin orja vaiko en.

Paniikkioireidden vähentyessä mun mieli tiedosti, että okei nyt voidaan taas alkaa keskittymään niihin muihin ongelmiin ja masennushan se siitä sitten seurasi. Tietenkin sen päivittäisen paniikkikohtausten pelon ja siitä aiheutuvien oireiden kanssa elo oli sekä mielelle, että keholle tosi raskasta sekä kuluttavaa, joten voi olla, että ilman sitä pelkoa ja jatkuvaa jännitystä mun keho sai vihdoin luvan vähän hengähtää ja siitä varmaan johtu myös masennus, väsymys ja se sellanen innostuksen lopahtaminen. Päivien edetessä mä aloin kuitenkin pikkuhiljaa onneks tuntea miten se masennus väisty jälleen tieltä ja sitä mukaa rupesin tietty käymään läpi kaikkea sen alle jäävää eli esimerkiks kysymystä siitä, mitä mulle todellisuudessa kuuluu. Mä totesin mielessäni, että mä oon oikeesti parhaillaan aika hukassa ja sen tiedon perusteella mä rupesinkin tekemään aika mittavaa tutkimusta itestäni. Kysymys siitä kuka mä oikein oon ja kuka mä haluun olla ilmesty mun mieleen, koska ne oli asioita joiden tiesin vaikuttavan mun vointiin merkittävästi.

Nää kaks kysymystä pyöri päivittäin mun mielessä, eikä se turta olotila yhtään auttanu asiaa. Musta tuntu, etten mä ollu oma itteni ja mua pelotti ihan älyttömästi, että se johtuis siitä mun uudesta lääkityksestä. Mun piti peruuttaa monia tapahtumia ja mä jouduin myös tinkimään monesta muusta asiasta, Mä pohdin, että oonko mä vielä se ihminen joka mä olin esimerkiks vuos sitten, mutta koska ihminen kasvaa ja olosuhteet muuttuu, niin enhän mä tietenkään ollu enää siihen vuoden takaiseen Pietuun verrattavissa. Mä yritin heijastaa itteäni mun ystävien kautta ja rakentaa sitä kautta kirkkaamman kuvan siitä kuka tai millanen ihminen mä oon mun läheisten mielessä tai mielestä. Niin monta ajatusta nous pintaan ja vaikka mä sain pienen käsityksen siitä minuudesta mun ystävien kautta, niin eihän se tietenkään ratkassu sitä perimmäistä kysymystä, koska enhän mä oo pelkästään se henkilö kuka mä oon mun kavereille, vaan mä oon kaikkien niiden roolien summa, joita mä harjoitan. Mä oon se Pietu, joka käy koulua ja opiskelee, mutta mä oon myös se Pietu joka mä oon vapaa-ajalla ystävien kanssa. Kaikista eniten mä oon kuitenkin se Pietu, joka mä oon ku mä oon yksin ja vaan siitä Pietusta mun täyty ottaa selvää.


Mä aloin miettimään mun menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaa, mutta hämmennyin kaikesta siitä tiedonmäärästä ja päätin siis keskittyä vain tähän hetkeen. Oli aika jännää elää tavallaan sellasta kaksoiselämää, jossa mä olin sekä itse se pääroolin esittäjä, että vierestä katsoja. Tätä menetelmää soveltaen mä aloin kuitenkin löytämään itteäni uudestaan jaa päivä, päivältä se inspiraatio mun sisällä kasvo ja mitä enemmän mä tein asioita, niin sitä enemmän kaikki ajatukset selkeyty mun päässä. Koko tän projektin aikana taustalla tapahtu tietenkin kaikenlaista mikä vaikutti mun ajatusmaailmaan ja esimerkiks viime kuussa tehty haastattelu anto mulle tosi erilaista näkulmaa esimerkiks siihen miten mä määrittelen itteni ja esimerkiks mun sukupuolen. Sekin on nimittäin asia jota mä harvoin mietin kunnolla. Mä miellän itteni täysin mieheks, mutta silti see kolmas sukupuoli oli termi, jota mä aloin toden teolla pyörittelemään mielessä. Eihän sukupuolen pitäis ketään määritellä, enkä mä ainakaan ite pysty sen perusteella ketään kokonaan määrittelemään, mutta jos nyt pitäis jotenkin konkretisoida mun ajatukset, niin oon ehkä sit loppujen lopuks kuitenkin sekä mies, että häilyvästi vähän sitä kolmatta sukupuolta.

Mä en edusta mitään miehisyyden perikuvaa sisältä enkä kyllä varsinkaan ulkopuoleltakaan, niin ku monet varmaan tietää, mutten mä myöskään oo mikään vastakohta sille. Hasssuahan on, etten mä kuitenkaan koskaan erikseen ajattele olevani mitään sukupuolta ja huolimatta mun rakkaudesta meikkaamiseen mä pidän sitä silti loukkauksena jos esimerkiks joku mies neidittelee mua, koska mun korvaan se kuulostaa siltä, että oisin joku likanen seksilelu ja sitä mä en todellakaan ole. Jostain syystä mun korvaan ei kuitenkaan särähdä se että joku kutsuu mua mieheks, koska sitähän mä loppujen lopuks olen. Ehkä siitäkin voi jo päätellä aika paljon, että miten niiden omien määritelmien alta oikeesti kokee ittensä, koska tytöstä, androgyynistä ja pojasta jossain muhun kohdistuvassa lauseessa mä sivuuttaisin vaan viimeisen. Mä opin jo nuorena, että ihmiset tulee aina määrittelemään sut ensialkuun sun ulkonäön perusteella, kun erään tuttavan poikaystävä tokas, että "Oot kyllä nätein androgyyni johon oon törmänny" ja mähän tietysti hämmennyin, koska olin aina vaan ajatellu olevani poika, mutta mulla kesti todella pitkään oppia se, että loppupeleissä vaan mä ite voin määritellä sen kuka tai mikä mä oikeesti oon.

Oli miten oli. Kaikesta tästä sekavuudesta huolimatta mä oon tällä hetkellä aika hyvin selvillä siitä mun minuudesta, vaikka näin nuori oonkin. Mä oon tyytyväinen siihen kuka mä oon ja ennenkaikkea ylpeä siitä. Mua ei kiinnosta näytänkö mä jonkun silmään naiselta tai transsukupuoliselta, koska loppujen lopuks vaan mun omilla mielipiteillä on merkitystä ja huolimatta mun ulkonäöstä, tyylistä tai ihan mistä vaan muusta; kunhan mulla on hyvä olo, niin millään muulla ei oo merkitystä. Mä voin punata mun huulet ja rajata mun silmät. Mä voin vetää pisimmän omistamani peruukin päähän ja pukeutua vaikka tiukkaan toppiin ja silti tuntea itteni mieheks ja ennenkaikkea omaks ittekseni. Vaikka mä välillä rikon rajoja, enkä aina tunne kuuluvani johonkin tiettyyn sukupuoleen, niin mä en silti aio koskaan antaa sen rajottaa mua tai saada mua tuntemaan, että mussa ois jotain vikaa. Niin ja vaikka mua välillä ahistaakin tää maailmanmeno ja oma elämä, niin mulle kuuluu tällä hetkellä oikeesti todella hyvää.

22 kommenttia

  1. Hmm anteeks mut mun on pakko kysyä että tykkäätkö sä kuitenkin naisista, tais siis kiinnostaako vain naiset sua siinä mielessä? Vai siis..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon bisse eli molemmista tykkään, naisista ja miehistä :)

      Poista
  2. Oletko koskaan ajatellut, ettet halua itseäsi neiditeltävän myöskään siitä syystä, ettet itse pidä naissukupuolta heikompana tai huonompana? Koska voisi olettaa, että sitä monet, varsinkin miehet ajavat takaa yrittäessään loukata sua syystä tai toisesta. Tiedän, että moni mies kokee sen loukkauksena myös tästä syystä. Et halua itseäsi etkä muita vähäteltävän, eikö niin? Koska biologinen sukupuoli ei määritä meistä yhtäkään, ainoastaan se mitä löytyy korvien välistä, merkitsee. Ja on hienoa, että olet tietoinen itsestäsi kaikin tavoin, vaikka et haluaisi lokeroida itseäsi, koska kenenkään ei tarvitse sitä tehdä, ei sun itsesi, eikä muiden. Se ei ole pakollista. Loppupeleissä tärkeintä on se, että olet tyytyväinen itseesi ja elämääsi ja saat sen myötä myös elää rauhassa ja myös toteuttaa itseäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm toi kuulostaa itseasiassa aika loogiselta! Ja jep, oon samaa mieltä :)

      Poista
  3. Voi miten hieno postaus! Ja jokainen meistä on joskus hetkittäin näiden rooli kysymysten äärellä. Itsellä lähinnä sitä et oonko mä vaan äiti vai kuka mä olen sen takana? Tai minkälainen ystävä mä olen?sä oot niin kyl fiksu ihminen ja tärkeintä on just se et lopulta tiedostaa kuka on niiden kaikkien eri minuuksien takana. Ja just et vaikka toteatkin olevasi nuori niin se ei vähennä millään tapaa sitä kuinka hyvä käsitys sulla voi itsestäsi ja maailmasta olla! Ja jokainen meistä kasvaa ja muuttuu vuosien varrella ja niin sen pitääkin mennä :) Ps. Pyysit ilmottaa jos sulle laittaa postia tulemaan. Laitoin sulle suosikki bloggaajani joulukortin tulee, mut sitähän ei vielä tiedä koska se tulee perille :) mut tiedät joskus oottaa:)iloista joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo noita rooleja tulee kyllä mietittyä tosi usein mikä on mun mielestä vaan hyvä asia, että ymmärtäis itteään paremmin :) Kiitos paljon Noora! <3 Innolla jään korttia odottelemaan ^^ Iloista joulun odotusta sullekin!

      Poista
  4. Wow, mahtavaa tekstiä jälleen kerran! Tykkäsin ihan tajuttomasti miten sä laitoit ton koko "oma sukupuoli"-jutun selville, sitä oli oikeesti tosi kiinostavaa lukea. Olenki miettinyt että mitkä sun ajatukset ovat sitä kolmatta sukupuolta kohtaan ja nyt tuli selväksi sekin! Continue being your awesome self!

    Psst, onks sulla noissa kuvissa mini-sclerat? :D

    ☆ Shiro Samurai's Cosplay & Circle Lens Blog ☆
    ☆ Facebook Cosplay Page ☆
    ☆ Ink & Sword Lifestyle Blog ☆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Kiva että oli kiinnostavaa tekstiä :3 I will! Ja jeppis onhan ne :>

      Poista
  5. Loistavasti kirjoitettu teksti! Olet upea persoona. ❤

    VastaaPoista
  6. Olipas mielenkiintoista lukea noita pohdiskelujasi, koska vähän samansuuntaisia juttuja olen itsekin käynyt mielessäni läpi. Mun mielestä vielä nykypäivänäkin sanat "mies" ja "nainen" sisältää niin paljon kaikenlaisia stereotyyppisiä oletuksia, joiden vuoksi itse koen hankalaksi, jos mua kutsutaan jollakin termillä, joka viittaa biologiseen sukupuoleeni. Mä en tahdo, että muhun liitetään niitä yleistyksiä, joita tuollaiset termit pitävät sisällään. Mieluummin tulen kutsutuksi omalla nimelläni tai jollain neutraalilla "ihminen" tai "tyyppi" -sanalla. Koen itseni ennemmin yksilöksi kuin biologisen sukupuoleni edustajaksi ja aika usein harmittaakin huomata, miten iso asia se biologinen sukupuoli on tässä yhteiskunnassa.

    Pitää vielä sanoa, että sun tyyli on aivan upea ja noita sun valokuvia on ilo katsoa, kun meikkaat niin hienosti ja erikoisesti. Sulta ei totisesti luovuutta puutu. Jatka samaan malliin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo samaistun! Ja hei kiitos paljon <3 Mä jatkan :3

      Poista
  7. http://www.bbc.co.uk/science/humanbody/sex/add_user.shtml

    En sanoisi että toi ois joku järkevä juttu, mutta :D

    VastaaPoista
  8. Tosi hienoja ajatuksia tässäkin postauksessa!
    Arvostan sua ja sun luovaa taituruutta niin paljon :3
    Go Pietu ♥ ps olet suloinen

    VastaaPoista
  9. Olet ehkä upein persoona koskaan ja sua ei voi kuin ihailla. Wau, oot iso inspiraatio ja susta tulee vielä jotain tosi suurta. Jätät sanattomaksi.

    VastaaPoista
  10. Aagh oli kyllä ihana lukea sun mietteitäs!! Mulla on aivan samanlaisia fiiliksiä ollu aina.. oon tosin ite nainen (26v) enkä vieläkään ole tullu siihen selvyyteen että kuka oikeasti olen. Ja valitettavasti oon tullut siihen tulokseen etten varmaan täysin löydä itseeni. Osittain varmaan omat paniikkikohtaukset ja ahdistukset johtuu just siitä, että olisi hirveä tarve (jostain syystä!) saada itsensä johonkin, mihin tahansa muottiin. Olen tullut samaan lopputulokseen kun luin sun kirjotuksesta, että millään muulla ei oo väliä, ku sillä että sulla on hyvä olla itse itses kanssa. Tämä yhteiskunta tässä ahdistusta aiheuttaa kun aina pitää määritellä jokainen jotenkin ja kuitenkin loppujen lopuksi ei ole koskaan mikään hyvä.
    Sori sekava kirjoitus! Mutta pointti on että mielenkiintonen kirjotus nytkin sulla :DD , ja et todellakaan ole yksin noitte tuntemusten kanssa.

    Tsemppii! ^^

    VastaaPoista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)