torstai 12. marraskuuta 2015

You can choose, either way you will end up on the news. (Just like you wanted, right?)


Huomenna on luvassa aika jännä päivä, jota oonkin tässä jo hetken aikaa ehtiny kuumotella. Mua tullaan nimittäin kuvaamaan sekä haastattelemaan Yleltä ja haastattelun aiheenahan on tää mun meikki/maskeeraustaide. Jännä miten erilainen fiilis mulla on tästä huomisesta jutusta, joka ilmeisesti Ylen nettisivuille jossain kohtaa ilmestyy, kun vertaa siihen juttuun, jossa Yle haastatteli mua viiltelyyn liittyen joskus aikoja sitten. Muistan miten mua jännitti sillon ihan älyttömästi, vaikka haastattelija olikin tosi mukava ja paikkakin aika normaali (Pasilan asema). Normaalilla tarkotan siis sitä, ettei mun tarvinnu istua missään studiossa kaikkien laitteitten sun muiden keskellä. Mun kädet kirjaimellisesti täris siinä samalla, kun yritin laukoa niitä mun mielipiteitä ja kokemuksia aiheeseen liittyen. Haastattelun jälkeen tärinä jäi vielä hetkeks aikaa päälle ja fiilikset oli jollain tapaa ristiriitaiset. Toisaalta olin aika innoissani, mutta sit taas toisaalta oli jotenkin ahdistunu olo. 

Huomenna sen itse haastattelun lisäks musta ilmeisesti otetaan samalla myös muutamia kuvia, sekä videopätkää siitä kun mä meikkaan. Mua luonnollisesti jännittää aika paljon, mutta sit toisaalta tuntuu kans tosi hyvältä ja itsevarmalta. Meikkaaminen on kuitenki se mun juttu. Se mitä mä teen parhaiten ja se missä mä harvoin mokaan. Niin ja mikä parasta, niin ei niillä mokillakaan meikkaamisessa oo mitään väliä, kunhan vaan löytyy mielikuvitusta ja ripaus asennetta. Menikö sun eyeliner liian paksuks? Noh, jatka vaan sillä linerilla läträämistä ja vedä oikein överikillersilmämeikit itelles. Turhauttaako huulipunan laitto, kun ei ne rajat millään näytä tarkoilta saati symmetrisiltä? Sotke sun huulet ihan tarkoituksella ja silmämeikki siinä samalla, jos siltä tuntuu! Meikkaaminen kun on taidetta ja taidehan ei tunnetusti tunne rajoja. Ja just siitä mä nautin. Siitä, ettei mun tarvii pysytellä missään tietyssä lokerossa, sillä siinä meikkaamista symboloivassa lokerossa ei oo seiniä, ei pohjaa, eikä edes kantta jos et sä ite niin halua. 

Anyways, musta tuntuu jotenki tosi hyvältä, että joku on vihdoin "löytäny" mut ja tavallaan noteerannu sen mitä mä teen. Onhan mulla teidät lukijat ja youtubessa tilaajat ja paljon, paljon muitakin ihmisiä joiden tuki ja palaute on todella tärkeetä, mutta tää on kuitenkin ihan eri kaliiberin juttu! Aiemmin nää ns. Isot tahot on ollu lähinnä kiinnostuneita vaan mun viiltelystä ja kaikesta siihen liittyvästä. "Mikä sai sut alottamaan ton?", "Mikä sua autto lopettamaan ton?" ja niin edespäin, mutta tää on jotain ihan erilaista. Tietty mä oon ylpee siitä miten mä oon selvinny kaikista vastoinkäymisistä, ja enemmän ku mielelläni mä autan muita niistä samantapasista ongelmista kärsiviä, jos vaan jotenkin pystyn, mutta viiltely ja kaikki siihen liittyvä tuo kuitenkin mun, ja varmaan monen muunkin mieleen paljon negatiivista, sillä sitähän se itsessään on. Kukaan nykyinen taikka entinen viiltelijä tuskin nauraa, että "Hahah joo, voi vitsi, kun sillon joskus oli niin paha olo, että teki mieli vaan raastaa koko nahka irti kehosta, viiltää suonet riekaleiks ja kieriä vaikka suolassa sen päätteeks, että fyysinen kipu kumois henkisen tai, että tuntis edes hetken ajan jotain. Voi niitä aikoja!"...

Ei viiltelystä, eikä edes sen lopettamisesta oikein voi puhua tai kertoa ilman, että mieleen tulee jotain surullista, ahdistavaa taikka muuten vaan negatiivista. Ehkä sen takia tää meikkaamiseen liittyvä haastattelu onkin niin iso ja positiivinen juttu mulle. Tästä ja oikeastaan kaikesta tähän liittyvästä mä kuitenkin oon 100% ylpee. Mä tiedän jo etukäteen, ettei mun tarvii tän asian suhteen pohtia jokaista sanaa minkä päästän ulos suustani tai miettiä niiden seuraamuksia, toisin ku sillon aikoinaan, kun mua haastateltiin siitä viiltelystä. Hassuahan tässä on se, että molemmista, sekä siitä viiltelystä, että meikkaamisesta sut, (tai no okei, ei ehkä sua, mut ainakin mut) tuomitaan tai saatetaan tuomita, sillä monille se, että poika meikkaa on vieläkin iso pala purtavaks ja monille myös se viiltely on vielä tabu. Silti se meikkaaminen on noista kahesta se, jonka takana mä seison loppuun saakka, ja jonka suhteen mua ei ahdista yhtään ne muiden ihmisten mielipiteet. (Ellei joku väitä etten osaa piirtää kulmakarvoja :D) Tää nyt ei tosiaan tarkota sitä, että vieläkään häpeäisin tai katuisin mun viiltelyä, mutta sanotaanko nyt vaikka näin, että kun 3-vuotias lapsi kysyy multa, että mistä nää on tullu ja osottaa mun kättä, niin jopa mua alkaa ahdistamaan.

Mutta joo, se siitä. Pitäkää mulle peukkuja pystyssä, että se huominen haastattelu menis hyvin, niin mä palaan sit joku päivä raportoimaan siitä :') !

12 kommenttia

  1. Yleisesti radikaalit meikit pelottaa vanhempia ihmisiä, millaisia kokemuksia sulla on tullut vastaan? Mulle kerran yks vanhempi nainen kauhisteli et näytän ihan vamppyyriltä, mut myöhemmin kuitenkin sanos arvostavansa mun meikkaustaitoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis kyllähän noita on tullu aika reilusti vastaan :D Viimeks tossa viikko, kaks sitten ku oltiin kaverin kanssa prismassa nii joku vanhempi nainen tuli oikein kääntää mut ympäri ja oli ihan kauhuissaa et näytät sä aina tolta ja et kamalaa jos liikun pimeellä nii mummot pelästyy :D Tokas se vielä siihen et olisin paljon nätimpi tyttö jos mul ois vähemmät meikit/ei ollenkaa meikkii niiku sillä mun kaverilla XD Hehheh.. Mut aika usein ne kauhistelut kääntyy sit jossain kohtaa ihasteluks tai vähintäänki siks arvostukseks :)

      Poista
  2. Ihan mahtava juttu Pietu! Sun etenemistä on ollut kunnia seurata, ja sie jos kuka oot ansainnut tän huomion meikkaukseen liittyen: oot äärettömän lahjakas! Jäämme siis odottelemaan Ylen juttua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi kiitos paljon Noora ! C: Ihanasti sanottu <3

      Poista
  3. Olet aika lumoava. Välillä mietin, oletko ihminen ollenkaan.

    VastaaPoista
  4. Hieno uutinen ja pidetään kyllä peukkuja<3 ja ehkä senkin takia tää on niin paljon isompi juttu, että viiltely on negatiivinen osa sua ja tää positiivinen. Viiltelyyn periaatteessa halutessaan pystyy kuka vaan, mutta tää meikki ja meikkitaide on kokonaan vain ja ainoastaan sun luomaa, sun positiivinen saavutus. Mun poika halus laittaa mun kanssa kynsilakkaa ja sille oli eskarissa täti todennut et sä oot kohta ihan tyttö. Että mä vihaan semmoisia ajattelumalleja! Oon sille näyttäny pätkän sun videota ja kertonut et pojat ja tytöt voi tehdä ihan samoja asioita jos se tuntuu hyvältä. On se sit futiksen peluu tai meikkaaminen. Lokeroiminen on jo niin vanha ajattelutapa et on hienoa, että sun kaltaiset ihmiset näyttää muille esimerkkiä siitä, että tekee mitä itse haluaa eikä niin kuin joku muu haluaa ja lopulta ihmiset alkaa hyväksyä sen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niimpä! Hyvin sanottu :) Ja jep, tollanen ajattelumaailma on vaan jotain niin halveksuttavaa. Ihana kuulla et oot just mun videoita näytelly ^^

      Poista
  5. Vaik sul on ihan sikana kavereita ni, iha pakko kysyy onko semmosia kavereita mihin käyt kuumana ilman sen ihmeempää syytä. Sukupuolesta riippumatta tietenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä oikeestaan :) Ainakaan just tällä hetkellä

      Poista
  6. ÄÄÄÄ IHANAA PIETU!! Mun pikku bae tekee mut niin iloiseks ;u; Joku kerta voitais mennä mäkkärin autokaistalle säikyttelee mummoi ja juttelemaan kuulumisia, koska kauhee ikävä ku ei oo ikuisuuksiin nähty! <3 :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihiiiiiiiiiiiiiiiiiiii C:: Joo kuulostaa hyvältä! Mul on nyt jopoki nii ei tarvii kävellä enää!! XD Jaja ikävä on täälläkin <3

      Poista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)