tiistai 10. marraskuuta 2015

Time to heal that aching soul beneath my skeleton

  

Pala kerrallaan mä alan saada kipeitä ja käsittelemättömiä asioita pois mielen päältä ja siinä samalla tää ajatuksenkulkukin vähitellen kirkastuu. Toisaalta niitä solmuja availlessa vastaan saattaa, ja usein myös tuleekin vaan lisää ja lisää vastaavia, mutta aikahan parantaa haavat ja ennemmin tai myöhemmin ne solmut on avattava. Mä en oikeestaan mitenkään voi väittää, että oisin nyt tänä syksynä kokenu jotenki normaalia enemmän vastoinkäymisiä tai, että mä oisin jotenkin voinu huonommin mitä koskaan aiemmin, koska kumpikaan noista ei pidä paikkaansa. Se ei kuitenkaan kumoo sitä faktaa, ettenkö mä ois kohdannu yhtään vastoinkäymisiä tai ettenkö mä ois kuitenki voinu huonosti.

Turta tai tunteellinen, silti musta tuntuu, että aina joku kalvaa sisältä päin ja sen aiemman ison mustan aukon tilalla tuntuukin tällä kertaa olevan monta pienen pientä mustaa, jotka halvaannuttaa kirurgin tarkkuudella jokaista elämän eri osa-aluetta ikäänkuin sairasta strategiaa noudattaen. Vetää ihan hitusen sitä kaverin kanssa juttelevaa Pietua hiljasemmaks, saa sen kotiin kävelevän Pietun ihan vaan vähän surullisemmaks ja kuiskaa sen ahdistuneen Pietun korvaan "Sä oot ruma ja arvoton" vielä muutaman kerran normaalia useammin. Tänä syksynä joku on jälleen kerran saanu mut tuntemaan itteni käytetyks leluks enkä mä jaksa enää edes kiistää tai peitellä sitä. Tänä syksynä mä oon jälleen kerran tuntenu tuhat ja sata tunnetta. Tänä syksynä mä oon huomannu dissosioivani ihan ihmeellisissä tilanteissa ja tänä syksynä mä oon jälleen tuntenu etten mä riitä ja mä oon jälleen kerran myös satuttanu itteäni sen tuntemuksen vuoks.

Noh, mutta se siitä. Asennehan se tunnetusti on se joka ratkasee ja jopa tässäkin hetkessä mä haluun vaan ja ainoastaan eteen -sekä ylöspäin. Voisinkin siis jättää nää pähkäilyt sun muut tunteiden vuodatukset tähän ja kertoa vähän tän postauksen kuvituksesta. Mullahan on tavallaan ollu tapana tehä about kerran vuodessa joku pääkallo-teemaa noudattava meikki, eli toisin sanoen oon puolivahingossa tehny näitä kallolookkeja kerran tai välillä pari vuodessa. Oli jotenkin kummallista tajuta, että siitä mun viimekertasesta pääkalloihin liittyvästä meikistäkin on jo yli vuos aikaa, sillä tuntuu ihan siltä, ku oisin tehny sen nimenomaan tässä tän syksyn aikana. Kyseinen lookkihan on muuten toi banneriakin (ainakin vielä jonkin aikaa) koristava half skull meikki.

Tänä vuonna mua inspiroi ihan älyttömästi tollanen skull bandana, eli käytännössä siis pääkallohuivi meikki. Niimpä mä sit eräänä päivänä päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja pian mun versio tosta bandanasta olikin jo valmis. Mun mielestä on aika huvittavaa, että kirjotin sen viimekertasen kallomeikin yhteydessä, että tästä on enää paha pistää paremmaksi ja silti mä tein sen, sillä ainakin mun mielestä tää bandana on tähän mennessä mun onnistunein kalloluomus. Tietty eri ideaahan kaikki nää meikit noudattaa, kun miettii esim puolikkaan ja kokonaisen kallon merkityksiä, mutta kaikesta huolimatta tästä mä silti tykkään eniten. Alapuolella näätte vielä kuvan kaikista mun kalloista. Mikä noista on muuten teiän lemppari?

6 kommenttia

  1. Hitsi nuo pääkallomeikit ovat sairaan upeita! *_* Itse ehkä tykkään eniten tosta half-facesta jossa sulla on huppu yllä mutta niissä kaikissa on sitä jotain! C: Jatka näiden tekemistä! ♡

    Psst, ooksä joskus tehnyt Sugarskull tyyppisiä meikkejä? Olis tosi cool nähdä!

    ☆ Shiro Samurai's Cosplay & Circle Lens Blog ☆
    ☆ Facebook Cosplay Page ☆
    ☆ Ink & Sword Lifestyle Blog ☆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia ! :) Toi half skull tulee kyl tokana munki lemppareissa :> Varmasti jatkan ! Ja en oo itseasiassa viel ikinä tehny, pitäis kyl varmaan joskus yrittää

      Poista
  2. Kehitystä on kyl tapahtunut ihan hirveästi! Kolme vikaa pääkallo luukkia on parhaat , mutta tää " pääkallo huivi" on kyl hienoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeee, kiva jos sen huomaa :) ! Tosta huivista oon kyl ylpee ^^

      Poista
  3. Vähän samoilla tunteilla mennään.. Yrittää keskittyä niihin positiivisiin asioihan, mutta silti on joku joka kalvaa, eikä jätä rauhaan..

    Olet muuten todella lahjakas tapaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep :/ Inhottavaa ku ei saa yhtää kiinni et mikä se on tai mistä se tulee, mut siellä se jossain alitajunnan syvyyksissä kuitenki on ja imee iloa kaikesta positiivisesta :( Mutta kiitos paljon !

      Poista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)