maanantai 29. kesäkuuta 2015

Stop killing yourself slowly 1/3


Tänään on kulunu tasan 164 päivää eli vajaa puol vuotta siitä, kun mä lopetin tupakan polttamisen ja koska en oo hirveesti mun polttamisesta/lopettamisesta täällä blogissa aiemmin puhunu ainakaan kokonaisen postauksen mittasena, niin nyt mä ajattelin tehdä sen. Tää kyseinen postaus on siis osa 1/3 ja julkasen piakkoin myös ne kaks seuraavaa osaa. Niille, jotka pohtii ja on kyselly niistä "Nuoruuteni nuorisokodissa" postauksista, niin tuun kirjoittamaan myös niille jossain kohtaa jatkoa, joten älkää peljätkö, että ne jäis kesken :)

Eli siis mä alotin tupakoimaan joskus 14-vuotiaana. Olin ennen sitä koko nuoren ikäni puhunu tupakoimista vastaan ja vihasin muun muassa tupakan hajua, niin kuin varmaan moni muukin, mutta teini-iässä se polttaminen alko kuitenkin kiinnostamaan aika samalla tavalla kuin juominenkin. Mun perheessä kukaan muu ei polta eikä oo koskaan polttanutkaan, joten ehkä siitä syystä se tupakoiminen kuulostikin niihin aikoihin niin pahalta ja kielletyltä. Muistan vieläkin hyvin, kun joskus 13-ikävuoden kieppeillä samalla ala-asteella olleet kaverit alkoivat kokeilemaan tupakkaa tai jopa polttamaan sitä ja se jos joku oli todella hämmentävää.

Pian riparin käytyäni olin viettämässä iltaa kaveriporukalla Porvoossa ja paikalle ajoi jotain kaverin kavereita, jotka kännipäissään heittivät kaikille tupakkaa. Otin itsekin pari vastaan, vaikka ajattelin tietty antavani ne jollekin, joka niitä oikeasti käyttää ja niin myös tein. Ainakin sille toiselle tupakalle.. Seuraavana päivänä huomasin nimittäin, että taskuun oli jäänyt toinen näistä savukkeista ja ties mistä päähän pälkähtäneestä kokeilunhaluisesta ajatuksesta nappasin tulitikut ja lähdin kotoa, kävelin tien päähän ja sytytin tupakan. Teoreettisesti tupakoiminen on ehkä maailman simppelein asia, mutta käytäntö saattaa alkuvaiheessa olla hakusessa. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin meidän perheessä kukaan ei polta enkä pahemmin kenenkään kaverin polttamiseenkaan ollut tutustunut. Näin ollen, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, en osannut sytyttää tupakkaa oikeaoppisesti vaan pidin sitä toisessa kädessä ja toisella kädellä yritin sytyttää. Kyllähän se kääryle hetken päästä jotenkin paloi ja ensimmäiset hatsini vedin näin.

Luulen, että aika monet alottaa sen tupakan kiskomisen siten, että polttaa sillon kun juo alkoholia ja samalla tavalla se munkin polttaminen alkoi. Tietty 14/15-vuotiaana ei voinut niin usein juoda pelkästään rahatilanteen ja alaikäisyyden vuoksi, mutta aina kun join, niin sillon tuli myös poltettua. Virallisesti ja samalla myös päivittäin aloin kuitenkin polttamaan, kun jouduin kesällä 2009 lapinjärven lastenkotiin. Muut nuoret kysyivät heti ensi alkuun, että poltatko? Ja tietoisen valinnan tehtyäni vastasin myöntävästi. Siitä päivästä lähtien mä aloin siis polttamaan vakituisesti ja vuosien vieriessä tupakoimiseen kehittyi koko ajan yhä pahempi ja pahempi riippuvuus.

10 kommenttia

  1. Onnea siitä että oot pystynyt olemaan erossa, joillekkin se tuntuu olevan vaan mahdotonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Eihän se helppoa varmaan kellekään oo, mutta ei sen ihan mahdotontakaan pitäis olla :')

      Poista
  2. mäki poltin ekan tupakkani tolla tupakka toises kädes ja sytkäri toises taktiikalla :DD lohduttavaa tietää etten oo ainut! oivoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä :'D Jee mäkää en oo ainut hahah!

      Poista
  3. Minkä takia vastasit muille tyypeillä että poltat? Ihan mielenkiinnosta siis kysyn, halusitko antaa jonkun tietynlaisen kuvan itsestäsi vai kiinnostiko polttaminen muuten vaan? :D Onneks pääsit tuosta tavasta pois! Iteki oon poltellu lähinnä kännissä alaikäisenä, joskus selvinpäinkin mutta hyvin harvoin. Kerran en ollut yli puoleenvuoteen polttanut ollenkaan ja sitten vedin kaks kessua ja mulla nous niiden johdosta kuume, tosi huono olo ja oksensin. Sen jälkeen se tupakoiminen ei oo enää samaan tapaan kiinnostanut, poltin vain joskus kännissä ja koko ajan harvemmin. Nykyään otan parit savut joskus känni-illoissa enkä läheskään joka kerta edes, pari kertaa vuodessa ehkä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halusin vaan varmaan päästä siihen porukkaan messiin ja myös se tupakka ja polttaminen itsessään kiinnosti :') Ja joo toi on kyl tosi hyvä ettei jää koukkuun ja et pystyy pitämään sen polttamisen tosi satunnaisena :> Ymmärrän kyl miksei sen oksentamisen jälkeen oo hirveesti tehny mieli xD

      Poista
  4. Mua alkoi ärsyttämään tän postauksen luettuani hirveästi, kun tää juttu tulee monessa eri osassa. Tekstiä ei kuitenkaan ihan hirveästi ollut (en tosin tiedä, että onko seuraavissa osissa). Jotenkin tossa lopussa jäi ikään kuin kesken tää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi et sua ärsyttää, mut sen verran tekstiä näihin kolmeen postaukseen yhteensä kuitenkin tulee, että en halunnu kaikkea tunkea yhteen postaukseen :) Ja nää tulee kaikki kolme aika lyhyellä aikavälillä :>

      Poista
  5. Hyvä postaus. Haluaisin itsekin lopettaa tupakoinnin mutta pelottaa ajatuskin siitä..

    VastaaPoista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)