lauantai 23. toukokuuta 2015

Crackhead in the woods

Helou! Viestittelin tossa pari pari päivää sitten, eli tarkalleen ottaen 20.5 Eyesbright:in edustajan tai käytännössä katsoen mun yhteyshenkilön kanssa. Ja jo 22.5 elikä eilen mun postilaatikkoon tipahti uudet (sponsoroidut) piilolinssit testattavaksi. Oon jo jonku aikaa katellu tollasia valkosia piilareita, joissa ois punaset reunat ja nyt ku tarjoutu tilaisuus saada sellaset, niin pakkohan siihen oli tarttua. Noi on siis tosiaan nimeltään "Saw Contact Lenses" ja tykkään noista jostain syystä tosi paljon.

En tiiä oonko jo jollain tasolla kyllästyny niihin mun melkeinpä täysin samanlaisiin mustareunasiin linsseihin vai miks noi on niin kivat, mutta väliäkö sillä. Pääasia on, että tykkään :) Niin ja ennen ku paneudun tän postauksen varsinaiseen ytimeen, niin mainittakoon nyt nopeesti noiden piilolinssien pisteytykset. Mukavuudesta annan täydet 5/5 ja kuviosta & väristä 4½/5 koska toivoin ton punasen osion olevan edes vähän leveempi. Anyways, kaiken kaikkiaan noi on kuitenkin oikein kivaisat linssit.

Mulla ei eilen ollu tarkotus meikata tai tehä mitään muutakaan erikoista, mutta koska noi piilarit saapukin niin nopeesti, niin päätin sitten samantien lähteä testaamaan niitä. Rupesin pähkäilemään päivän meikkiä ja koska olin alustavasti kirjottanut paniikkihäiriöstä postausta, niin heti sen muistaessa mun päähän ilmesty samantien täydellinen kuva siitä, miltä mä haluun just nyt näyttää ja mitä mä haluun sillä mun meikillä tuoda esiin. Värimaailman toi mukanaan tietty uudet piilarit ja tältä tää lopullinen meikki näyttää. 


Kun yhteytenä on kyseessä paniikkihäiriö ja kohtaukset, niin moni varmaan jo tajuaa ton meikin idean, mutta tää mun vuonna 2013 kirjottama teksti paniikkihäiriöstä voi valottaa tota meikkiä vielä kattavammin.


"Tuntuu, että tuun hulluks näiden paniikkioireiden kanssa. Koko ajan ahdistaa ja pelottaa, että mulla on aivokasvain, veritulppa, syöpä tai joku muu helvetin vakava sairaus. Päässä tuntuu ikävältä, sydän muljahtelee ja korvissa humisee. Vielä pahempaa on kuitenkin se kun ne omat ajatukset sysää mielen paniikkiin. Sydämenlyönnit tihenee, hengitys alkaa takkuilla ja pelko täyttää sekä kehon, että mielen. Noiden olojen takia oon varmaan alkanutkin ikävöimään sitä yksinkertaista ahdistusta ja kaikkea mitä mä ennen tunsin. Nykyään ahdistus on vain pienen pieni kivi suuren vuoren rinnalla, ja se vuori on paniikki. Kaikki ylimääränen energia kuluu pelkäämiseen, panikointiin sekä varsinaisten kohtausten estämiseen enkä tiiä mitä mun pitäis tehä. Tää on vaan niin vitun raskasta.
Koen aivan liian voimakkaita fyysisiä tuntemuksia ja pelkoa siitä, että kuolen tähän paikkaan; jättämättä hyvästejä kellekkään, viemättä mitään loppuun tai päättämättä itse mistään. Mua hävettää olla näin säälittävä ja avuton, mutta on vaan niin tajuttoman vaikeeta uskoo että tää vois ikinä loppua. Ainakaan kokonaan, kun kaikki faktat sotii sitä vaihtoehtoa vastaan. Pitkään kestänyt hyvä olo ja onnellisuuskin saattaa valua hukkaan sekunneissa. Muutama liian nopea sydämenlyönti ja se on siinä. Paniikki kietoo mut sisäänsä enkä voi tehä sille yhtään mitään. Hukun pimeyteen kaikkien aistien herkistyessä. Ympäristö sumenee ja vain sydämenlyönnit- sekä muljahtelut ja hitusenkin normaalista poikkeavat ruumiin tuntemukset kuten oudot vihlaisut päässä saavat täyden huomion. Olo tasoittuu pikkuhiljaa, mutta epätodellinen olo ja häive pelosta jäävät leijumaan ilmaan vielä useiksi tunneiksi.

Muille on helppo esittää rohkeaa,

mutta omalle mielelleen ei voi valehdella.

Elin koko kesän siinä uskossa, että oon parantunu. Tai, että ne keväällä sattuneet paniikkikohtaukset johtu vaan törkeen suuresta stressistä ja muista haittatekijöistä, kunnes ilman mitään varotusta kaikki alko taas uudestaan. Kaikki toiveet normaalista elämästä valahti hetkessä kankkulan kaivoon. Tai no elämästä ilman jatkuvaa pelkoa. Masennus on niin erilaista kuin paniikkihäiriöt. Sen takia en oo ikinä pelänny asioita. Sellasia asioita, kuten autossa istumista, basson jytkettä, baareissa käymistä tai suuria ihmisjoukkoja, toisin kuin paniikkikohtausten ja niitä edeltävien oireiden takia. Masennukseen osasin vielä sopeutua, mutta tää.. Tää on jo ihan liikaa. Eläminenkin tuntuu nykyään niin helvetin tuskalliselta ja rajoittuneelta, etten tiiä mitä sanoa. Saati sitten tehdä.."


Mulla on nyt menny tää toukokuu muuten tosi hyvin, mutta kuun alkupäästä viime maanantaihin asti paniikkioireet oli vielä päivittäisiä. Kerroin teille muistaakseni siitä, kuinka meinasin saada paniikkikohtauksen junassa, kun olin matkalla stadiin joskus pari, kolme viikkoa sitten ja siitä ne oireet sit oikeestaan lähtikin taas pahenemaan aiheuttaen sen, että mua alko oikeesti pelottaa ihan älyttömästi pelkkä junassa tai autossa matkustaminen. Oon varmaan joskus maininnu myös siitä, etten tykkää nimenomaan paniikkoireiden takia istua autossa, enkä pysty esimerkiks käymään keikoilla, festareilla taikka baareissa, joissa musa soi liian kovaa. Toi junassa matkustamisen pelko on kuitenki ihan uus juttu ja se on vaikuttanu mun mielialaan melko kriittisesti.

Vaikka mä kuinka tsemppaan itteäni, niin panikoimisesta ei vaan pääse eroon sillon ku pitäis ja mua inhottaa se, että mun oma mieli ja keho rajottaa niin paljon elämää. Olin oikeestaan tosi hämmentyny, kun luin ton parin vuoden takaisen tekstin siitä sen hetkisestä tilanteesta, sillä koko tää toukokuu on kulunu nimenomaan noissa fiiliksissä ja en vois kyllä yhtään paremmin kuvailla mun ajatuksia tai tuntemuksia nyt vuonna 2015. Jotenki tohon meikkiinki yritin just kulminoittaa sen hajoamisen tunteen ja omasta mielestäni onnistuin aika hyvin. Inspiraatio on aina inspiraatiota, vaikka se välillä lähtiskin niistä epämukavista tuntemuksista. Niin ja pakko vielä tähän loppuun mainita, että nyt oon onneks ollu vajaan viikon ilman mitään paniikkoireita, joten toivotaan, että ne ois taas ollu joku ohimenevä kausi, joka ei palais takas enää pitkään aikaan.

18 kommenttia

  1. Toi on kamalinta ku eka tuntuu et "jee menee hyvin" ja sit tiputaanki oikein ryminällä alas, se on ihan kauheeta! Paljon voimahaleja sulle, mut kyl mie luotan siihen et taas käännytään takas ylöspäin! Vaikka meikin alullepanija olikin hieman ahdistava, niin lopputulos on todella näyttävä ja hieno! Ja kivat piilarit! :33
    - Sestra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo äläpä :c Ei masenna, ei ahista, mut sit se paniikki iskee ja pikkuhiljaa alkaa masentaa ja ahistaa.. -.-"
      Mutta, mutta toivotaan tosiaan näin ja kiiiiiiiitos paljon Sestra ! ♥

      Poista
  2. Mahtava meikki, kuvaa paniikkia tosi hyvin! :D Tosi koskettava päivitys <3 Kuvaa tosi hyvin sitä helvettiä :/ Paljon haleja ja voimia sulle, jos mä pääsen noista oireista lähes kokonaan eroon, niin säkin pääset! <3

    VastaaPoista
  3. Taas niin upeasti toteutettu meikki! On niin upeaa kun huomaa jokaisesta meikistäsi olotilasi ja niissä on oma tarinansa!

    Tiedän tunteen. Itsellä oli paniikkihäiriötä. Pienikin asia tapahtuu esim juuri että sydämmessä tuntuu oudolta saa laukaistua paniikin.
    Itsellä nuo paniikki oireet on mennyt hieman sivuun kun tuli tää ahistus ja masennus. Ja nyt kun tuntuu että tämä alkaa pikkuhiljaa syrjäytyä taakse niin tulee tuo paniikkioire takaisin.

    Toivon sinulle parempaa jatkoa! Koita kestää <3 Olet taistelija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ! Noi kaikki ahistukset, paniikit ja masennus menee kyl koko ajan kunnon vuoristorataa mikä on perseestä :< Aina ku yks vähenee nii toinen kasvaa, mutta kiitos vielä ja parempia jatkoja sulle kans c:

      Poista
  4. Tsemppii! Se on kyl jännä miten just negatiivista jutuista lähteny inspiraatio tuottaa niin kaunista taidetta .-.

    VastaaPoista
  5. Voin niin samaistua tohon sun tekstiin, itselläni on siis myös paniikkihäiriö ja ihan kamalan raskasta on ollut. Nykyään voin tosi hyvin, mun kohtaukset loppu kun seinään kun alotin mielialalääkityksen, nykyään en saa enää paniikkikohtauksia ja on helpottanut elämää huomattavasti vaikka välillä ahdistaa tietysti, mutta eri tavalla. Tsemppiä, tiedän miltä susta tuntuu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut tosi hyvä et ne on loppunu ! Oon ilonen sun puolesta ^^ Ja joo, ahistus on sit asia eriksee, mut mun mielestä paljon "parempi" ku se paniikki :D Anyways kiitokset <3

      Poista
  6. Tässä on jotakin taianomaista <3

    VastaaPoista
  7. Mullaki on tullu tollasii ahisti ja halusin lähtee aina pois luokasta. mä ymmästrän sua tsemppiä♥♥

    VastaaPoista
  8. Crackhead :D i see what you did there, Todella upean näköinen :)

    VastaaPoista
  9. Tavallaan tiedän tuon tunteen että näytetään hyvin voivalta vaikka oikeesti kaikki on elämämässä päin vittua kun itselläni on keskitasoista masennusta niin joskus kaveriporukoissa yritän olla mukana jutuissa ja olla pirteä vaikka haluisin vaan itkeä ja olla yksin. Eihän mun masennus tietenkään ole mitään tohon sun kokemaan verrattuna mutta jotenkin voin kuvitella ton tunteen... Voimia ja toivottavasti toi oli just sellanen hetkellinen ja ohi menevä kausi. :3

    VastaaPoista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)