tiistai 14. huhtikuuta 2015

Too much things to worry about


Tänään oon ollu ehkä vielä normaaliakin väsyneempi, jos se nyt edes on näiden iän ikuisten univaikeuksien puitteissa mahdollista, sillä viime yönä sain vasta kolmen maissa unta ja vaikka herätys oli vasta siinä kahdeksan pintaan, niin viideltä en enää jaksanut sitä vartin välein heräilyä ja nousinkin sitten ylös. Joo eli tuli sitten tosiaan nukahdettua eilen kesken postauksen kirjottelun, joten edellämainittu pätkä ei ollukaan enää niin oleellista infoa. Anyways, ihan yhtäkkiä elämästä on tullu taas yhtä hullunmyllyä ja vähän pelottaa, että miten tässä tulee käymään. Oon periaatteessa ollu koko ajan vaan liikkeessä, mutta samalla on tullu pohdittua tätä omaa elämää ja nimenomaan tän hetkistä elämäntilannetta. Tiedostan kyllä, että oon jo pitkään eläny enemmän tai vähemmän kaaoksen keskellä, mutta nyt kun asiaa oikeesti alkaa tarkastelemaan jollain näkymättömällä suurennuslasilla, niin kaoottisuus oikein pistää silmään. En tiedä johtuuko tää kaikki pohdiskelu vaan väsymyksestä ja siitä, että erilaiset tapahtumat sun muut on taas päässy kasaantumaan, mutta siihen tulokseen oon tullu, että vaadin nykyään iteltäni ihan liikoja. Jos kuviteltais sellanen ihanne, missä aikaa ois yllin kyllin, jaksamisesta ei tarvis murehtia ja rahatilannekin ois kunnossa, niin mä haluaisin muun muassa näitä asioita:

Kirjoittaa aktiivisesti ja suht monipuolisesti tänne blogiin ilman sitä tunnetta, että oon tylsä tai, että toistan hirveesti itteäni. Tehdä ainakin melkein yhtä aktiivisesti videoita sinne youtubeen ja saavuttaa sielläkin jonkinlainen kultainen keskitie meikkaamisen, vlogien ja aihevideoiden sekä ihan kaiken muunkin suhteen. Meikata haluaisin myös päivittäin ja aina just niin kauan, että kaikki on oikeesti omasta mielestä "valmista" toisin kuin mitä nykyään, kun puolet meikeistä jää kiireen vuoksi kesken, eikä niitä läheskään aina ehdi edes ikuistaa. Kavereitakin haluaisin tietty nähdä enemmän ja olla sosiaalinen. Ottaa yhteyttä, kysellä kuulumisia ja tehdä itse alotteita, mitä nykyään yhä harvenevassa määrin tulee tehtyä. Niin ja jos kaikki olis täydellistä tai elämä edes hitusen kiireettömämpää, niin kykenisin myös vastaamaan kaikkiin niihin kymmeniin päivittäisiin yhteydenottoihin, sähköposteihin, kommentteihin, joita satelee facebookissa, instagramissa, youtubessa sekä tietty täällä blogissakin.

En tiiä meneekö tää jo mahdottomuuden puolelle, mutta haluaisin myös käyttää niihin arjen pieniin, tai no välillä vähän suurempiinkin askareisiin enemmän aikaa pitämällä kaikesta edellämainitusta huolimatta asunnon siistinä, tiskit tiskattuna, jääkaapin täytettynä ja monen muunkin vähäpätöiseltä tuntuvan asian kunnossa. Liian usein jätän kaupassa käynnin huomiselle, koska just nyt pitää saada joku toinen juttu tehtyä ja ruuanteonkin saatan hivuttaa ylihuomiselle, mikä jo sinällään vaikuttaa mielialaan ihan siinä missä univajekin. Jos oikeesti eläisin ihannettani, niin saisin joka yö unta juuri sen verran kuin tarvitsen ja aamulla heräisin ensimmäiseen herätykseen. En siihen neljänteen, en neljänteentoista, enkä edes jokaisen kännykkään viritetyn herätysajan jälkeen rämisevään herätyskelloon saati siihen piippaavaan, vaan nimenomaan ensimmäiseen. Myös iltaisin iskevät ahdistuskohtaukset sivuuttaisin mielelläni ja paniikkihäiriöstä johtuvat olotilat ja tuntemukset olisi miellyttävä jättää unholaan.. 

Joopa joo. Saahan sitä aina toivoa, vaikkei ne toiveet toteutuiskaan ja toivottavasti tää huhtikuu on nyt vaan joku poikkeuksellisen tapahtumarikas ja stressaava kuukaus niin, että toukokuu viimeistään tois mukanaan pientä kevennystä. Huomenna ois kuitenkin tarkotus esitellä vähän uusia piilareita, jotka Pinky Paradise taas sponsoroi, joten palaillaan siis silloin ♥

4 kommenttia

  1. Voih... Väsymys on kyllä aika iso vaikuttaja. Ittellä ainaki on väsymyksestä johtuvia mielialan heilahteluja vähän liikaakin.

    Tuosta kaoottisuudesta... Joo. Eiköhän se oo enemmän tai vähemmän kaoottista kaikilla. Itte pyrin tosi paljo välttään sellasta et viiden minuutin välein pitäis olla jossain (ens maanantai -.-) ja olis niin paljo tekemistä, ettei pysty, koska silloin meen johki ihan ihme paniikki/ahdistus juttuun ja jäädyn ihan täysin. Voi olla et perun ne kaikki menot ja vaan kuljen koko päivän sellases jäätynees tilas, enkä tee mitään ja vaan stressaan. Mutta siitä välttelystä huolimatta joutuu aina huomaamaan et taas on säntäilty ympäriinsä vähä liikaaki. Eiköhän sitä tuu aina vaikka olis kuinka suunniteltu. Aina huomaa, että jotain on tehtävää jos ei sitte muuta niin pitää käydä jossain kaupas tai apteekis tms. koska joku juttu on loppu tai tarvii jotain ruoanlaittoon. Ja tätä asiaa tehdessä tulee ne 20 muuta asiaa ja päivä menee siinä.

    Toisaalta taas se, en jaksa/halua/pysty on jo sielä pahemmas pääs. Ku sitä tekemistä on, se pitää vaan saada ajotettua (vaikkakin niitä pätkiä on, ku ei vaan oo mitään mahdollisuutta aikatauluttaa) oikein ja se kiire kyllä helpottaa jossain vaihees.

    Mutta pointtina se, että vaikka kaikki tehdyt ja tekemättömät asiat tuntus siltä, et ne on ok ja sitte sitä alkaa kattoon takasi päin niin se on kyllä silkkaa kaottisuutta tosi usein. Sitte ku sen kaoottisuuden tajuaa siinä tilanteessa, niin se ottaa ison määrän ajatuksia ja viimeistään siinä vaiheessa tulee se tunne, että: 'ei hemmetti, mitä mä teen?' Mutta aina siitä on selvitty ja kyllä se kiire siitä helpottaa. :) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeppis :s En osaa tähän nyt kauheesti mitään sanoa, mut samantapasia ajatuksia mullaki on. Kiitos kommentista, eiköhän tää tästä helpota :)

      Poista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)