maanantai 28. joulukuuta 2015

Let's talk about lipsticks 2/3 (Colourpop ultra matte liquid lipsticks)

Uusi päivä on jälleen koittanu ja sen myötä myös uus huulipunapostaus näkee päivänvalon. Tai no, näkis, ellei ulkona ois koko ajan harmaata ja pimeää, mutta ei nyt takerruta siihen. Tänään ois siis tosiaan vuorossa Colourpopin ultra matte liquid lipstickit, joista mä oon itseasiassa tähän mennessä puhunu kaikista vähiten täällä blogissa. Syy siihen on melko looginen, sillä nää Colourpopin punat on järjestyksessä viimeiset tuotteet, jotka mä oon ostanu, jos otetaan ne Jeffreen ja L.A Girlin tuotteet huomioon. Jos joku siellä ruudun takana on samanlainen hullu kosmetiikkafanaatikko niinku mä, niin mieleen saatto heti tän postauksen otsikon kohdalla herätä kysymys, että miten ihmeessä mä oon voinu saada Colourpopin tuotteita, sillä niitä ei toimiteta ollenkaan Suomeen, mutta vastaus kysymykseen on Shipito niminen palvelu ja siitä mä aion nyt tässä postauksessa puhua.


Eli siis, jokin aika sitten mä googlailin pilke silmäkulmassa erilaisia nestemäisiä, mattapintaseks kuivuvia huulipunia kunnes törmäsin tuotteisiin, jotka kuulosti aivan liian hyviltä ollakseen totta. Kyseessä oli tietenkin Colourpopin ultra matte lipstickit ja hetken aikaa tuotteita tutkailtuani rupesinkin keräämään ostoskoriin tuotteita. Olin tosi hämmentyny Colourpopin runsaasta sävyvalikoimasta sekä tietenkin halvasta hinnasta elikä kuudesta dollarista per huulipuna, kunnes tilausta maksaessa karu totuus paljastu. Colourpop ei toimita Suomeen.... No niinpä tietysti ajattelin ja vähän ärsyyntyneenä jätin sivun sikseen ja rupesin hääräämään muita juttuja. Pian muistin kuitenkin Shipiton, josta olin kuullu yhessä face-ryhmässä jo useampaan otteeseen ja niinpä aloin ottamaan kyseisestä palvelusta ihan kunnolla selvää.

Shipito on siis käytännössä palvelu, johon pystyy rekisteröitymään netissä ja sitä kautta sä saat ikään ku virtuaalisen osotteen itelles ulkomailta ja sit pystyt tilaamaan tavaraa siihen osotteeseen just sellasilta ulkomaalaisilta yrityksiltä, jotka ei välttämättä toimita Suomeen ja sit Shipito toimittaa ne vastaavasti sulle! Tossa se oli nyt silleen mahollisimman lyhyesti ja selkeästi selitettynä. Shipitolla on myös paljon osaavaa henkilökuntaa duunissa ja jos sulla on mielen päällä jotain mikä askarruttaa, niin chatissa voi aina kysyä neuvoa. Toi on myös mun tietääkseni aika luotettava sivusto ja Shipitolla on kyllä ihan oikeesti omat varastot siellä osotteessa, minkä ne sulle antaa (T. Google mapsista stalkannut kettu).

Okei, eli Shipitosta rohkaistuneena mä naputtelin tilauksen Colourpopille ja tilasin yhteensä seittemän eri sävyä hintaan 40,15$ (n. 36,5€). Mä olin lukenu noita Shipiton sivustoja ihan urakalla ja olin sit jostain bongannu sellasen informaation, että toimituskulut maksais yhen dollarin per paketti. Aattelin tietty ettei se nyt ehkä ihan täysin pidä paikkaansa, vaan että hinta heittäis varmaan jollain kympillä tai jotain. Toisin kuitenkin kävi, sillä pian pakettien Shipitoon saavuttua sain ilmotuksen, että mun pitää maksaa 41.19 dollaria toimituskuluja! Olin aika järkyttyny, koska en tosiaan ollu varautunu vajaan 40 € toimituskuluihin (n. 37,5€), mutta siinä vaiheessa ei enää auttanu ku maksaa.. Jälkikäteen Shipiton tiedoissa näky se erittely mistä mä maksoin ja siinä luki näin.

Price Processing Fee $1.00
Consolidation Fee $0.00
Special Requests $2.00
Insurance Delivery Insurance $0.00
Postage $38.19
Bank Fee $1.64
Carrier $36.55
Total $41.19 


Toi Special requests oli siis mun oma valinta eli valitsin, että haluun nähä kuvan niistä tuotteista kun ne saapuu Shipitolle ihan vaan varmuuden vuoks, mutta kaikki noi muut oli ns. pakollisia kohtia. Noh, ei siinä maksoin siis sen vajaan 40 euroa ja jäin odottelemaan mun pakettia vähän lannistuneena, mutta silti toiveikkaana. Ei mennyt kauaakaan, kun sain kirjeen ja voin sanoa, että siinä vaiheessa alko jo vähän vituttamaan. Kirjehän oli tietysti mistäpä muualtakaan, kuin tullilta ja siinä pyydettiin tekemään tulliselvitys Colourpopin tuotteista. Hetken päästä selvitys oli valmis ja huomasin tuijottavani jälleen uutta maksettavaa summaa, joka tällä kertaa oli niinkin "vähän" kuin 36,97€. Jälleen kerran epätoivo valtas mut, mutta eihän siinä taaskaan ollu muita vaihtoehtoja ku maksaa ja olla tyytyväinen siitä, että tää ois nyt vihdoin viimein se lopullinen maksu Colourpopin tilauksesta.

Kaiken kaikkiaan noi seittemän eri sävyä makso mulle siis n. 111€ ja vaikka sama määrä esimerkiks Jeffreen punia ois maksanu sen about 140€, niin silti mua ärsytti toi Colourpopin tilaus ihan älyttömästi. Ehkä se, että luulin tosiaan tilaavani melko halpoja punia ja lopputulos lähenteli Jeffreen hintaluokkaa, muttei kuitenkaan laatua oli just se mikä mua suututti kaikista eniten. Onhan se vähän kummallista maksaa toimitus -ja tullimaksuja tuplasti enemmän ku mitä maksaa ite niistä tuotteista! Noh anyways, tästä viisastuneena päätin etten kyllä enää koskaan tilaa Shipiton kautta mitään. Tai no, ehkä joskus jos oikeesti tarviin jotain ja käyn töissä, niin saatan harkita, mutta tällä hetkellä en kyllä aio tollaseen rumbaan enää lähteä mukaan.


Halusin nyt jakaa tän mun Shipito kokemuksen teidän kanssa ihan juurta jaksain, ihan vaan jo senkin takia, jos joku ois sattumoisin miettiny tilaavansa Shipiton kautta jotain ja ei oo ollu varma noista hinnoista tai muista käytännöistä. Jos joku pitää tota hintaa sopivana, niin siitä vaan tilailemaan, mutta halusin ehkä jollain tasolla varottaa, ettei kaikki oo aina niin ilmiselvää ja näitä "lisämaksuja" saattaa tulla jos ei oo täysin perehtyny johonkin (tai vaikka oiskin). Tää postaus on kuitenkin tässä vaiheessa jo melkosen pitkä, joten eiköhän oo korkee aika siirtyä niihin itse huulipuniin, jotka mä Colourpopilta alun alkaen tilasin! Yläpuolella näättekin kaikki sävyt kädelle swatchattuna ja nehän on siis nimeltään: Trap, Kapow, Mr. Blonde, Jellies, Dr.M, Be-Dazzled sekä Guess

Mun ensivaikutelma näistä Colourpopin ultra matte liquid lipstickeistä oli rehellisesti sanottuna tosi huono. Siihen on kuitenkin hyvä syy, joka ei edes liity koko postitusruljanssiin, vaan sävyyn nimeltä Dr. M. Ihan ensimmäisenä mä nimittäin kokeilin tota tummaa sinivihreää sävyä ja huolimatta hyvästä pigmentistä se lopputulos oli ihan karsea. Toi sävy kuivu nimittäin mun huulilla niin kuivaks, että se alko kirjaimellisesti murustumaan ja lohkeilemaan pois mun huulilta! Tossa alapuolella näkyvässä swatchissa näättekin varmaan mitä tarkotan. Siinä vaiheessa, kun toi eka sävy oli mun huulilla, niin mä olin niin pettyny koko Colourpoppiin etten oikeen tienny mitä mä tekisin. Ajattelin tietysti, että nyt nää kaikki sävyt on ihan yhtä kuivia ja surkeita ku toi Dr. M ja tottakai se ärsytti mua. Päätin kuitenkin onneks koittaa muitakin sävyjä ja vasta siinä vaiheessa nää vastoinkäymiset vihdoin päätty. Kaikki muut sävyt oli nimittäin ihan erilaisia ku toi Dr. M ja kuivuttuaan näytti, sekä tuntu todella hyvältä! Rakastuin samantien sävyihin Kapow sekä Mr. Blonde ja varsinkin edellämainittu on ollu nyt viime päivinä todella kovassa käytössä.


Johtopäätöksenä tästä vois siis sanoa, että toi Dr. M oli maanantaikappale, sillä mitään muutakaan hyvää syytä sen koostumukselle mä en löydä! Kaikissa youtube-videoissa, joita oon kattonu se on näyttäny tosi hyvältä ja samaten kaikissa kuvissa, joita oon nähny. Tietty on harmi, että se maanantaikappale oli just toi aika uniikki ja kiva vihree sävy, kun se ois myös voinu olla toi kaikista tummin Guess tai vaalein eli Trap, sillä samankaltasia sävyjä löytyy sekä Jeffreeltä, että L.A. Girliltä. No, turha se on valittaa ja keskittyä vaan negatiivisiin juttuihin, koska kyllä noista punista hyviäkin puolia löytyy! Hyvän pigmentin lisäks sekä paketointi, että aplikaattori noissa Colourpopeissa on mun mieleen ja siinä missä Jeffreen huulipunahylsyt on söpöjä, niin noi Colourpopit on mun mielestä tosi elegantteja ja nättejä. Aplikaattori sen sijaan on ihan ku Jeffreen ja L.A. Girlin yhdistelmä, sillä siinä missä Jeffree on iso ja L.A.Girl pieni, niin toi Colourpop aplikaattori on niiden välimuotoa ja mikä parasta ilman niitä Jeffree-säikeitä! Se on kyllä miinusta, ettei sitä tuotetta tuu sieltä purkista hirveen paljoa kerralla, mikä merkitsee sitä, että sun pitää dippailla aplikaattoria aika monta kertaa, että saat huulet kokonaan meikattua. Mun tapauksessa tätä dippailua tapahtuu vielä ekstrapaljon, sillä tykkään tunnetusti vähän massiivisemmista huulista ku monet muut.

Kesto Colourpopin punissa on aikalailla samaa luokkaa, ku mitä niissä Jeffreen tuotteissa, mutta koostumus on vähän vetisempää ja ehkä sen takia se lopputuloksin kuivuu enemmän ja tuntuu huulilla vielä rohtuneemmalta. Netissä on vähän ristiriitasta tietoa, että kannattaako näiden kanssa käyttää primeria vai ei, mutta mä oon ite pitäytyny siinä samassa taktiikassa ku Jeffreen kanssa, eli meikkauksen alussa levitän huulirasvan huulille ja ennen huulipunaa pyyhkäsen huulet puhtaaks. Tuolla Colourpopin omilla sivuilla lukee, että parhaan tuloksen saa kun eka kuorii huulet ihan niinku Jeffreenki sivuilla sanotaan ja sit sen punan levittää kuiville ja puhtaille huulille. Oon ite koittanu välillä laittaa primeria tai huulirasvaa ennen huulimeikkiä, mutta kaikista paras lopputulos todellakin tulee sillon kun sen värin levittää kuiville ja puhtaille huulille. Huulirasvan kanssa se tuote ei pääse nimittäin kunnolla kuivumaan mikä tarkottaa sitä, että se levii helposti ja sit taas primerin kanssa se tuote ei leviä niin tasasesti. Tietty voisin joku päivä koittaa muitakin primereita sekä pohjustustaktiikoita ja kattoa miten niiden kanssa onnistuu, mutta siihen saakka meen kyllä tällä hyväks koetulla tavalla.


Siinä nyt varmaan tuli ne kaikista tärkeimmät jutut Colourpopia koskien. Näidenkin punien kanssa kannattaa välttää öljysiä, sekä rasvasia ruokia, sillä ne saa noi värit leviämään. Jotkut youtubettajat on sanonu, että näitä huulipunia pystyy kyllä kerrostamaan ilman mitään ongelmia, mutta mä ite suosittelen, että yritätte saada kivannäköset huulet tehtyä mahollisimman vähäsellä kerrostamisella, että ne huulet varmasti kuivuu mattapintaseks eikä lohkeile tai näytä rososilta. Colourpop myös väittää sivustollaan näiden punien olevan "Completely kiss proof!", mutta sanotaanko nyt näin, että se ei kyllä ihan täysin pidä paikkaansa... ;D 


Loppuun vielä tiivistetysti Colourpopin plussat ja miinukset!

Plussat:

+ Paras aplikaattori eli ei säikeitä, ei liian iso, eikä liian pieni tai kova
+ Hyvä pigmentti
+ Laaja värivalikoima ja mukana räikeitäkin sävyjä
+ Vetisempi kuin muut eli levittyy nätisti
+ Kaunis paketointi

Miinukset:

- Aplikaattoria pitää dipata usein purkissa
- Kuivuu nopeasti + kuivin kaikista
- Hankkiminen melko hankalaa
- Yksi maanantaikappale

lauantai 26. joulukuuta 2015

Let's talk about lipsticks 1/3 (Jeffree Star velour liquid lipsticks)


Jostain täytyy aina aloittaa ja koska mä oon jo pidempään puhunu mun uudesta rakkauden kohteesta, eli nestemäisestä, mattapintaseks kuivuvasta huulipunasta, niin vihdoin ja viimein mä pääsen postaamaan kyseisistä ihanuuksista kokonaisen postauksen verran. Mä ajattelin ihan alunperin, että mä kirjotan tässä samaisessa postauksessa useammasta tuotteesta tai siis useammasta merkistä, vertailen niitä toisiinsa ja niin pois päin, mutta koska mulla on tällä hetkellä jo kolmelta eri merkiltä noita samankaltasia punia ja jokaisesta voisin oikeesti puhua tuntikausia, niin ajattelin sittenkin postata jokaisesta erikseen ja ihan ensimmäisenä oiskin siis luvassa Jeffree Starin velour liquid lipstickit.

Me tilattiin mun kaverin Viffen kanssa vähän isompi yhteistilaus, koska Jeffreen sivuilla yli sadan dollarin tilauksissa on ilmanen postitus. Tilattiin siis yhteensä 8 huulipunaa, joista neljä oli mulle ja neljä Viffelle. Mä tilasin sävyt Drug lord (valkonen), Dirty money (likasen vihreä), Dominatrix (ruskea) sekä Weirdo (musta). Yhteensä se meiän tilaus makso 144 dollaria eli mun osuus oli siitä 72 dollaria (n. 65€) eli noi Jeffreen punat maksaa sellaset 18 dollaria kappale. Tilauksen saapumisessa kesti jonkin aikaa ja koska noi tuotteet saapuu sieltä Jenkeistä elikä Euroopan ulkopuolelta, niin ne jäi sit tietenkin myös tulliin.. Tullimaksu oli muistaakseni n. 32 euroa, eli lopullinen hinta neljälle Jeffreen punalle oli about 80€.


Mun ensivaikutelma noista punista oli ihan älyttömän hyvä, mutta mä myönnän, että se tilauksen odottelu, kaikki Jeffreen ympärillä oleva hypetys sekä tietenkin ihana paketointi vaikutti suuresti siihen miten mä otin noi vastaan.. Kokeilin muistaakseni ihan ensimmäisenä tota Dominatrixia eli siis ruskeeta sävyä ja vaikka olin kuullu noiden punien hyvästä pigmentistä, niin yllätyin siitä silti aika paljon! Kaikki muut noista sävyistä käyttäyty äärimmäisen hyvin huulilla, mutta Drug lord elikä siis toi valkonen sävy oli vähän rososempi ku muut. Ottaen kuitenkin huomioon sen, että nimenomaan valkonen on älyttömän hankala, ellei jopa kaikista hankalin väri etenkin huulimeikissä, niin kyllä toi aika hyvin täytti mun odotukset. Noi huulipunat ei tarvii minkäänlaista pohjustusta, mutta Jeffreen omilla sivuilla kehotetaan ensin kuorimaan huulet ja vasta sitten laittamaan toi puna huulille. Mä ite oon yleensä vaan pistäny meikkauksen alussa huulirasvaa ja ikään ku pehmittäny mun huulia etukäteen ja sit ennen huulipunan laittoa pyyhkässy huulet puhtaaks ja vasta sitte levittäny sen punan.


Anyways, jos palataan kuitenkin siihen alkuun, kun mä sain noi huulimeikit, niin sen pigmentin jälkeen seuraavat huomiot keskitty aplikaattoriin, jota myöskin oli internetissä kehuttu ihan älyttömästi. Mä en ite henkilökohtasesti tykänny siitä aplikaattorista ainakaan heti alussa niin hirveesti, koska siinä oli/on sellasia säikeitä, joiden takia sitä huulipunaa ei saa levitettyä niin ihanteellisesti, ku mitä olis tarkotus. Toisaalta se aplikaattori oli kuitenkin sopivan kokonen, eli muihin merkkeihin verrattuna aika iso ja samalla myös tosi pehmeä ja erittäin miellyttävän tuntunen huulilla. Nyt parin viikon päästä oon kuitenki aika lailla tottunu jo siihen koko aplikaattoriin, eli edes ne säikeet ei enää häiritse niin paljoa. Vielä yks positiivinen juttu siihen aplikaattoriin ja ehkä myös itse huulipunan koostumukseen liittyen on vielä se, että sitä aplaria ei tarvii dipata sinne huulipunaan ku korkeintaan ehkä kaks kertaa, kun taas esimerkiks Colourpopin huulipunissa oot onnekas jos jo kolmella tai neljällä dippauksella saat ne sun huulet hyvännäkösesti meikattua.

Aplikaattorin säikeiden lisäks ainoo sellanen miinus, joka mun mieleen on tässä parin, kolmen viikon aikana noussu, on oikeestaan vaan se hinta, mutta ei sekään nyt niin paha oo, ku mitä se vois olla. About 20€ on loppujen lopuks mun mielestä ihan kohtuullinen hinta noin laadukkaille tuotteille, vaikka enhän mä siitä tietenkään valittais, vaikka muutama euro siitä hinnasta otettaiski pois. Plussaa mä antaisin sen sijaan jo edellämainitun paketoinnin sekä pigmentin lisäks myös sille huulituntumalle, sekä pitkälle kestolle. Noi Jeffreen huulipunat tuntuu nimittäin ainakin mun mielestä kaikista parhaimmalle huulilla sekä levittäessä, että kuivuttuaan, kun vertaa L.A. Girliin tai Colourpoppiin.

Myös se kesto noissa Jeffreen tuotteissa on ihan huippuluokkaa ja mä oonki yleensä pitäny noita huulilla tyytyväisenä aamusta iltaan. Mä en tiiä teistä, mutta mä en oo ikinä pahemmin pitäny normaaleista huulipunista, sillä vaikka ne tuntuu ihan kivoilta huulilla, niin se kesto ei yleensä oo mistään maailman parhaimmasta päästä. Jos mulla esimerkiks sattuu olemaan normaalia huulipunaa huulilla, niin mun on oikeesti melkein pakkomielteisesti pakko kattoa ihan koko ajan peiliin ja tarkistaa, että onks ne mun huulimeikit nyt levinny tai onks se puna lähteny kulumaan pois :'D Noi mattapintaseks kuivuvat huulipunat ei ehkä sovellu ihan kaikille, sillä ne saa huulet oikeesti tuntumaan aika kuivilta ja vähän ku rohtuneilta, mutta mä ite henkilökohtasesti tykkään siitä tunteesta enemmän ku normipunien kosteudesta ja koska kesto on mulle tärkeintä, niin noi on kyllä ihan ku luotu mulle!


Mä en yhtään tiiä, että millanen kuva teillä on noista Jeffreen punista taikka liquid lipstickeistä ylipäätään, mutta vaikka kuinka hyviä ja kestäviä noi on, niin ei nekään kuitenkaan pysy ihan täydellisinä huulilla koko päivää, eli sieltä huulen sisäpuolelta ne alkaa kyllä jossain kohtaa lähtemään pois. Toisaalta kun miettii, niin mikäpä huulipuna ei alkais.. Se on kuitenkin positiivista, että kun sä kerran oot ton Jeffreen laittanu huulille, niin poispäin se ei kyllä ala leviämään. Ei edes vaikka söisit tai joisit jotakin! Tai no okei, yks sellanen juttu on jota en suosittele syömään ja se liittyy kaikkiin noihin mattapintasiks kuivuviin huulipuniin, elikä siis rasvanen ja öljynen ruoka. Sitä kannattaa ehdottomasti välttää! Noi on kyllä vedenkestäviä (ainakin tiettyyn pisteeseen asti), mutta öljy ja rasva ylipäätään saa noi leviämään ja senpä takia noita varten kannattaakin hankkia joku öljypohjanen putsari, sillä ilman sitä sä et kyllä saa noita pois huulilta, et vaikka mitä tekisit.

(Kuva täältä)

Mä ite käytän Sebamedin syväpuhdistavaa puhdistusvaahtoa mun normaalin meikin poistamiseen, mutta nyt oon ostanu myös tollasia Vivalin silmämeikinpoistolappuja, sillä yhellä lapulla saa huulet, ku huulet ihan täydellisesti puhdistettua. Ite ostin kyseiset laput (paketissa on 100kpl) prismasta alle 7 eurolla, jos jotakuta kiinnostaa, mutta jos nyt täysin rehellisiä ollaan, niin ennen ku ehin ostaa noita, niin poistin muutaman päivän ajan mun huulimeikin ihan vaan tavallisella ruokaöljyllä! Hahah.

Kaiken kaikkiaan mä rakastan noita Jeffreen velour liquid lipstickejä ihan hirmuisesti ja en vois olla niihin tän tyytyväisempi! Lisää mä aion ehdottomasti tilata vielä rahatilanteen parantuessa, joten uusia sävyjä odotellessa. Jos teillä heräs jotain kysymyksiä just noihin puniin, eri sävyihin taikka nestemäisiin puniin ylipäätään liittyen, niin kysykää ihmeessä ja mä sitten vastailen parhaani mukaan :) Tässä lopussa on vielä Jeffree Star -punien plussat ja miinukset tiiviisti listattuna.


Plussat:

+ Superhyvä pigmentti
+ Pitkä kesto
+ Ei tarvitse pohjustusta
+ Huulituntuma
+ Hyvä ja iso aplikaattori ellei säikeitä oteta huomioon
+ Ihana paketointi
+ Uniikit sävyt
+ Brändi itsessään

Miinukset:


- Suht kallis hinta
- Ei saa Suomesta eli hintaan lisätään tullimaksut
- Säikeet aplikaattorissa
- Jotkut sävyt "huonompia" eli rosoisempia kuin toiset
- Tuotetta ei voi kerrostaa kauheasti, koska lopputulos ei muuten tunnu hyvältä/kuivu täydellisesti

torstai 24. joulukuuta 2015

24.12.2015


Vitsi miten kummallista, että yhtäkkiä on taas joulu! Tuntuu ihan siltä, että siitä edellisestä joulusta ois vaan muutama kuukaus, mutta niinhän se on, että 12 kuukautta on taas ehtiny kulua ja jälleen on aika toivottaa teille lukijoille ihanaa joulua! Kahtena edellisenä vuotena mä oon osallistunu meidän koulua, eli Validiaa sponsoroivan Tukilinjan joulukorttikilpailuun ja molempina vuosina se päävoitto on napsahtanu mulle. (Kyseisistä voitoista voit lukea täältä & täältä). Tänä vuonna mä jätin osallistumisen kuitenkin kokonaan välistä, sillä nyt kun mä täytin 21, niin mun jälkihuolto päätty, enkä mä näinollen ois saanu pitää sitä palkintoa, eli 500 euroa.. Eihän se nyt olis ollu mitenkään varmaa, että olisin edes voittanu, ei tosiaan, mutta jos niin ois käyny, niin kyllähän se ois ärsyttäny, että sossu ois vieny sen puol tonnia multa ja näin ollen en sitten osallistunu ollenkaan.

En tiiä kuinka tuttu toi sana jälkihuolto on teille, mutta se on tosiaan sellanen tukitoimenpide, joka suodaan kaikille laitoksessa asuneilla 21 ikävuoteen saakka. Käytännössä mulla oli siis sen parin vuoden ajan käytössä oma jälkihuollon työntekijä, joka sitten hoiti paljon mun asioita, vaikka Porvoosta olikin. Sain myös pari kertaa vuodessa vaaterahaa sekä harrasterahaa ja aina sillon tällön palaveerattiin ja katottiin miten se mun itsenäistyminen on sujunu.

Anyways, ennen ku eksyn tän pahemmin aiheesta, niin palataanpa takas alkuun. Eli siis, niin ku mä jo sanoinkin, niin tänä vuonna en osallistunu siihen Tukilinjan kilpailuun, vaan sen sijaan meidän koulun ikiomaan joulukorttikilpailuun. Voittoa ei tällä kertaa tullu valitettavasti lunastettua, mutta kakkospaikka ja samalla 40e lahjakortti, sekä matkakajarit sen sijaan kyllä. Eihän toi nyt ehkä samaa luokkaa oo ku ne aiemmat palkinnot, mutta oon silti ilonen ja kiitollinen mun sijottumisesta! Niin ja ettei tästä mitään kilometripostausta tulis tällä kertaa, niin aattelin ton mun korttiehdokkaan myötä toivottaa teillekin oikein mahtavaa joulua vielä kun kerkeää! Me palaillaan kyllä varmasti tässä lähiaikoina, mutta siihen asti viettäkäähän mukavaa ja rauhallista lomaa, sillä niin mäkin aion tehdä ♥ 

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Life really can be messy sometimes, but who said mess can't be beautiful?


Viime viikkoihin on kuulunu ihan älyttömän tunnerikkaita kokemuksia ja tän postauksen kuvat kertoo varmaan jo itessään enemmän, ku tuhat sanaa, mutta aattelin silti vähän raottaa sitä kaikkea mitä tässä parin viikon sisällä on tapahtunu. Noista kuvista voisin kuitenkin eka sanoa sen verran, että olin viime viikonlopun kipeenä ja kun meikkaamisesta ei oikein meinannu tulla mitään, niin turhautuneena päätin sit vaan roiskia Cameleonin kasvo ja kehomaaleja ihan vapaalla kädellä ympäri kroppaa ja naamaa. Ihan vapauttavaa välillä vaan tehä jotain ihan ilman mitään "sääntöjä".

Anyways, viime postauksessa, josta on jälleen kulunu jo jonkin aikaa, mä kerroin, että ollaan menossa äitin kanssa teatteriin. Kyseisestä teatteriesityksestä onkin jo se pari viikkoa, mutta en oo vieläkään päässy siitä täysin yli. Oltiin siis tosiaan Helsingin Peacock teatterissa kattomassa Billy Elliot -musikaalia ja se oli kerta kaikkiaan ihan loistava. Mua jännitti aluks tosi paljon, että tuleeko mulle jotain paniikkioireita, mutta kaikki meni onneks paremmin ku hyvin. Jotenkin mulle tuli siitä esityksestä ihan hurjat flashbackit niihin aikoihin, kun olin vielä nuorempi ja harrastin ite teatteria. Vähän on ehkä jääny hampaankoloon se, että usean vuoden näyttelemisen jälkeen se yhtäkkiä vaan loppu ja vielä vähän kummallisiin tunnelmiin.. Turhahan sitä enää on katua ja tiedän, että aina voi alottaa alusta jos sitä oikeesti haluaa, mutta ehkä se ei enää oo mulle. Tai no, ei ainakaan just nyt tällä hetkellä.

Tänä maanantaina mä olin pitkästä aikaa Nurmijärvellä, siellä mun vanhassa nuorisokodissa, jos  nyt ihan tarkkoja ollaan. Itseasiassa mä olin siellä ensimmäistä kertaa vuoteen, sillä viime kerralla olin siellä melkeinpä tasan vuosi sitten näihin aikoihin ja vieläpä täysin samoissa merkeissä eli pikkujoulua viettämässä. Jos Billy Elliot sai tunteet pintaan, niin tän viikon maanantai oli jotain sata kertaa voimakkaampaa.. Mun on tosi hankala sanoin edes kuvailla sitä, kuinka hyvältä ja oikeelta musta tuntu tänä maanantaina. Mä näin pitkästä, pitkästä aikaa niitä ihmisiä, joiden kanssa mä asuin kolme vuotta ja jotka tänä päivänä on melkein kokonaan kadonnu mun elämästä. Ohjaajia, nuoria, sekä muutamaa ystävää, jotka asuu vielä Nurtsilla.

Mä muutin nuorisokotiin 2010, kun mä olin vielä lapsi. Lapsi, täynnä vihaa, surua ja katkeruutta. Mä pidin koko laitosta alussa rangaistuksena ja koska mä olin niin sairas, niin mä en osannu ollenkaan arvostaa sitä ympäristöä, enkä varsinkaan niitä ihmisiä joita mun elämään yhtäkkiä oli ilmestyny. Ei se ehkä ollu siinä vaiheessa muutenkaan mikään ykkösprioriteetti arvostaa, koska masennus ei antanu tilaa semmoseen. Mä pidin ohjaajia robotteina, jotka tekee työtä vaan rahasta ja nuoret mun ympärillä sai mut vaan tuntemaan oloni yksinäisemmäks päivä päivältä. Alussa mä oisin tehny mitä vaan päästäkseni sieltä pois. Päästäkseni takas kotiin ja takas niiden mun ystävien luokse. Se päivä, kun mut kirjattais lopullisesti ulos tulis olemaan se päivä, josta mä oisin ikionnellinen ja se oli ainoa asia, josta mä olin sataprosenttisen varma.

Aika kuitenkin kulu ja kun mä vihdoin viimein tiedostin pääseväni pian pois laitoksesta, mä huomasin sen muutoksen mikä mussa oli tapahtunu ja mä olin aika järkyttyny. Mä en enää halunnukaan lähteä. Mä en kaivannu niitä mun entisiä kavereita enää niin paljon taikka halunnu takas sinne oikeeseen kotiin, mikä tietty tuntu vähän inhottavalta. Mä tiedostin siinä hetkessä laitostuneeni, mutta siinä vaiheessa mä en enää sanonutkaan sitä laitosta ääneen kuin kirosanaa, vaan tällä kertaa täynnä onnea ja ylpeyttä. Mä tajusin, että mä rakastin tätä mun uutta kotia, niitä muita nuoria ja jopa useita ohjaajia ja pian se kaikki ois poissa. Mä rakastin myös mun uusia ystäviä, eli siis niitä Nurmijärvellä asuvia, jotka myöskin tulis pian katoamaan. Paljon lupauksia kyllä tehtiin ja alussa myös pidettiin, mutta ihan liian pian se kaikki oli ohi ja yhtäkkiä nähtiin toisiamme nipin napin enää kerran vuodessa...

Miten siihen pitäis suhtautua, kun ensin asutaan yhdessä ja nähdään koko ajan, mutta vaan yhdessä päivässä se kaikki on ohi ja niin käsittämättömän monet tärkeät ihmiset katoaa täysin sun elämästä. Kukaan ei tuu enää herättämään sua tai keitä sitä aamukahvia, sulla ei oo enää oo sitä yhtä tai useampaa ihmistä, joiden kanssa käydään heti aamusta unet sun muut läpi ja istutaan vierekkäin bussissa matkalla kouluun. Ei oo enää niitä ihmisiä, joihin törmäät kotimatkalla ja joihin sä voit samaistua, koska nekin heräs jo aamuviideltä ja kulki sen saman pitkän matkan kolmella eri bussilla ihan vaan päästäkseen kouluun.. Kotiin palatessa ei oo vastassa sitä isoa jengiä, joiden kanssa syöt ja juttelet, käyt päivän tapahtumat läpi ja naurat ihan tyhmille jutuille. Ei oo enää leffailtoja tai saunavuoroja, ei ärsyttävää siivouspäivää, josta aina tapeltiin eikä leirejä, jotka sai meidät vielä läheisemmiks, ku mitä jo alunperin oltiin. Mitään siitä ei enää oo olemassa, enkä mä tuu enää ikinä saamaan sitä takas ja se tuntuu ihan helvetin pahalta.

Mä tunnen niin käsittämättömän suurta kaipuuta Nurtsille ja laitokseen, että välillä tuntuu ettei sitä tunnetta kestä. Mä ikävöin niin paljon ja niin montaa ihmistä, että se tuntuu välillä ihan liian raskaalta. Mä onneks tiedän, että se alkuperänen seittemän nuoren kopla, ei tuu koskaan unohtumaan enkä mä usko koskaan vieraantuvani niistä ihmisistä. Varsinkaan niistä kahesta, joiden kanssa asuin melkein alusta loppuun asti. Tietyllä tapaa just ne tyypit tuntuu ihan sisaruksilta, kun taas sit jotkut toiset nuoret ei koskaan kasvanu niin läheisiks. Ehkä sen takia nää pikkujoulut onki niin isoja juttuja mulle, sillä just niinä päivinä, musta oikeesti tuntuu, että mä oon just siellä mihin mä kuulun. Siltä, että mä oon vihdoin tullu kotiin.

Mä tiedän, että tää on aihe, josta mä voisin puhua vaikka tuntikausia, mutta koska se alkuperänen nuoruuteni nuorisokodissa sarja on vielä kesken, niin jätän tän nyt vaan tähän. Mä en tälläkään tekstillä haluu mitenkään vähätellä mun oikeeta perhettä, jota rakastan tottakai myös, mutta kyllä mä veikkaan, että kaikki te ymmärsitte sen :)

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

I am beautiful


Mitä sulle kuuluu? Se on kysymys, jota mä en oo viime aikoina hirveesti edes miettiny. Jos joku kysyy multa ohimennen ton kysymyksen, niin mä yleensä vaan raapasen pintaa, mietin mitä oon viime päivinä tehny ja sen perusteella vastaan joko, että ihan hyvää tai vaikka, että vähän sekavaa. Nyt mä oon kuitenki alkanu ihan oikeesti pohtimaan, että mitä mulle kuuluu ja se vastaus ei ehkä enää ookaan niin yksinkertanen.

Jos nyt alotetaan vaikka siitä mun henkisestä voinnista, mikä tietty vaikuttaa melkeinpä kaikkeen muuhunkin. Mä oon viime aikoina voinu aika hyvin, kun vertaa vaikkapa elo-syyskuuhun. Mä en oo saanu paniikkikohtauksia enää moneen kuukauteen ja se on tuntunu ihan mahtavalta. Junissa matkustaminen ei oikeastaan jännitä enää ja musta tuntuu, että alan pikkuhiljaa jättää sitä tarvittavaa lääkitystä eli Propralia pois. Mä oon muutamana kouluaamuna meinannu nimittäin itseasiassa jopa unohtaa ottaa sen ja se saattaa jo kertoa siitä, ettei ne paniikkikohtaukset taikka oireet oo enää niin tuoreessa muistissa. Kaupassa käyminen luonnistuu nykyään ihan normaalisti ja niille reissuille en enää edes varaudu esilääkityksellä, mutta mukana mä niitä lääkkeitä kuitenkin kannan. Ihan vaan varmuuden vuoks ja tietynlaista turvallisuuden tunnetta luomaan. Tänä perjantaina me mennään äitin kanssa teatteriin kattomaan Billy Elliotia ja se on mulle iso koe siitä, että oonko mä vielä sen paniikin orja vaiko en.

Paniikkioireidden vähentyessä mun mieli tiedosti, että okei nyt voidaan taas alkaa keskittymään niihin muihin ongelmiin ja masennushan se siitä sitten seurasi. Tietenkin sen päivittäisen paniikkikohtausten pelon ja siitä aiheutuvien oireiden kanssa elo oli sekä mielelle, että keholle tosi raskasta sekä kuluttavaa, joten voi olla, että ilman sitä pelkoa ja jatkuvaa jännitystä mun keho sai vihdoin luvan vähän hengähtää ja siitä varmaan johtu myös masennus, väsymys ja se sellanen innostuksen lopahtaminen. Päivien edetessä mä aloin kuitenkin pikkuhiljaa onneks tuntea miten se masennus väisty jälleen tieltä ja sitä mukaa rupesin tietty käymään läpi kaikkea sen alle jäävää eli esimerkiks kysymystä siitä, mitä mulle todellisuudessa kuuluu. Mä totesin mielessäni, että mä oon oikeesti parhaillaan aika hukassa ja sen tiedon perusteella mä rupesinkin tekemään aika mittavaa tutkimusta itestäni. Kysymys siitä kuka mä oikein oon ja kuka mä haluun olla ilmesty mun mieleen, koska ne oli asioita joiden tiesin vaikuttavan mun vointiin merkittävästi.

Nää kaks kysymystä pyöri päivittäin mun mielessä, eikä se turta olotila yhtään auttanu asiaa. Musta tuntu, etten mä ollu oma itteni ja mua pelotti ihan älyttömästi, että se johtuis siitä mun uudesta lääkityksestä. Mun piti peruuttaa monia tapahtumia ja mä jouduin myös tinkimään monesta muusta asiasta, Mä pohdin, että oonko mä vielä se ihminen joka mä olin esimerkiks vuos sitten, mutta koska ihminen kasvaa ja olosuhteet muuttuu, niin enhän mä tietenkään ollu enää siihen vuoden takaiseen Pietuun verrattavissa. Mä yritin heijastaa itteäni mun ystävien kautta ja rakentaa sitä kautta kirkkaamman kuvan siitä kuka tai millanen ihminen mä oon mun läheisten mielessä tai mielestä. Niin monta ajatusta nous pintaan ja vaikka mä sain pienen käsityksen siitä minuudesta mun ystävien kautta, niin eihän se tietenkään ratkassu sitä perimmäistä kysymystä, koska enhän mä oo pelkästään se henkilö kuka mä oon mun kavereille, vaan mä oon kaikkien niiden roolien summa, joita mä harjoitan. Mä oon se Pietu, joka käy koulua ja opiskelee, mutta mä oon myös se Pietu joka mä oon vapaa-ajalla ystävien kanssa. Kaikista eniten mä oon kuitenkin se Pietu, joka mä oon ku mä oon yksin ja vaan siitä Pietusta mun täyty ottaa selvää.


Mä aloin miettimään mun menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaa, mutta hämmennyin kaikesta siitä tiedonmäärästä ja päätin siis keskittyä vain tähän hetkeen. Oli aika jännää elää tavallaan sellasta kaksoiselämää, jossa mä olin sekä itse se pääroolin esittäjä, että vierestä katsoja. Tätä menetelmää soveltaen mä aloin kuitenkin löytämään itteäni uudestaan jaa päivä, päivältä se inspiraatio mun sisällä kasvo ja mitä enemmän mä tein asioita, niin sitä enemmän kaikki ajatukset selkeyty mun päässä. Koko tän projektin aikana taustalla tapahtu tietenkin kaikenlaista mikä vaikutti mun ajatusmaailmaan ja esimerkiks viime kuussa tehty haastattelu anto mulle tosi erilaista näkulmaa esimerkiks siihen miten mä määrittelen itteni ja esimerkiks mun sukupuolen. Sekin on nimittäin asia jota mä harvoin mietin kunnolla. Mä miellän itteni täysin mieheks, mutta silti see kolmas sukupuoli oli termi, jota mä aloin toden teolla pyörittelemään mielessä. Eihän sukupuolen pitäis ketään määritellä, enkä mä ainakaan ite pysty sen perusteella ketään kokonaan määrittelemään, mutta jos nyt pitäis jotenkin konkretisoida mun ajatukset, niin oon ehkä sit loppujen lopuks kuitenkin sekä mies, että häilyvästi vähän sitä kolmatta sukupuolta.

Mä en edusta mitään miehisyyden perikuvaa sisältä enkä kyllä varsinkaan ulkopuoleltakaan, niin ku monet varmaan tietää, mutten mä myöskään oo mikään vastakohta sille. Hasssuahan on, etten mä kuitenkaan koskaan erikseen ajattele olevani mitään sukupuolta ja huolimatta mun rakkaudesta meikkaamiseen mä pidän sitä silti loukkauksena jos esimerkiks joku mies neidittelee mua, koska mun korvaan se kuulostaa siltä, että oisin joku likanen seksilelu ja sitä mä en todellakaan ole. Jostain syystä mun korvaan ei kuitenkaan särähdä se että joku kutsuu mua mieheks, koska sitähän mä loppujen lopuks olen. Ehkä siitäkin voi jo päätellä aika paljon, että miten niiden omien määritelmien alta oikeesti kokee ittensä, koska tytöstä, androgyynistä ja pojasta jossain muhun kohdistuvassa lauseessa mä sivuuttaisin vaan viimeisen. Mä opin jo nuorena, että ihmiset tulee aina määrittelemään sut ensialkuun sun ulkonäön perusteella, kun erään tuttavan poikaystävä tokas, että "Oot kyllä nätein androgyyni johon oon törmänny" ja mähän tietysti hämmennyin, koska olin aina vaan ajatellu olevani poika, mutta mulla kesti todella pitkään oppia se, että loppupeleissä vaan mä ite voin määritellä sen kuka tai mikä mä oikeesti oon.

Oli miten oli. Kaikesta tästä sekavuudesta huolimatta mä oon tällä hetkellä aika hyvin selvillä siitä mun minuudesta, vaikka näin nuori oonkin. Mä oon tyytyväinen siihen kuka mä oon ja ennenkaikkea ylpeä siitä. Mua ei kiinnosta näytänkö mä jonkun silmään naiselta tai transsukupuoliselta, koska loppujen lopuks vaan mun omilla mielipiteillä on merkitystä ja huolimatta mun ulkonäöstä, tyylistä tai ihan mistä vaan muusta; kunhan mulla on hyvä olo, niin millään muulla ei oo merkitystä. Mä voin punata mun huulet ja rajata mun silmät. Mä voin vetää pisimmän omistamani peruukin päähän ja pukeutua vaikka tiukkaan toppiin ja silti tuntea itteni mieheks ja ennenkaikkea omaks ittekseni. Vaikka mä välillä rikon rajoja, enkä aina tunne kuuluvani johonkin tiettyyn sukupuoleen, niin mä en silti aio koskaan antaa sen rajottaa mua tai saada mua tuntemaan, että mussa ois jotain vikaa. Niin ja vaikka mua välillä ahistaakin tää maailmanmeno ja oma elämä, niin mulle kuuluu tällä hetkellä oikeesti todella hyvää.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Apocalypse


Niistä hiuksista puheenollen.. Ennen ku tää mun tukka värjättiin, niin olin jo tovin pohtinu irokeesin mahdollisuutta, mutta se jäi nyt ainakin toistaseks toteuttamatta. Mulla on kauhee ikävä sitä tukkaa, joka mulla joskus oli ja josta sai niin kivan keesin aikaseks, mutta kyllä mä tästäkin mallista tietty tykkään ihan älyttömästi. Eilen mä halusin ihan vaan huvin vuoks koittaa, että miten se keesi tästä tukasta muotoutuu ja vaikka takalettiä en hirveen nätisti saanu pystyyn, niin etuosa mun hiuksista onnistu aika kivasti. Irokeesista inspiroituneena mä halusinkin tehä pitkästä aikaa jotain tosi omanlaista lookkia sen seuraksi ja niinpä synty tää tän postauksen Apocalypse-lookki. Pakko myöntää, että oon ihan äärettömän tyytyväinen tohon lookkiin sen yksinkertaisuudesta huolimatta! Ai niin ja muistakaahan muuten, että Pinky Paradisella on vielä kaks päivää kaikki vuoden kestävät piilolinssit (paitsi sclerat ja muutamat muut) puoleen hintaan koodilla " BLACKFRIDAY2015 ". Tuli vaan siitä mieleen siis, kun noi mun silmissä killuvat "White Mesh" piilolinssit on nimenomaan sieltä.

Anyways palataanpa tähän tukkaan. Mä oon nyt viime aikoina käyttäny tosi monessa meikissä peruukkia, niin ku ootte varmaan huomannu, mutta on kyllä mukavaa vaihtelua välillä tälläytyä ja jättää se peruukki ihan kokonaan pois. Nää mun nykyset hiukset on kuitenkin niin täynnä mahollisuuksia ja niitä kampauksia kun voi vaihella ihan mielin määrin, niin tuskin tuun nyt ainakaan ihan hetkeen kyllästymään. Tietty tää "talvi", tai no pikemminkin venähtäny syksy on aika ihanteellista aikaa peruukeille, mutta on tässä vielä sen verran kylmiä kuukausia jäljellä, että lookkeja ehtii tehdä sekä tolla omalla, että sillä tekotukalla.

Mua harmittaa tällä hetkellä suoraan sanottuna todella paljon toi ulkona vallitseva sää ja olin esimerkiks tänään maailman hämmentynein pikkukettu, kun näin auringonpaisteen ensimmäistä kertaa moneen, moneen päivään. Mulla on kyllä ihan kätevä kameralamppu, jolla pystyn kuvailla täällä mun huoneessa, mutta kyllä se vähän alkaa kyllästyttämään, että joka ikisessä kuvassa on sama tausta. Niin ja vaikka tuolla ulkona nyt oliskin sen muutaman tunnin päivässä valosaa, niin sillonhan tietty sataa kaatamalla ja tuulee niin, että heikompia hirvittää. Olis ihanaa, jos toi sade nyt vaihtais vähän olomuotoaan ja ilma kylmenis sen verran, että lumi pysyis maassa. Oon nimittäin ihan varma, että vasta siinä vaiheessa alkaa inspiroimaan tuolla ulkona kuvailu, kun lumi sataa pysyvästi maahan. Siihen asti joudun varmaan tyytymään täällä sisällä kuvaamiseen.

Mutta joo, ei mulla tällä kertaa ollu tän enempää asiaa. Ajattelin piakkoin kirjotella vähän tarkemmin mun kuulumisista ja tietty niistä huulipunista sekä piilolinsseistä tuun kanssa kertomaan ihan urakalla. Palaillaan siis ♥

Ps. Iskeekö tän postauksen lookki teihin? 

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Animal


Helou kaikille ja hyvää itsenäisyyspäivää! Niin ku kuvista varmaan huomaatte, niin tää kettu on heittäny vihdoin sen talviturkin niskaan tai ainakin puoliks, sillä nykyinen tukkahan edustaa sekä tollasta viileän vaaleaa harmaata, että tummanpuhuvaa mustaa. Yks mun parhaista ystävistä opiskelee parhaillaan parturi-kampaajaks ja tän viikon maanantaina paikan päälle tarvittiin väri-asiakasta, joten mä ilmottauduin aika lyhyellä varotusajalla ja sen kummemmin asiaa miettimättä vapaaehtoseks värjäykseen. Kaikenlaisia värejä tuli kyllä pähkäiltyä, mutta lopulta tollanen musta-harmaa voitti ja oon kyllä ihan rakastunu tähän mun uuteen lookkiin ♥! Livenä toi harmaa puoli tosin näyttää vähän ruskeemmalta, ku mitä noissa kuvissa, mutta eiköhän siitäkin hopeashampoolla ja sävytteillä kylmempi sävy saada aikaan.

Tää viikko on edenny aika hitaanpuoleisesti, mikä on sinänsä aika erikoista, mutta näin jälkeenpäin kun asiaa alkaa oikein pohtimaan, niin tuntuu etten ois tehny oikeastaan mitään, taikka saanu mitään aikaan. Tän viikon kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti se, kun Jeffree Starin huulipunat vihdoin ja viimein saapu, enkä mä vois rehellisesti sanottuna olla niihin tyytyväisempi! Oon nyt testannu jokaista sävyä, jonka tilasin, mutta muutamaa ihan vaan pikaisesti, joten kunnollinen esittely kyseisistä tuotteista ilmestyy tänne blogiin vasta kunnollisen testauksen jälkeen. Tän postauksen kuvissa mulla on muuten kahta Jeffreen punaakin huulilla, mutta koska en nyt voi vielä niistä kertoa sen enempää, niin kerronpa vaikka noista uusista piilareista, jotka mulla on silmissä. Sain nimittäin samaan aikaan Jeffree-tilausta postista hakiessa parit uudet linssit Optyk Rozmukselta ja toiset niistä on noi "Tigera" nimiset keltaset mini sclerat. 

Sen jälkeen ku mä kirjotin mun ensimmäisistä mini scleroista elokuun lopulla (tsekkaa täältä), niin oon melkein hylänny normaalit linssit kokonaan.. Joku niissä isoissa silmissä (olkookin sitten vaan sen 2-3mm normaaleja isommat) kiehtoo ja jos mä saisin kaikki noi mun nykyiset linssit mini scleroina, niin tavalliset jäis kyllä ihan samantien hyllylle pölyttymään. Mini sclerat on pikkusen normaaleja epämukavammat ja ne alkaa kuivumaan aiemmin ku mitä ne normit, mutta silti mä rakastan niitä yli kaiken ja esimerkiks arkilookeissa oon viime aikoina käyttäny oikeestaan melkein pelkkiä mini scleroja, ellei mulla oo sit ollu jotkut ihka uudet normaalit linssit "koeajossa" kuten nyt vaikka ne Pinky Paradisen uudet piilarit. Antaisin muuten noille Tigera-linsseille mukavuudesta pisteitä 4/5, väristä 4/5, koska ainakin mun silmissä noi vähän vihertää ja efektistä täydet 5/5.

Anyways, kun Optyk Rozmus otti muhun yhteyttä, niin tällä kertaa mä halusin vähän rikkoa rajoja ja toivoinkin siis siltä asiakaspalvelijalta noita Tigera-linssejä jotka on keltaiset. Viime kerralla kun mä sain keltaset linssit, niin olin suunnitellu etukäteen tekeväni vaikka ja mitä lookkeja niiden kanssa, mutta loppujen lopuks ne suunnitelmat ei sitten koskaan toteutunu ja kyseisten linssien käyttökerrat voi laskea yhen käden sormilla.. Nää Tigerat onkin siis tavallaan sellanen haaste mulle ja tällä kertaa mä en todellakaan aio haaskata tätä "tilaisuutta" vaan rupeen oikeesti käyttämään noita, ettei sit vuoden päästä tarvii taas todeta, että olipa turha hankinta (vaikka enhän mä noista mitään maksanu, mutta you get the point). Tähän mennessä oon tosiaan tehny vasta yhen meikin noiden linssien kanssa ja sehän on toi tän postauksen melko "arkinen" meikki, mutta eiköhän tässä lähiaikoina tuu jotain erikoistakin noiden eläimellisiä viboja huokuvien piilareiden kera tehtyä!

Pakko muuten tähän loppuun vielä mainita tosta Optyk Rozmuksesta sellanen juttu, että ekan kerran kun näin kyseisen yrityksen nettisivun niin olin jostain syystä vähän epäileväinen, mutta asiakaspalvelijoiden kanssa viestittelyn jälkeen mulle jäi koko firmasta tosi positiivinen mielikuva. Vielä positiivisemmaks se muuttu nyt pari viikkoa sitten, kun se mun asioita hoitava henkilö vaihtu ja tää uus tyyppi "Dan" on ihan älyttömän mukava. Yleensä se sähköpostien vaihto sponsoreiden kanssa on ihan mukavaa, mutta tosi asiallista ja virallista. Optyk Rozmuksen kohdalla sen sijaan saa sellasen tosi "henkilökohtasen" tuntuman koko hommaan ja esimerkiks viimeks ku juttelin ton Danin kanssa, niin se kyseli, että miltä mini sclerat oikein tuntuu silmissä, kun se on ite kokeilemassa piakkoin sellasia ja samalla sain myös kuulla, että se on näyttäny OR:n muille asiakkaille mun mini sclera videoita, jos ne on halunnu nähä mini sclerat ihan kunnolla liikkuvassa kuvassa. Hassua miten noinkin "pienet" jutut saa ihmisen iloitsemaan :') 

Mitäpä tykkäätte mun uudesta tukasta ja tän postauksen lookista?

lauantai 28. marraskuuta 2015

Cry me a river (Makeup tutorial)


Moi! Mä ajattelin tossa keskiviikkona, että voisin pitkästä aikaa kuvata meikkitutoriaalin tänne bloginkin puolelle, kun niitä tulee nykyään kuvattua vaan sinne youtubeen. Tai no, mä oon itseasiassa tässä marraskuussa pitäny nyt vähän lomaa siitä youtubesta ja keskittyny pelkästään tähän blogiin. Välillä kun tuntuu, että se on joko tai, blogi tai youtube, koska sitä aikaa ja energiaa riittää usein vaan toiseen. Kai tässäkin pitäis vaan yrittää löytää joku kultainen keskitie, sillä nautin kuitenkin sekä tästä bloggaamisesta, että siitä vloggaamisesta todella paljon. Toisaalta syksyllä ja talvella kirjottaminen vetää hirveesti puoleensa, mutta valonpuute ei hirveesti inspaa kuvaamaan videoita ja sit taas keväällä ja kesällä homma menee vähän toisin päin.


Anyways, käydäänpä suoraan asiaan. Ihan ensimmäisenä mä pistän hiukset takaa ponnarille, pyyhkäsen etufledan sivuun, käyn pesemässä kasvot sekä kastelemassa beauty blenderin ja laitan Nivean kasvorasvaa naamaan.


Seuraavana mä otan Lumenen natural code meikkivoidetta sävyssä 10 Vanilla ja sekotan sen kanssa Maybellinen fit me meikkivoidetta sävyssä 110 Porcelain ja ne mä levitän kasvoille beauty blenderin pyöreellä puolella.


Näin ikään.


Meikkivoiteiden jälkeen mä taputtelen kasvoille Lumenen irtopuuteria.


Ja puuteroinnin jälkeen otan City colorin contour effects paletin ja rupeen tekemään varjostuksia


Teen yleensä kaikki varjostukset "kerralla" ja vasta sen jälkeen rupeen blendaamaan niitä. Varjostukset määräytyy yleensä sen meikin mukaan, eli jos teen jotain vähän kevyempää meikkiä, niin jätän esimerkiks nenän kokonaan varjostamatta.


Varjostusten häivyttämisen ei tarvii vielä tässä vaiheessa näyttää ihan täydelliseltä, eikä niitä oo välttämättä pakko vielä edes häivyttää, mutta niin mä oon ne tottunu tekemään.


Seuraavaks mä otan nimittäin Kryolanin supracolor rasvaväriä sävyssä clown white ja beauty blenderillä taputellen mä teen korostukset. Ostin ton Kryolanin rasvavärin vasta hetki sitten ebaystä, ja se on kyllä ollu täysin rahansa arvosta tavaraa. Rakastan nimittäin sitä, miltä mun iho näyttää ton rasvavärin kanssa. Mulla nyt on muutenkin aika hyvä iho, mutta toi vaan tekee siitä niin sileen ja täydellisen näkösen ettei mitään rajaa.


Niin ja ne korostukset näyttää ennen häivyttämistä about tältä. Tää on muuten nykyään yks mun lempivaiheita meikkaamisessa, enkä ees tiiä miks? Hahah.


Lopulta mä taputtelen ja häivyttelen beauty blenderillä kaikki sävyt yhteen ja viimeistelen mun meikkipohjan stargazerin valkosella puuterilla, jota levitän isolla siveltimellä ympäri kasvoja.


Sen jälkeen onkin aika ruveta piirtämään kulmia, (jos siis on sellanen päivä, että ne haluu naamaansa lisätä). Tässä meikissä mä halusin käyttää sinisiä sävyjä, joten otin ebaystä ostetun luomiväripaletin ja valitsin sieltä kolme eri sävystä sinistä.


Ihan ekaks mä hahmottelin sen kulman vaaleimmalla sävyllä


Sit mä otin vähän tummempaa sävyä ja rupesin sillä värittämään tota kulman häntää ja hetken väriteltyäni otin tietty sen kaikista tummimman sävyn ja tein sillä saman.


Lopuks mä otin vielä tollasen pehmeen häivytyssiveltimen ja häivytin sillä kaikki siniset sävyt nätisti yhteen.


Kulma ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa oo valmis, sillä seuraavaks mä otan uudestaan ton kryolanin rasvavärin, sekä littanan siveltimen ja tavallaan rajaan ton kulman alapuolen, niin että se näyttäis mahdollisimman tarkalta.


Eli siis tällä tavalla.


Rajauksen jälkeen mä häivytän sen valkosen värin alaspäin, niin että saan kulmaluulle vähän väriä eikä se raja näytä liian tönköltä. Tässä vaiheessa mun kulma näyttää varmaan aika monen silmään liian "pitkältä", mutta oon piirtäny sen ihan tarkotuksella noin pitkäksi koska...


..Toisenkin kulman piirrettyäni mä otan jälleen kryolanin rasvaväriä ja beauty blenderillä taputtelen sitä tohon kulmien väliin, jotta saan ne häivyttymään mahdollisimman smoothisti.


Näin!


Kulmien jälkeen siirryn yleensä silmämeikkiin ja koska mun sugarpillin musta luomiväri tippu lattialle ja hajos ja hetki sitten ebaystä ostettu stargazerin musta luomiväri oli ilmeisesti feikki, koska siitä ei irronnu yhtään väriä, niin käytin tänään tollasta lumenen mustaa luomiväriä varjostukseen.


Mä sanon yleensä aina videoilla, että rupeen laittaa jotain väriä mun "luomivakoon" vaikka oikeestihan se luomivako on tossa paljon alempana, mutta jotenkin se tulee niin automaattisesti mun suusta se luomivako. Ehkä pitäs vaan suoraan sanoa, että alan tekemään varjostuksia tai jotain..


Anyways, varjostusten piirtämisen ja häivyttämisen jälkeen mä otan lumenen mustan eyelinerin ja teen rajaukset.


Ja tässä meikissä aattelin tosiaan tehä pitkästä aikaa vähän valumia silmien alle, joten kastoin siveltimen veteen, (johon olin sekottanu vähän Elfin glitter primeria) ja sit dippasin sitä tossa sinisessä irtoluomivärissä.


Valumia maalasin ihan vapaalla kädellä, oman maun mukaan.


Tässä kohtaa mun meikki oikeastaan kusi aika pahasti, jos nyt täysin rehellisiä ollaan :D Ei sitä varmaan kukaan huomais ellen kertois, mutta laitoin tosiaan tota Elfin glitter primeria luomelle ja rupesin taputtelemaan tummansinistä glitteriä päälle... Noh, se glitteri ei sit näyttänykään niin kivalta mitä olin alunperin ajatellu, joten mua alko turhauttamaan ja pyyhin sit pumpulipuikoilla koko luomen puhtaaks ja samalla lähti eyelinerit ja ainakin puolet tosta varjostuksesta... Sain ton meikin kuitenkin ihan hyvin korjattua. kunhan olin ensin hetken rauhottunu ja sen jälkeen tein saman homman uudestaan, eli lisäsin Elfin glitter primeria ja tota samaa luomiväriä, jota käytin noissa valumissakin.


 Ja lopputuloshan näyttää siis tältä!


Seuraavana tein tietty toisen silmän samalla kaavalla ja tummensin vielä vähän noita varjostuksia.


Tässä kohtaa noi alarajaukset näyttää aika levinneiltä ja karseilta nimenomaan noiden valumien takia, mutta se asia korjaantuu hetken päästä tekoripsien avulla.


Ensin rajataan kuitenkin huulet Golden rosen tummansinisellä kajaalilla ja täytetään La girlin huulipunalla sävyssä blue valentine.


Lopuksi lisäsin vielä vähän sinistä shimmerluomiväriä noihin huuliin, että saisin niihin kivan kontrastin.


Huulten teon jälkeen mä otin tekoripset sekä liiman ja aloin mallaamaan niitä silmiin. Tästä tekoripsien laittamisesta multa on vähän kyseltykin ja pari sellasta vinkkiä mä voisin ainakin antaa, että kannattaa leikata niistä ripsistä pieni palanen pois, jos ne sattuu tai on muuten vaan liian pitkät sun omiin silmiin. Myös hyvä liima kannattaa ostaa ja mä ite suosittelen sellasta Fing'rs precision lash adhesive-nimistä liimaa. Mä nimittäin käytän tällä hetkellä Ardellin ripsiliimaa, koska se Fing'rs on loppunu ja en tykkää Ardellin liimasta kyllä tippaakaan... Ripset irtoo tyyliin vartissa, liima kirvelee ja polttaa sekä silmäluomia, että silmiä ja on muutenkin ihan surkeeta. En suosittele.


Ripset kannattaa (ja täähän on siis vaan mun mielipide) laittaa silmiin sillä tavalla, että kattoo ettei se sisänurkkaan tuleva puoli osu liian sisänurkkaan, koska se ei yleensä pysy siinä kunnolla ja se saattaa myös pistää ikävästi. Mä yleensä kiinnitän sen ripsen keskiosan ekana, sit painan ulkonurkan kiinni ja viimeisenä sisänurkan. Pumpulipuikot on tässä kätevä apu, koska niillä voi painella sen ripsen kunnolla kiinni.


Ennen tekoripsiä laitoin muuten omiin ripsiin vähän Urban decayn perversion ripsaria ja silmien vesirajaan Rimmelin valkosta kajaalia. Ripset laitettuani otin ton ihanan feikkiseptumin ja pistin sen nenään killumaan ♥


Ja vielä viimeisenä silauksena ennen peruukkia ja vaatteiden vaihtoa pistin Pinky paradiselta joskus aikoinaan saadut siniset piilolinssit silmiin!


Vielä vaatteiden vaihto, sininen peruukki päähän ja päivän lookki on valmis! Tässä kohtaa mä yleensä vielä parantelen kaikkea mikä on parannettavissa  ennen ku alan ottamaan niitä kuvia. Esimerkiks saatan tummentaa kulmia, lisätä hitusen contouria, parannella rajauksia ja niin edelleen.

Toivottavasti tykkäsitte tästä tutoriaalista! Nää vie aina ihan hirveesti aikaa jo pelkästään kuvamateriaalin osalta, mutta "lopputulos" eli siis tää valmis postaus on kyllä sen arvosta :') Palaillaan taas ♥