tiistai 23. joulukuuta 2014

Christmas makeup tutorial



Lupailin youtuben puolella vajaa viikko sitten, että tuun tekemään vielä pari videota tässä joulun tienoilla ja eilen kauheesta kiireestä huolimatta kuvasin tollasen joulumeikki tutoriaalin. Mun mielestä joulun värejä on ehdottomasti punainen, kulta sekä kuusenvihreä, mutta myös hopea ja valkoinen sopii luomaan sitä joulun tunnelmaa. Kerroin teille jo aikaisemmin tai oon varmaan useampaankiin otteeseen sen maininnu etten joulusta pahemmin piittaa, mutta halusin silti väsätä jonkun helpon ja simppelin joulumeikin.

Kulta ja ja punainen olikin tossa joulusessa meikissä pääväreinä ja niiden rinnalla käytin myös hitusen valkosta kajaalia (vesirajalle) ja hopeeta luomiväriä silmän sisänurkkaan. Musta eyeliner ja mascara ei jouluun liity varsinaisesti mitenkään tai ei ainakaan mun mielestä, mutta ne nyt vaan viimeistelee lookin kuin lookin, joten lisäsin nekin tohon kokonaisuuteen. Hassua muuten miten eri värisävyt tai väriyhdistelmät on niin helppo yhdistää tiettyihin asioihin, mutta silti niitä voi yhdistää samanaikasesti moniin eri asioihin. Esimerkiks toiki videolla näkyvä meikki vois toisaalta sopia aika hyvin syksymeikiks, mut sopiihan se hyvin tähän jouluunkin. Vai mitäs ootte mieltä?

Tää on nyt sit virallisesti se vika postaus ennen joulua, joten hyvää joulua jälleen ja palaillaan. ♥

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

☆ Sunday's special ☆ (Snow queen)


Oon tässä parin viime kuukauden aikana alkanu tykkäämään valkosesta väristä ihan älyttömästi ja tossa toissa yönä päätin tehä tollasen supervalkosen meikin mustilla scleroilla höystettynä, sillä kuvasin youtube kanavalle esittelyvideon. Tää blondi tukka ja pari uutta valkosta vaatekappaletta on varmasti vaikuttanu ainaki jonkin verran siihen, miks siitä valkosesta niin paljon nykyään tykkään. Ennen valkonen kun on ollu mun silmissä sellanen aika tylsähkö väri, mutta nykyään se on silkkaa rakkautta. ♥ Tykkäättekö te muuten valkosesta vai onko se teille liian yksitoikkonen väri? 

Tää viikko meni tosi nopeesti ja kaikenlaista ehti tapahtua. Kävin muun muassa laitoksen pikkujouluissa, vietin yhen illan Veeran kanssa ja eilen juhlittiin pienellä porukalla Viffen synttäreitä. Myös blogiin ja youtubeen oon saanu paaaljon matskua aikaseks ja pakko myöntää, että se tuntuu tosi hyvältä. Ylipäätään tällänen sosiaalisuuden ja omien projektien/harrastusten tasapaino on tosi voimaannuttavaa tai mulle itelleni ainakin henkilökohtasesti tulee tosi onnistunut olo, kun ehin ja jaksan tehä asioita sopivassa tahdissa. Huomenna mä lähen porukoille viettämään joulua, mikä tarkottaa sitä, että blogi saattaa hiljentyä ainakin hetkeksi. Tietysti yritän postailla parhaani mukaan, mutta jos tekstejä ei näy, niin tiedättepähän ainakin mikä on syynä. Ei siinä, sillä musta tuntuu, että aika monella on nyt joulun tienoilla muutakin tekemistä, kuin lueskella blogeja ja sehän on vaan positiivinen juttu. Ei sitä aina tarvii koneen ääressä istuskella. :')

Toivottavasti tykkäätte tosta "lumikuningatar" meikistä. Palaillaan taas jonain kauniina tai vähemmän kauniina päivänä ja hei viettäkäähän muuten ihana joulu !

perjantai 19. joulukuuta 2014

Psychedelic fox


Moi! Tilasin joskus pari viikkoa sitten pitkästä aikaa ebaystä tavaraa vähän niinku joululahjana itelleni ja toi kuvissa näkyvä paita on yks niistä tilauksista jotka tein. Hintaa kyseisellä puserolla oli vaan 13,98€, jos toimituskulut lasketaan mukaan ja oon kyllä ihan rakastunu tohon psykedeeliseen kuosiin. Purnau ♥ ! Myös näihin mun hiuksiin rakastun päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän enkä tiiä tuunko koskaan kyllästymään tähän kampaukseen. Tää kun kuitenkin sopii niin moniin erilaisiin prokkiksiin sekä lookkeihin ja mä tunnen oloni nyt niin omaks ittekseni, että tältä ei oo tuntunu kyllä pitkään aikaan. Ihanaa, kun teiltäkin sain pelkkää positiivista palautetta tästä tukasta :3

Kuvasin keskiviikkona uuden videon, koska en oo nyt ehtiny sellasia vähään aikaan tekemään ja siinä kerron vähän viime aikasista tekemisistä ja kuulumisista, kuten siitä, että ton paidan lisäks oon ostanu jonku verran meikkejä ja yhen vähän isomman jutun elikkä kuvausvalon, josta oon jo haaveillu pidemmän aikaa. Tän postauksen kuvat on itseasiassa otettu kyseisen lampun valaistuksessa ja täytyy sanoa, että elämä helpottu huomattavasti, kun sijoitin "Dörr" merkkiseen tuotteeseen. Moni bloggaaja, vloggaaja ja muuten vaan kuvailusta pitävä henkilö on varmasti huomannut miten hankalaa on tuottaa sisältöä blogiin, youtube-kanavalle tai ihan vaan omaksi iloksi, kun aina on pimeää, mutta sitä ongelmaa mulla ei enään ole. Tai no okei, se on sit asia erikseen, et haluunko ottaa joka päivä kuvia samassa ympäristössä eli mun omassa huoneessa valkosta seinää vasten... Mutta enköhän mä sillon tällön jossain ulkonakin ehi kuvailemaan ^^

En tiiä joko teillä on joululomat alkanu, mutta ite pääsin lomailemaan eilen, eli nyt oon siis lupa vähän hengähtää ja ottaa rennosti. Paljon on myös suunnitelmia edessä, sekä normaalin elämän, että blogin suhteen, eli palaillaan taas pian ! Tässä on vielä tää video, jolla kerron niitä kuulumisia, jos jotakuta kiinnostaa.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Nuoruuteni nuorisokodissa osa 2. Uudenvuodenpäivä (k.18?)


On jollain tasolla huvittavaa kirjoittaa viime kertaisen "nuoruuteni nuorisokodissa" tekstin jälkeen, että 2010 tai ainakin sen vuoden kesä oli tähän astisen elämäni parhain. Siihen tietysti löytyy syynsä, miksi nimenomaista kesää pidän niin suuressa arvossa kuten se, että silloin juuri vietin päivittäin Jossun kanssa aikaa, mutta nyt jatkan kuitenkin siitä mihin viimeksi, eli  "Nuoruuteni nuorisokodissa osa 1. (k.18?)" kirjoituksessa jäin. Vuosi 2011 oli jotain aivan omaa luokkaansa. Se oli varmasti tähänastisen elämäni rankoin, tuskallisin ja surullisin vuosi, enkä usko, saati toivo samanlaista kokevani enää koskaan. 2011 alkaa tässä kirjoitelmassa, juuri kuten se alkoi oikeastikin, eli uudenvuodenpäivästä.

Muistikuvani ovat päivämäärän 1.1.2011 kohdalla huterat, mutta muutamat yksityiskohdat ovat takertuneet mieleeni todella tiukasti, kuin peläten joskus unohtuvansa. Olimme juhlineet edellisenä iltana uutta vuotta laitoksella muutaman ohjaajan ja jokaisen talossa asuvan nuoren kera, sillä sinä uutena vuotena kaikki jäivät laitokselle juhlimaan. Jossu soitti keskellä yötä ja kertoi karanneensa kotoa syystä, joka epäolennaisena tiedonjyvänä katosi mielestäni varmaankin jo sillä samaisella hetkellä, kun kuulin, että Jossu on matkalla Nurmijärvelle. Aamupäivällä noin 10 ja 11 välillä lähdimme nuoren, joka tässä tekstissä kulkekoon kirjaimella R kanssa teboilille Jossua vastaan. Oli aivan käsittämättömän ihanaa nähdä Jossua ikuisuudelta tuntuneen ajanjakson jälkeen ja vaikken R:n muistikuvia tapahtuneesta näin jälkikäteen olekaan udellut, olen varma ettei jälleennäkemisen riemu jäänyt häneltäkään huomaamatta. Uudenvuoden päivä kului siinä kun pyörimme ympäri kyliä ja rahatilanteen takia vietimme suurimman osan ajasta ulkona, lukuunottamatta tietenkään hetkeä jonka istuimme teboililla ja muutamaa varttituntia R-kioskilla, jossa vielä silloin oli penkit ja pieni pöytä kahvittelijoita varten.


Jossu ei ollut ottanut lääkkeitään useaan päivään ja illansuussa sen vaikutukset alkoivat näkyä. En muista kunnolla miksi puhuimme siitä mistä puhuimme tai kuinka kauan ylipäänsä puhuimme, mutta muistan keskultelun jälkeen kieltäytyneeni sekä vakuutelleeni kaiken olevan hyvin. Jossu halusi nimittäin antaa kaiken sillä hetkellä mukana olevan omaisuutensa (pieni summa rahaa, tupakka-aski, sekä muutama pullo alkoholia) minulle ja jo ennestään tutuksi tullut rivienvälistä lukeminen antoi ymmärtää, että Jossu aikoo tappaa itsensä ja ilmeisesti pian. R ei tietääkseni kuullut mistä puhuimme, mutta melko pian juttutuokiomme jälkeen päätimme lähteä takaisin laitokselle ja ohjaajan tullessa hakemaan valehtelimme, että Jossun nimi olisi Elina. Kuten jo aiemmin annoin ymmärtää, oli harvinaisen kylmä talvi nykyisiin verrattuna ja pakkasesta ongelmat oikeastaam alkoivatkin. Nuorisokodissamme kun oli nimittäin sääntö, joka kielsi kokonaan yökyläilyn. Siihen aikaan en tuntenut vielä yhtikäs ketään Nurmijärveltä, joten oli melkein mahdotonta saada mistään lähistöltä yöpaikkaa. Monia vaihtoehtoja kävi mielessä ja yhdessä kohtaa mietimme jopa menoa leikkipuistoon peiton kanssa, mutta se idea kaatui nopeasti. Ja hyvä niin.. Jossu otti nimittäin laitokselle tultuamme Lääkkeensä eli siis koko sen satsin, joka oli monelta päivältä jäänyt ottamatta ja aikamoinen lääkehumala siitä lopulta seurasi.. Jossu oli siis käytännössä taju kankaalla ja yö parinkymmenen asteen pakkasessa siinä kunnossa ei kuulostanut kovin turvalliselta.

Kävimme vaihtoehtoja tarpeeksi kauan pohdittuamme tupakalla ja siinä vaiheessa oli hyvä, ettei Jossu melkein nukahtanut pystyyn. Niin vahva vaikutus lääkkeillä oli ollut. Sisälle palatessa peli olikin jo menetty.. Jossu itki pahaa oloaan ja alkoi ilmeisesti nähdä harhoja kutsuen minua enkeliksi joka hohtaa valoa. Pelästyin Jossun puheita, joista osasta en saanut edes selvää ja osan olen jo unohtanut ja menin sängylle hänen viereensä. Jossu itki aikansa, vannotti etten saa päästää irti ja puhui sekavia kunnes lopulta nukahti. Olin aiemmin käynyt välillä toimistossa juttelemassa ohjaajan kanssa "Elinan" lähdöstä, sillä alkoi olla jo myöhä eikä laitoksessa tosiaan saanut yöpyä. Jossun nukahdettua kävelin jälleen toimistoon ja laitoksessa sillä hetkellä työvuorossa ollut ohjaaja alkoi yhtäkkiä kyselemään tai oikeastaan kuulustelemaan "Elinasta" ja pian kuulustelutilanne päättyi siihen, että sain tietää Jossun isän soittaneen laitokseen ja että ohjaaja tiesi mistä on kyse. Aloin itkeä, sillä tiesin ettei Jossu missään nimessä halua lähteä enkä itsekään halunnut sitä. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, sillä Jossun isä ja muistaakseni mummo olivat lähteneet hakemaan Jossua. Samalla kun Jossu nukkui sängyssäni, ravasin itse tupakalla ja itkin R:n huoneessa. Tuntui, että olin pettänyt Jossun, koska en löytänyt meille yöpaikkaa ja koska tiesin hänen lähtevän pian ja olin siitä äärettömän pahoillani..


Pian Jossun isä ja mummo tulivatkin ja koska tunsin, etten kestä koko tilannetta saati Jossun näkemistä jäin R:n huoneeseen odottamaan, että koko tilanne olisi ohi. Jossun herätessä laitoksen käytävillä kaikui epätoivoinen itkuhuuto sekä kirosanat ja se jos joku tuntui pahalta.. Jossu huusi haluavansa nähdä minut vielä viimeisen kerran, mutta sitä toivetta en kyennyt toteuttamaan. Kun ovi viimein pamahti kiinni, jäi laitokseen syvä ja vaivaantunut hiljaisuus. Niin ja tietenkin oma nyyhkytykseni. Jossu pääsi jonkin ajan kuluessa perille Porvooseen ja silloin kännykkääni saapui viesti, jota yritin tänään etsiä jokaisesta puhelimestani ( joita on 4kpl), mutta en löytänyt sitä mistään. Viestin sanoma oli kuitenkin selvä ja vaikka uskon unohtaneeni muutamia sanoja, viesti kuului suunnilleen näin "Musta lammas lähtee nyt hyppimään pilvien reunalle. Oisin halunnu suudella sua viel kerran ennen ku lähen. Haluun palaa siellä missä meiän rakkaus roimahti liekkeihin. Rakastan sua". Voi olla, ja olisi hyvin loogista, että Jossu kertoi voivansa pahoin tai ettei jaksa enää, sillä sitäkin olin kuullut jo moneen otteeseen, mutta koska en muista tuon enempää, niin annan asian olla. Kaikki kuitenkin ymmärsivät varmasti mistä on kyse. Viestin tullessa säikähdin ja järkytyin jälleen kerran aivan käsittömästi. Sain onneksi sanan nopeasti kiertämään tuttuun tapaan äitini kautta Jossun isälle, joka varmisti että Jossu oli turvassa. Ainakin toistaiseksi.. Ja sellainen oli minun uudenvuodenpäiväni 2011.

To be continued...

tiistai 16. joulukuuta 2014

Snow


Jee, nyt on vihdoin tän talven ensimmäiset lumikuvaukset pidetty ja vieläpä ihan kivoin tuloksin. Sunnuntaina oli oikeesti ihan mahtava herätä, kun ulkona oli niin kaunista ja valoisaa verrattuna näihin viime viikkoihin. Huomas heti, että on paljon pirteempi olo ja olihan sitä sit melkeinpä pakko lähteä vähän valokuvailemaan ja ikuistamaan noita maisemia, koska ei ne kummiskaan kauaa ton näkösinä pysyny. Ainaskaan täällä Järvenpäässä, jossa lumet suli osittain jo maanantain aikana.. Aika basic kuvia tuli viikonloppuna otettua, mutta välittyypähän noista nyt ainakin se talvinen tunnelma jos ei muuta. Aattelin muuten jättää tän postauksen tekstiosuuden jälleen vähän lyhyemmälle, mutta toivottavasti tykkäätte noista kuvista. Palaillaan varmaan huomenissa! c:

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

☆ Sunday's special ☆ (Showtime, motherfucker it's on. Apocolypse now, I'm droppin' this bomb)


Helou kaikille ! Vihdoin on aika paljastaa muutoksen tuulet myös täällä bloginkin puolella, sillä muu sosiaalinen media on jo päässyt muutamaa päivää aiemmin todistamaan meitsin uutta lookkia. Pakko myöntää, että on vaan ihan käsittämättömän helppo lisätä vaikkapa sinne instagramiin kuva, kun tekstiosuutta ei tarvitse miettiä kuvatekstiä pidemmälle. Siksipä näitä kuvia välähteleekin välillä vähän siellä sun täällä ennen blogiin ilmestymistä. Pääasia on varmaan kuitenkin se, että täällä mä kaikesta maailmaa mullistavasta ja vähemmän mullistavasta tuun sit lopulta aina kertomaan. Omassa julkisessa päiväkirjassani.

Mutta siis, jos tarkkoja ollaan niin leikkasin mun hiukset itseasiassa jo reilu viikko sitten. Torstain ja perjantain välisenä yönä n. neljän aikoihin, sillä kyllästyin vaan ihan totaalisesti omiin hiuksiin ja tollasta Yolandi lookkia oon kuolannu jo ikuisuuden! Välillä kestää aikansa, että olosuhteet on suotuisat tiettyjä muutoksia varten ja kaikki haaveet taikka ihanteet eivät juurikaan siksi lopulta edes pääse toteutumaan. Torstain ja perjantain välisenä yönä tylsyys, orastava ahdistus, Die Antwoordin kuuntelu ja muutoksen kaipuu kohtasivat ja näin syntyikin kuvissa näkyvä kampaus. Kulmien sheivaamista, bridgen hankkimista ja pidennyksien kokeilemistakin oon miettiny jo todella pitkään, mutta näillä näkymin ainakin kahta noista tuun miettimään vielä pitkään. Olosuhteet kun kyseisten haaveiden tai ideoiden kohdalla ei vaan tähänkään päivään mennessä oo ollu suotusat. Mutta hei, haaveita saa ja pitää olla eikä niiden aina tarvii edes toteutua. Haaveileminen kun itsessään on jo ihan parasta.


By the way, mitäs te ootte mieltä uudesta tukasta? Oon ihan varma, että kaikki ei tästä muutoksesta tykkää, mutta onneks nää on mun hiukset, niin voin tehä niillä mitä tykkään ja tällä hetkellä todellaki tykkään :3 Rehellistä palautetta kehiin toverit ♥

torstai 11. joulukuuta 2014

Meitsin musiikkimaku!

Linkkasin tossa jokin aika sitten Die Antwoordin Ugly boy:n tänne blogin puolelle ja samaisessa postauksessa multa vähän kyseltiin musiikkimausta ja lempiartisteista, joten päätin nyt "päivittää" niitäkin tietoja blogin puolelle. Luulin oikeesti kirjottaneeni joskus ihan kunnollisen postauksen musiikista, mutta nyt jälkeenpäin se olikin joku tosi suppee tiivistelmä :'D Eli ehkä on ihan kiva nyt tehä ihan kunnollinen postaus niinkin sydäntä lähellä olevasta aiheesta, kuin se musiikki.

Aikasemmassa postauksessa (joka löytyy tästä) kirjotin, että "yleensä ne biisien sanat ja sellane vähän erikoinen tai jännän kuulonen melodia kiinnittää musiikissa mun mielenkiinnon. Myös muistot jotka tiettyihin biiseihin/artisteihin liittyy sekä mieliala on isossa roolissa kun valitsen mitä kuuntelen millonkin." Ja toi nyt pitää yhäkin ihan täydellisesti paikkansa, eli tykkään yleensä sellasista artisteista ja nimenomaan biiseistä, joissa on joku jännä twisti tai jotka jollain tavalla poikkee siitä mitä moni kutsuu normaaliks. Jonkun muun korvaan tai silmään ne mua miellyttävät twistit, joko itse musiikissa tai artisteissa on ymmärrettävästi jotain ihan muuta, ku mitä ne mulle on, sillä kaikki nyt vaan ei tykkää kaikesta.

Esimerkkinä voisin mainita vaikka Marilyn Mansonin tai Lady Gagan. Siinä on pari sellasta artistia, joita oon kuunnellu jo monen monta vuotta ja edelleenkin tykkään molemmista tosi paljon. Tai ainakin joistain tietyistä kappaleista. Moni varmaan ymmärtää, miks just herra Manson on mun idoli tai miks tykkään sen musiikista ja oikeestaan poikkeuksetta jokaisesta musiikkivideosta jonka oon tähän mennessä kattonu. Mun tyyli kun on kuitenki sellanen, että se lipsahtaa aina sillon tällön just sellaseen samantapaseen synkkään lohkoon, johon Mansoninkin päässäni luokittelen, eli kaipa mä sitten tunnen jonkinlaista hengenheimolaisuutta tai vastaavaa yhteyttä kyseiseen taiteilijaan. Lady Gaga sijottuu oikeestaan samaan kategoriaan, sillä mun mielestä sen musiikki poikkee jollain tavalla massasta tai miksikä sitä nyt ikinä haluaakaan kutsua. Niin ja myös Gagan tyyli on vähän erikoinen. Pakko kuitenki mainita, että ihan alussa mä vaan kuuntelin Lady Gagan musiikkia, eikä sillä ulkonäöllä ollu siinä vaiheessa mitään merkitystä. (Tosin olihan se blondi otsis aika hot ja johti se lopulta myös 15-vuotiaan Pietun hiusten muutokseen. Heheh.) Jälkeenpäin myös se tyyli rupes sit ihan kunnolla lisäämään niitä pisteitä mun silmissä.

Monen monta vuotta noita kahta ja nimenomaan vain noita kahta artistia pidin sellasina mun elämää eniten koskettaneina henkilöinä kunnes ihan muutama kuukaus sitten tapahtu jotain, mitä ihan oikeesti en uskonu enää koskaan tapahtuvan. Okei siitä on kyllä jo joku puolisen vuotta jos tarkemmin mietiskellään, mutta se nyt ei vaikuta asiaan mitenkään. Oli vielä kesäloma ja olin käymässä Turussa Lauran luona. Meneillään oli jotkut pippalot ja siellä oli yks Ida, joka sitten pisti Die Antwoordia soimaan. Lumouduin saman tien ihan täysin ja tunsin sen saman tunteen, jonka tunsin silloin kun kuulin ensimmäistä kertaa Mansonia pari vuotta nuoremman serkkuni soittamana sekä myös silloin, kun kuulin Gagan Pokerfacen ensimmäistä kertaa rippileirillä. Oon jo monta vuotta aatellu, ettei sellasta musiikkia saati artistia enää vaan yksinkertasesti voi tulla, joka antais mulle samat fiilikset, ku nää kaks edellämainittua artistia, mutta olin kyllä harvinaisen väärässä. Die Antwoord oli nimittäin jotain ihan uutta. Se oli ikäänku Lady Gaga ja Marilyn Manson yhdistettynä ja vielä hitusen enemmän! Siinä jos jossain oli sitä twistiä, jota musiikissa niin rakastan.

Harva siellä pippaloissa loppujen lopuks DA:sta sit tykkäs, mut minä ja Ida popitettiin sitä ihan kybällä ja se oli kyllä ehdottomasti aivan mahtava ilta, jota tuskin tuun koskaan unohtamaan. Järvenpäähän palattuani otinkin ensitöikseni mahdollisimman paljon selvää Die Antwoordista ja kaikesta siihen liittyvästä. Googlasin nippelitietoa, faktoja, Yolandin kuvia, biisejä ja niiden lyriikoita sekä tietysti katoin kaikki maholliset musavideot. Valehtelematta kymmeniä kertoja peräkkäin. Kolme alltime favoritea musiikin saralta on siis ehdottomasti Marilyn Manson, Lady Gaga ja Die Antwoord ja tässä nyt on vielä muutama ihan lempparibiisi

♥ Marilyn Manson ♥


♥ Lady Gaga ♥


♥ Die Antwoord ♥


Noiden lisäks kuuntelen kuitenki myös paljon, paljon muuta ja vaikka vihaan sitä kun kaikki aina vastaa kysymykseen "Millasta musaa sä kuuntelet", että "No oikeestaan ihan kaikkea laidasta laitaan" lisäten kuitenkin perään sen "paitsi..." ja pian suusta kuuluukin kauhee litania siitä miten klassinen musiikki ei kuitenkaan sytytä ja heviä ei vois edes kutsua musiikiks eikä se tai tämä tai toi oo oikein mun juttu, niin mun on pakko sanoa, että kuuntelen kuitenki loppujen lopuks aika paljon kaikkea erilaista musiikkia. Noiden kolmen numero uunon jälkeen lähimpänä sydäntä on ehdottomasti suomiräppi. Se on itseasiassa sellanen musiikkigenre, jota alun alkuen vihasin ja pidin sitä todella rasittavana ja tylsänä, mutta jossain kohtaa suorastaan imeydyin suomiräpin maailmaan mukaan. Taisipa itseasiassa olla vielä niin, että lopullinen "kääntyminen" suomiräp-genreen alkoi siitä, kun kuulin Asan livenä täällä Joutsenossa vuosittain järjestettävässä Kontufolk tapahtumassa.

Suomalaisista räppäreistä lemppareita on aika vaikea valita, koska kaikilla on kuitenkin niin erilainen tyyli (vaikkei siltä ehkä vaikutakaan) ja kaikilta löytyy monia hyviä biisejä. Listaan tähän nytt kuitenki ne, joista eniten tykkään eli: Ruudolf, Karri Koira, JVG, Juno, SMC, Solonen & Kosola, Huge L, Laineen Kasperi, Asa, Notkea Rotta, Heikki Kuula, Pyhimys, Ruger Hauer, Teflon Brothers, Gettomasa, Stepa, Are, Juju, ja Gasellit. Kyllähän niitä hyviä räbäyttäjiä muitakin on, mutta nää nyt tuli ekana mieleen. Tällä hetkellä tai nyt viime aikoina eniten oon luukuttanu varmaanki Ruudolffia, Gaselleita ja Gettomasaa. Myös youtubesta löytyviä räpin suomenmestaruuskisoja sun muita battleja oon kuunnellu aika paljon ja ne on mulle vähän sama ku radion kuuntelu joilleki toisille. En viitti nyt ihan jokaiselta noilta artisteilta mitään lemppariviisuja tähän linkkailla, mutta linkkaanpa vaikka noilta, joita oon lähiaikoina eniten kuunnellu.



Ettei homma kuitenkaa menis niin yksinkertaseks, niin löytyy multa vielä muitakin artisteja sekä biisejä, joita kuuntelen fiilispohjalta enemmän tai vähemmän. Eli siis jos ois joku taulukko niin se jaottuis varmaan sillä tavalla, että ekat 3 artistia, jotka esittelin vie about 33,3% tilaa, suomiräp 33,3% ja kaikki muu sen loput 33,3% En hirveesti tiiä miten genrejä luokitellaan, kun niitäkin on oikeesti ihan törkeen paljon (kattokaa vaikka), mutta kyllä mä nyt kuuntelen esimerkiks: reggaeta, räppiä (eli muutaki ku suomalaista), J-poppia ja välillä rockia, meditaatiomusaa, poppia, dubsteppiä, countryä, lastenlauluja, psykedeelistä musaa ja monia, monia muitakin tyylilajeja. Kyllä niitä hyviä biisejä ja artisteja oikeesti löytyy monistakin eri genreistä, kuhan vaan uskaltaa olla avoin uudelle eikä teilaa mitään suoralta kädeltä. :)

Taisin kysyä tätä viimeksikin, kun puhuin musiikista, mutta oliko tässä postauksessa jotain ihan uutta informaatiota, jota ette musta tienny tai ois osannu arvata? Ois tosi mielenkiintosta kuulla. ^^

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Silver fox


Helou! Tää viikko on alkanu taas aika vauhdikkaasti ja huomenna pitäiskin jo lähteä viikonlopun viettoon porukoille. Maanantai aamuna kävin tukihenkilön kanssa kääntymässä Porvoossa sossupalaverissa ja illaks junailin Hyvinkäälle terapiaan. Eilen oli eräänlainen kotipäivä, eli kokkailin safkaa, siivosin, pesin pyykkiä ja illalla poltin tupakat Veeran kanssa ja sen jälkeen Viffe tuli vielä käymään kahvilla. Tilasin myös vähän joululahjoja itelleni ebaystä ja niitä nyt oottelen innolla.

Hirveesti en oo ehtiny tällä viikolla kuvailemaan ja se on vähän harmittanu. Yläpuolella näätte eilisen meikin johon olin tosin aika tyytyväinen. Simppeli hopee meikki, jossa käytin suurimmaks osaks niitä Berner:iltä saatuja meikkejä. (Huulipunia en vieläkään oo ehtiny tesmailla. Hups) Ois niin kiva kuvata pitkästä aikaa enemmänki ja isommalla mittakaavalla kaikkia meikkikuvia sekä videoita, mutta toi huono valaistus ei vaan houkuttele yhtään.. Aika ironista muuten, että just tällä hetkellä ulkona pauhaa joku random lumimyrsky. Just ku ehin kirjottamaan täällä blogissa, ettei sitä lunta pahemmin oo näkyny. Hahah. Pitää varmaan pakata se makro mukaan huomenna ja kattoa jos viikonloppuna ehtis sit vihdoin kuvailemaan. Olettaen, että toi lumi nyt jäis ees pariks päiväks maahan.

Mä jatkan nyt kuitenkin niitä "Nuoruuteni nuorisokodissa" postausten kirjottelua, mutta palaillaan taas piakkoin!

maanantai 8. joulukuuta 2014

Joulukorttikilpailu


Kerroin pari postausta sitten, että voitin jälleen tänä vuonna Tukilinjan järjestämän joulukorttikilpailun, johon osallistui muistaakseni oppilaita kolmesta erityisoppilaitoksesta. Tässä on nyt niitä kuvia, joita lähetin kilpailuun ja noista järjestyksessä neljäs, eli valokuva metsästä oli se kuva, joka voitti koko kilpailun. Musta vähän tuntuu, että kaikki nää kuvat on jo esiintyny täällä blogin puolella joskus viime talvena, mutta tuskinpa se ketään haittaa, kun ainakaan täällä Järvenpäässä siitä lumesta ei oo tietoakaan. Ulkona on varmaan tälläkin hetkellä plussa-asteita ja vettä sekä räntää sataa taivaalta vuorotellen. Ois kyllä ihan parasta, jos edes joululomalla ois hetken aikaa toi maa valkosena, niin pääsis tän vuoden talvikuvat räpsimään. Mulle on tullu siitä jonkinlainen perinne, että talvella pitää tehä vähintään se yks luontokuva reissu ja makro pitää ehdottomasti olla mukana! Tänä vuonna lunta vaan ei oo pahemmin näkyny ja aina ku sitä on satanu, niin oon ollu jossain kaverilla tai sit on ehtiny jo hämärtyä. Semi ärsyttävää moinen. Anyways, mikä noista kuvista on teiän mielestä paras? :)

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

☆ Sunday's special ☆ (Double)


Tästä tulee nyt tällänen tupla yhteistyöpostaus tai joku vastaava, mutta älkää antako sen häiritä. Yritän pitää tän lyhyenä. Sain tossa jokunen aika sitten Berner nimiseltä yritykseltä meikkejä kokeiltavaks (näkyy ekassa ja tokassa kuvassa) ja piilareita sain vielä pidemmän aikaa sitten pari kappaletta Pinky Paradiselta. (kolmas & neljäs kuva). Yritin tällä viikolla ehtiä kokeilemaan jokaista noista tuotteista ja kaikki paitsi kaks punasta huulipunaa ehti testattavaks. Jotenki on ollu taas nimittäin niin hirvee kiire koko ajan ja oon nukkunu ihan kauheesti, niin ei oo ollu sit aikaa tehä oikeestaan mitään, mutta eiköhän noi huulipunatki pääse ens viikon aikana kokeiluun. Noista Bernerin meikeistä vois varmaan tehä jonkun videotutoriaalinkin, koska pronssi, hopee ja punanen on kummiski sen verran joulusia sävyjä. 


Bernerin ilmaispaketista löyty tosiaan niiden huulipunien lisäks kolme luomiväriä. Pronssi, hopee ja musta. Mustaa luomiväriä tosin luulin ensin kajaaliksi, mutta tekstien perusteella se paljastu lopulta kynäluomiväriks, jollasta mä en ite ainakaan oo koskaan aiemmin koittanu. Hyvin se sit loppujen lopuks kuitenki pelas ja varsinki luomivakoon oli tosi kätevä tehä sen avulla varjostusta. Myös blendaaminen onnistu kivasti, vaikka siihen pitikin käyttää vähän normaalia enemmän aikaa. Suht simppelin ja luonnollisen sävysen meikin kumppaniks laitoin toiset Pinky Paradiselta saadut piilarit eli Princess Pinky Cosplay Poison:it silmiin ja lopputulos oli mun mielestä tosi sopusointunen. 


Keltasten piilolinssien suhteen mulla oli tosi paljon ennakkoluuloja ja ainoo syy valita nää Princess Pinky Cosplay Mad Hatter linssit (sain siis ite valita mitkä linssit haluisin) oli se, että halusin vähän rikkoa rajoja ja kokeilla saisinko keltasista piilareista mitään järkevää aikaan. Jotkut teistä ehkä muistaakin, että keltanen on yks niistä väreistä, joista en kauheesti välitä ja keltaset piilarit kuulostiki alkuun mun korvaan tosi oudolta.. Pakko mun oli kuitenki käyttää tilaisuus nyt hyväks, sillä ite en ois ehkä ikinä tilannu nimenomaan keltasia linssejä, ellei vastaan ois tullu jotain siistiä lookkia, johon niitä oikeesti ois tarvinnu. Ennakkoluulot karis kuitenki saman tien ku laitoin noi silmiin ja meikki synty ihan ku itestään. Lopputuloksesta tuli mun mielestä kivalla tapaa erikoinen ja tosta lookista tulee jotenki mieleen joku lisko tai ehkä pöllö :'D Entäs teille?

Ps. Kaikki meikeissä käytetyt tuotteet löytyy mun meikkiblogista, eli täältä

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Nuoruuteni nuorisokodissa osa 1. (k.18?)

Kirjoitin teille eilen alustavan tekstinpätkän menneeseen laitoselämääni liittyen. Kyseinen teksti alustaa vähintään neljään osaan venyvää kertausta nuoruudestani nuorisokodissa, jotka virallisesti alkavat tästä postauksesta ja nimenomaan vuodesta 2010, jolloin jouduin viimeisimpään nuorisokotiini.

Lokakuussa 2010 jätin Porvoon, kaupungin jossa olin asunut koko 15-vuotisen elämäni ja samalla kaiken tutun taakseni aloittaakseni elämän uudella paikkakunnalla. Kokonaan uudessa sijoitusyksikössä. Alku laitoksessa sujui enemmän tai vähemmän katastrofaalisesti. En tullut yhdenkään nuoren (meitä oli yhteensä 7) kanssa toimeen ja vaikka säännöt nuorisokodissamme olivat rennoimmasta päästä oli niitä vaikea noudattaa. Nuoret laitoksessa tuntuivat monestakin syystä etäisiltä, mutta yksin jäämiseni johtui varmasti suurimmaksi osaksi siitä, että olin uusi, erilainen, ilman minkäänlaista opiskelupaikkaa (joka tuntui muista nuorista epäreilulta) ja kirjaimellisesti kontrolloimaton. Saatoin kiihtyä hetkessä nollasta sataan ja esimerkkinä heitellä astioita seinään, rikkoa paikkoja tai tehdä jotain muuta yhtä impulsiivista ja liian usein tälläistä tapahtui ilman varsinaista syytä. On totta, että sairastin masennusta, olin yksinäinen ja mielialani heittelivät miten sattuu ja lisäksi taustalla painoivat ikävä kotia sekä ystäviäni kohtaan ja tietenkin monet yksinkertaisemmatkin asiat vaikuttivat käyttäytymiseeni, joten varsinaista syytä tekemisilleni en tarvinnut. Pienikin vastoinkäyminen ja räjähdin. En haluaisi tätäkään tekstiä kirjoittamalla millään muotoa piiloutua diagnoosieni taakse, hakea mitään sääliä, enkä missään nimessä väitä kaiken aiemmin tekemäni olleen oikeutettua saati oikein. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää latoa kaikki faktat tiskiin.


Vastoinkäymisistä puheenollen muistan hämärästi eräänkin - ainakin omasta mielestäni pieleen menneen puhelinsoiton, jossa muistaakseni sain juuri kuulla viettäväni joulun yksin nuorisokodissa. Suutuspäissäni heitin kaiken eteen sattuvan päin seiniä, kaadoin sen ainoan huoneessani sijaitsevan hyllyn ja lähdin ovet paukkuen pakkaseen vailla päämäärää, kenkiä tai edes talvitakkia. Loppujen lopuksi päädyin muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle teboilille. Jalat osittain tunnottomana, osittain kipeästi pistellen. Pakko todeta, että ihmiskeho osaa välillä kyllä yllättää, mutta mieli vielä sitäkin katkerammin. Matkallani kukaan vastaantulevista hahmoista ei nimittäin vaivautunut edes kysymään onko itkevällä, ilman kenkiä kävelevällä pojalla kylmä, saati, että onko kaikki hyvin..

Kirjoituksen alkuun vielä nopeasti palaten, nuorisokodissa yksi parhaimmista ja samalla huonoimmista asioista olivat ehdottomasti muut nuoret ja jälkimmäinen adjektiivi veikin voiton koko vuoden 2010 ajan. Pitkään elin hyvin yksinäistä elämää uudella paikkakunnalla ja törmäsin jatkuvasti siihen faktaan, ettei minusta pidetä. Sain harvoin pitää alussa yhteyttä siihen ainoaan, josta sillä hetkellä oikeasti välitin eli Jossuun ja vielä harvemmin pääsin häntä näkemään (muistaakseni vain kerran tai kaksi ja niilläkin kerroilla luvattomasti). Vähitellen nuoret laitoksessa alkoivat kuitenkin ottaa yhä enemmän ja enemmän kontaktia myös positiivisessa mielessä ja jos en täysin valehtele, niin joskus kevään 2011 tienoilla pystyin jo kutsumaan muutamaa nuorta läheisiksi. Siitä vuosiluvusta tulen kuitenkin puhumaan myöhemmin.


2010 tai siis sen viimeinen neljäs oli omalta kohdaltani näin jälkeenpäin ajatellen sekoitus tuskaa, epätietoisuutta ja uuteen totuttelemista. Asuin Nurmijärvellä vain muutaman kuukauden vuonna 2010, mutta sinä aikana jouduin tulemaan, tai oikeastaan opetella tulemaan toimeen muiden nuorten ja työntekijöiden kanssa, opetella kokonaan uudet pelisäännöt sekä uudet tavat hoitaa tiettyjä asioita ja kaiken lisäksi täytyi yrittää löytää uudet keinot kamppailla pahaa oloa vastaan. Muut asiat vielä hoituivat, tosin vaihtelevalla menestyksellä, mutta pahaa oloa helpottamaan en löytänyt oikeastaan mitään uutta ja viiltely pysyikin matkassa mukana yhtä visusti, kuin sen aiheuttavat sairaudet. Sekavan unirytmin ja mieltä painavien muistojen vuoksi valvoinkin usein aamuun asti ja ahdistus piirsi yö toisensa perään erikokoisia, verta valuvia viiltoja vasempaan käteeni. Lokakuuhun, marraskuuhun ja joulukuuhun sisältyi siis paljon negatiivisia kokemuksia, mutta kaiken huippu oli ehdottomasti joulu, jonka vietin ypöyksin nuorisokodissa. Kaikki muut nuoret pääsivät kyseiseksi juhlapäiväksi perheidensä tai sukulaistensa luokse, mutta itse jäin viettämään jo ennestään ahdistavalta tuntuvaa ja tunteita herättävää päivää muutaman ohjaajan kanssa. Johtuneekin varmaan vuodesta 2010, etten nykyään tunne joulua kohtaan pahemmin mitään. Se oli ainakin omalla kohdallani herätys siihen, miten todellista ja karua huostaanotto todella nyt oli ja miten epätietoinen olinkaan sen kestosta.

To be continued...