tiistai 30. syyskuuta 2014

I don't want your pills

 Today's makeup ♥

No niin, vihdoin asiaan elikkä tän viikon suunnitelmiin sekä tapahtumiin. Viikonloppuna mä kattelin kalenteria ja mietin et miten ihmeessä mä tuun selviimään tulevasta viikosta, kun joka ikiselle päivällä oli merkitty jokin tapahtuma.. Mä tykkään kyllä menoista ja kaikenlaisesta tekemisestä, mutta on jotenki tosi ahdistavaa, kun kalenteri on täynnä ja asiat on suunniteltu valmiiks jo "pitkälle" eteenpäin. Onneks pari näistä menoista karsiutu ja sen tähden oonki ehtiny keskittymään myös bloggaamiseen sekä kaikkiin muihin omiin juttuihin. Eilen mun viikko alko tosiaan lääkärikäynnillä ja masennustestin täytettyäni ruvettiin miettimään, että pitäskö alottaa ton nykysen Seroquel prolongin rinnalle jokin varsinainen masennuslääkitys, kun fiilikset nyt on usein iltasin ollu mitä on. Tai no mietittiin ja mietittiin, eli lääkäri mietti ja mä vastustin. Pari vuotta takaperin oisin ollu tietty vielä ihan messissä, koska onhan se nyt vitun cool kerätä mahollisimman monta lääkitystä ja diagnoosia kontolleen, ihan vaikka vaan sitä sairautta pönkittääkseen, mutta ei enää. Nykyään kun ajatukset on sen verran selkiytyny, niin en haluu sumentaa niitä yhtään enempää, saati turruttaa taas tuntemuksia. Se on jo nähty ja koettu ja vasta kun oon oikeesti jossain osastokunnossa, niin suostun ehkä harkitsemaan jotain uutta lääkitystä tän nykysen rinnalle. (Enkä nyt yritä millään tavalla loukata ihmisiä, jotka omaa useemman lääkityksen vaikkapa niihin mielenterveysongelmiin.) Just saying. Eli siis lääkitys jäi nyt alottamatta, mut eiköhän nää fiilikset tästä jossain kohtaa lähe taas oikeesti kohenemaan. Tai niin mä ainaki haluun aatella. 

Tälle päivälle mä en oo suunnittellu mitään isoa. Viffen kanssa käydään kohta puoliin kaakaolla ja loppu illan loikoilen varmaan himassa ja yritän saada huomista postausta kirjotettua. Huomenna mä käväsen kahvilla yhen valokuvaajan kanssa (kerron siitä lisää vielä joskus) ja sit myöhemmin illalla mua haastatellaan jälleen. Tällä kertaa puhelimitse. Torstaina nään varmaan Alisaa, jos se muistaa, että sen piti tulla tänne Jäkeen syömään sushia ja juoruilemaan. Niin ja perjantaina mä lähen Mikkeliin Marjaanan luokse. Saa nyt nähä mitä tosta viikonlopusta tulee, kun mua kuulemma oottaa joku synttäriyllätys ja arvatkaa vaan oonko jo pari viikkoa jännittäny et mitä ihmettä Marjaana on keksiny.. Nooh, sen näkee sit perjantaina. Anyways, mä lähen nyt sinne kaakaolle, joten palaillaan taas lokakuussa! Eli huomenna.. Olinpa taas hauska....

Ps. Meikistä vielä sen verran, että tänään oli taas aika violetti päivä. Niin ja ostin suomalaisesta kirjakaupasta pari viikkoa sitte tollasia tarratimantteja ja ne on ihania! Hihih.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Mikä mua inspiroi ?

Multa kysytään aika usein et mistä mä oikein saan kaiken sen inspiraation, jota mä esimerkiks mun meikkeihin ja tyyliin käytän ja halusin nyt kerrankin oikeesti näyttää sen, enkä vaan vastata sillä perus litanialla joka yleensä kuuluu enemmän tai vähemmän tällä tavalla: "No mä saan inspiraatiota vähän kaikesta, musiikista, eläimistä, ihmisistä, muiden meikeistä, väreistä, luonnosta, valokuvista jne." Tässä postauksessa on siis pari eilen otettua kuvaa, joissa jokaisessa on jotain just mua kiinnostavaa tai nimenomaan inspiroivaa, kuten nyt vaikka värejä, muotoja tai sit ihan vaan yksinkertasesti sitä kauneutta. Tää tän kertanen postaus näyttää tietenkin vaan pienen osan siitä kaikesta, mistä ainakin mä saan sitä inspiraatiota, mutta ehkä mä vielä joskus teen lisää tälläsiä niistä muistakin aiheista, joita tossa luettelin. Toivottavasti tykkäätte ja inspiroidutte noista väreistä, yksityiskohdista, jännistä kuvioista sekä itse otoksista vähintäänki yhtä paljon ku mä eilen inspiroiduin c:


Ps. Joudutte sittenki oottelemaan niitä tän viikon suunnitelmia sekä tapahtumaselostuksia huomiseen. Palaillaan siis silloin ! 

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

☆ Sunday's special ☆ (Cirque du freak)


Aattelin vasta huomenna kertoa vähän alkavan viikon suunnitelmista, joten käyn nyt suoraan asiaan ja jätän tän postauksen teksti osuuden vähän lyhkäsemmäks. Elikkä täks sunnuntaiks mä tein tollasen melko creepyn ja super värikkään luomuksen. Ideana oli oikeestaan se, ettei mitään ideaa ollu, elikkä läiskin vaan erilaisia värejä sekä yksityiskohtia naamaan, lisäsin piilarit & irtoripset ja lopputuloksesta tuli mun mielestä aika kiva. Pakko sanoo et noi alaripset näyttää kyllä mun silmään ihan mahtavilta ja jos ne ei ois nii hankalat, nii käyttäsin niitä varmaan päivittäin. Kuvasin itseasiassa tänki meikin tekoprosessin videolle, lukuunottamatta noiden ripsien laittoa koska ne tajusin laittaa vasta jälkikäteen ja videon löydättekin tosta alhaalta. Kuvia tosta meikistä räpsin ihan vaan takapihalla, mutta koska pointtina on nimenomaan meikki, niin eipä sillä paikalla niin väliä. Mun lemppari noista kuvista on ehdottomasti toka ja tokavika. Entäs teidän ?


lauantai 27. syyskuuta 2014

I'M READY FOR FALL



Eilisestä vähän kevyempiin aiheisiin. Oon viime aikoina ollu omasta mielestäni aika huono shoppailija (jos sellanen voi edes olla), mut kirppiksillä on kyllä tullu pyörittyä enemmän ku tarpeeks. Meidän koulun lähellä kun on sellanen Viadia kirppis, niin käydään siellä luokkakaverin kanssa melkeinpä joka viikko. Myös muita Jäken kirppareita tulee satunnaisesti kierrettyä. Tän postauksen kuvissa mun outfit on itseasiassa kokonaan kirpputorilta haalittu ja ajattelinki vähän selostaa jokaisen vaatekappaleen tai asusteen taustatarinaa.

Eli siis, jalassa mulla on tollaset mustavalkoset tennarit, jotka on todellisuudessa ollu oranssit sillä hetkellä ku mä ne löysin Viadiasta. Juttuhan meni niin, että mulla oli just tulossa ne hääkuvaukset ja paniikissa tajusin paria päivää aiemmin, että enhän mä omista yhtiäkään pareja mustia kenkiä, saati rahaa uusien sellasten ostoon. Olin siis suunnittelu pukeutuvani mustaan kauluspaitaan ja farkkuihin, joten mitkään kirkkaanvihreät tai rikkinäiset ruskeat tossut ei kuulostanu hirveen houkuttelevilta sen asun kanssa.. Kirppiksellä pyöriessä noi tennarit osu jostain syystä mun silmään ja samalla sain idean, joka ainakin teoriassa ois voinu olla ihan toimiva. Se oli siis sellanen, että ostaisin ne oranssit kengät, menisin askartelukauppaan, ostaisin mustan kangasmaalin ja lopuksi yhdistäisin ne lopputuloksena "upouudet" ja vieläpä suht halvat mustat tennarit. Teoria tosiaan konkretisoitui, eli toimin suunnitelman mukaan ja tuolla eteisessä noi 10e tossut nyt lojuu. (Kengät 5e + kangasmaali 5e) Kyllähän samalla hinnalla jostain halpahallistakin varmaan sais kenkiä, mutta päätinpä nyt tehä asiat vaikeimman kautta :')

Housut on muistaakseni Helmi kirppikseltä ja hinta oli neljä euroa. Niillä ei mitään hirveen erikoista tarinaa oo taustalla, mutta tosta värityksestä aattelin sanoa muutaman sanan. Mulla on nimittäin toiset, melkein samanväriset tollaset (jotka on myös kirppikseltä) ja nekin on aika uudet. Ei ehkä uskois, mut vielä pari vuotta sitten kaikki maanläheiset, murretut ja neutraalit värit oli jostain syystä mun inhokkeja ja käytinki enmmäkseen mahollisimman kirkkaita ja ns. puhtaita värejä sen mustan ja valkosen lisäks. Jossain kohtaa innostuin kuitenki ihan yhtäkkiä kaikesta maanläheisestä ja viininpunasesta tulikin mun lempiväri. Varsinkin syksyyn tai siis tälläseen syksyseen pukeutumiseen kuuluu mun mielestä nykyään tollaset lämpimät ja murretut värit, mitä noi housut, salkku ja takki ainakin edustaa. Vielä kun oppisin tykkäämään oranssista ja sinapinkeltasesta, niin mulla ei ois inhokkivärejä lainkaan !

Neule, lasit ja lippis on ostettu viime viikolla ja ne löyty kans Viadialta 7,5e yhteishintaan. (Neule 2,5e, lasit 1,5e, lippis 3,5e) Lippiksiä ei mun mielestä voi koskaan olla liikaa ja ton kyseisen snäbärin ostin halvan hinnan ja leopardikuosin vuoksi. Laseissa taas jännä muoto sekä törkeen kiva peilipinta kiinnitti mun huomion ja sama kuin lätsässä, oli niittenkin hinta, sekä sankojen leopardikuosi mun mieleen. Neuletta ja sen ostamista mä pähkäilin varmaan pisimpään, mutta koska syksyllä niitäkään ei voi olla liikaa ja kuviointi oli siisti, niin päätin sitten heittää senkin ostoskoriin. Kaupassa se ois kuitenki maksanu sen parikymppiä ja harmaita neuleita mulla ei ennestään oo ku yks kappale... :D (Terveisin materialistikettu)

Maastokuvio ei mun silmissä oo menettäny vieläkään hohtoaan, vaikka aika usealla vastaantulijalla kyseistä kuosia jostain vaatekappaleestaan löytyykin. Toi takki on kans sieltä Viadialta ja se tais maksaa sellaset viitisen euroa. En tiedä huomaako sitä kuvista, mutta todellisuudessa toi on kunnon teltta ja ostin sen enemmänkin kuvauksia, kuin oikeaa käyttöä varten. Ei sillä, koska kyllä mä tykkään isoista takeista ja huppareista, joten saattaapi olla, että toikin pääsee pienen totuttelun ja oikeiden vaatekombojen kanssa reaalikäyttöön.

Viimeisimpänä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä on toi salkku. Sekin on Viadialta ja hinta oli mun budjetille tai niille summille, joita yleensä kirppiksillä tuhlaan aika hurja, eli 15 euroa.. En vaan millään voinu vastustaa kiusausta, koska toi on oikeesti ihan täydellinen! Siinä on kahet numerolukot ja vaikka ne on pelkkää plussaa, niin alussa niiden takia meinas ostotapahtuma jäädä kokonaan tekemättä. Oltiin nimittäin Annen, eli sen mun luokkakaverin kanssa kiertelemässä yks ruokkis ihan normaalisti Viadiaa ja kun löydettiin toi salkku, niin joku oli tietenki menny vaihtamaa sen numerokoodin alkuperäsestä johki ihan toiseen. Säädettiin siinä sitten kassatyöntekijän kanssa hetki ja se sai onneks ton salkun omistajan kiinni. Omistaja lupas tulla seuraavana päivänä käymään ja niin se myös teki, jolloin laukku saatiin jollain keinolla auki, koodi vaihdettua ja lopulta myytyä mulle. Hurraa! Ja nyt mä siis omistan maailman kauneimman salkun.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Hurricane (k.18)



Helou! Tässä ois nyt vähäsen sitä meikkimateriaalia mistä eilen puhuin ja koska kyseinen matsku on videon muodossa, niin voin siirtyä suoraan mielialoista ja nimenomaan ahdistuksesta puhumiseen. Sen verran vielä infoan, että huomiseks kaavailin sitä syksyyn ja uusiin ostoksiin liittyvää postausta ja sunnuntaina julkasenkin sitten jälleen yhen spesiaalin. 

Huom, jos itsetuhoisuudesta lukeminen ahdistaa, 
katso video ja poistu tästä postauksesta sen jälkeen. Kiitos ♥

Viime aikoina mun mielialat on ollu melko kovassa liikkeessä. On ollu päiviä, kun mikään ei tunnu miltään ja mistään ei jaksa innostua, mutta niitä on sitten vastaavasti seurannut päiviä, jolloin kaikki tuntuu täydelliseltä ja inspiraatio on huipussaan. Melkein poikkeuksetta kaikki nää päivät on kuitenki päättyny siihen, että on tullu ilta ja ahdistus on vyöryny taas valloilleen ilman minkäänlaista armoa. Joinakin iltoina se ahdistus on menny nopeesti ohi ja niistä päivistä mä yleensä blogissakin puhun, mutta sillon kun se ei oo, niin on kyllä ollu taas ihan järkyttävän vaikeeta.. Oon itkeny ja ottanu monia asioita itteeni, maannu pimeessä huoneessa ja miettiny mitä järkeä missään on, ruoskinu itteäni henkisesti muistelemalla joka ikistä virhettä, vääryyttä ja tyhmää tekoa joita oon menneisyydessä päätyny tekemään, mutta kaiken tänkään keskellä mä en oo sortunu tarttumaan terään.. Niin helppoa kuin se ois ollukin. Mä en oikeastaan itsekään tiedä mikä mut tähän puolen vuoden mittaseen taukoon on ajanu, saati että miks mä vielä jatkan tätä, mutta jotenkin se tauko vaan tuntuu just nyt oikeelta. Ja mitä pidempään oon ollu viiltelemättä, niin sitä helpompi siitä on ollu kyllä pidättäytyä. 

Ei sillä, vaikka siitä viiltelystä onkin nykyään helpompi olla irti, niin se ei tarkota etteikö se houkuttelis. Sillon pahan olon hetkellä se järkiminä tuppaa nimittäin katoamaan tai vaihtumaan ainakin osittain tunneminään ja vaihtoehto viiltelystä kuulostaa melkein joltain pelastukselta ja varsinki tän pitkän tauon jälkeen siitä on tullu taas tosi sairaalla tavalla mieltä kutkutteleva keino ahdistusta vastaan. Siis ajatustasolla. Mä tiedän, että sairas mieli tai ainakin tietyllä tapaa sairas, ihannoi viiltelyä ja kaikkea siihen liittyvää. Arpia, teriä, itse haavoja, adrenaliiniä ja ainakin mun kohalla sitä tyhjää oloa, jonka viiltely sai aikaan ja mä tiedän, etten mä oo vielä niin hyvässä kunnossa, etten itse ajattelis noin. Sen takia oon päättäny - ja itseasiassa tää päätös synty jo kuukausia sitten, ei vaan oo ollu tilaisuutta sanoa sitä - etten aio enää koskaan jakaa esimerkiks täällä blogissa viiltelykuvia, jos nyt tulisin joskus sortumaan. Mä nimittäin uskon tietäväni nykyään millasia tunteita varsinkin ne kuvat voi joissain saada aikaan. Vaikka tarkotus oliskin hyvä, niin se ei tarkota etteikö jotain negatiivistakin ketjureaktiota vois tapahtua. Tietty ne kuvat on joissain yhteyksissä tosi voimakkaita argumentteja ja ne varmasti avaa monen silmät, mutta täällä blogissa en kyllä tuu sellasia enää jakamaan. En mä kuitenkaan kadu yhtään, että oon joskus niitä viiltokuvia tänne pistäny! Eikä se tosiaankaan mua hävetä, sillä se on sillä hetkellä ollu se mitä mä tarviin ja mitä mun pitää tehdä, että mä oon päässy tähän asti. Tai ainaki mä ite ajattelen niin. Enkä mä aio viiltelystä puhumista lopettaa varmaan koskaan, koska se puhuminen on kuitenki mun mielestä tarpeellista ainakin niin kauan, kunnes ihmiset hyväksyis sen kokonaan ja ymmärtäis, että se on oikeesti vakava asia, johon pitää myös suhtautua vakavasti. Ei halveksivasti, eikä myöskään ihannoivasti. Piste.

Palatakseni kuitenkin näihin mun mielialoihin ja tuntemuksiin, niin mä oon miettiny viiltelemistä ja itsetuhosuutta viimesen kuukauden sisällä varmaan enemmän kuin koskaan ennen. Silloin aikoinaan mä vaan tein, enkä pähkäilly sen kummemmin asiaa, mutta viime aikoina asiat on kääntyny ihan päälaelleen. Jos pitäis jotenki arvioida viiltelyyn liittyviä ajatuksia ja tunteita, niin puolet niistä on ehdottomasti ollu sitä "himoa" ja niin sanottua kuivanarkkaamista, mutta puolet sen sijaan on ollu tosi rakentavaa ajattelua. Musta on itseasiassa alkanu tuntumaan, että sen mun viiltelystä kertovan videon kakkososa on ihan näillä näppäimillä tuloillaan, sillä välillä sen vaan tietää kun "Aika on tullut." Näin dramaattisesti sanottuna. Ja jotenkin se tuntuu musta tällä hetkellä tosi ajankohtaselta. Mun ympärillä ja oikeestaan vähän siellä sun täällä on kuitenkin ollu niin paljon tätä viiltelystä puhumista nyt viime aikoina ja oon käyny niissä haastatteluissa, (viimeksi tänään) niin ei oo mikään ihme, että aihe tuntuu ajankohtaselta. Säästän kuitenki jotain sille videollekin ja jätän nää viiltelystä puhumiset tähän. En jotenki koe tarpeelliseks kuvailla mun masentunutta/ahdistunutta oloa millään krumeluureilla sanoilla muutenkaan tän enempää, koska eiköhän pointti tullu selväks. Paljon hyvää on ehdottomasti myös mahtunu näihin päiviin ja viikkoihin. Paljon enemmän ku ahdistusta. Tekemistä ja kaikenlaisia tapahtumia on ollu yllin kyllin ja oon jaksanu tehä tosi paljon juttuja joista tykkään, mutta aattelin nyt kuitenki pitkästä aikaa kirjottaa siitä mielialojen ja tunteiden synkemmästäkin puolesta, joka välillä valtaa mielen ja ajatukset. Ehkä mä jossain kohtaa tunnen taas tarvetta avautua, mutta sitä ootellessa.

torstai 25. syyskuuta 2014

My first photo exhibition - Intense

Moi vaan kaikille! Meillä alko keväällä koulussa sellanen kirjasto projekti, jossa uudistettiin kirjaston ilmettä ja jos en ihan väärin muista niin tarkotuksena oli tehdä kyseisestä osasta koulua vähän nuorisoystävällisempi paikka eli siis jonkinnäkönen tila, jossa oikeesti haluis viettää aikaa. Me saatiin luokan kesken valita erinäisistä vaihtoehdoista, että miten me halutaan panostaa tohon projektiin yksilöinä. Kesäloman aikana ideat hävis varmaan itse kullakin, mutta onneks koulun alkaessa muistiin alko taas palailemaan jos jonkin sorttista idean tynkää. Pari meidän luokkalaista rupes tekemään sellasta urakkaa, että ne suunnitteli kaikki kirjaston opastekyltit ja sellaset nimilaput uudestaan ja sarjakuva prokkis, tilataideteos sekä miniatyyritaide lähti kans etenemään. Mä en kuitenkaa liity noihin edellä mainittuihin jutskiin mitenkään, sillä mun oma projekti oli valokuvanäyttely.

Ihan alussa mulla oli kolme suunnitelmaa, joista ajan kanssa 2 karsiutu pois. Niitä ois ollu tosi hankala toteuttaa ja toiseen ois tarvinnu useita malleja. Aion kuitenki pitää ne ideat mielessä, sillä joskus saattaa ruveta inspaamaan ja sit mä kyllä toteutan ne. Anyways, päädyin siis siihen mun kolmanteen suunnitelmaan, joka oli sloganeihin tai siis sananlaskuihin perustuva näyttely. Jotkut sananlaskut kuulostaa ainaki mun korvaan tosi kliseisiltä ja varsinkin sellaset väkisin suomen kielelle väännetyt sanonnat tuottaa aika ajoittain ihan törkeetä myötähäpeää, mut mä tykkään kuitenki tosi paljon käyttää sellasia tietynlaisia sanontoja, sananlaskuja sun muita ja mikäs sen parempaa, ku yhdistää niitä omiin kuviinsa. Tai siis itse kuvaamiin kuviin tässä tapauksessa. Ensin mun oli tarkotus ottaa ihan uusia valokuvia, mutta ajanpuute pakotti mut lopulta valitsemaan ns. "parhaita paloita" jo aiemmin otetuista kuvista. Valitsin noita kuvia pitkään ja hartaasti, muokkasin kaikki mustavalkoisiksi ja lopuksi kirjotin vielä ne sloganit sopiviin kohtiin.

Eilen meillä sit oli vihdoin ne kirjaston "avajaiset" eli jengiä tuli sinne kiertelemään, syömään naposteltavia ja kuuntelemaan puheita/lauluesityksiä, jos ihan oikein ymmärsin (en paljon ehtiny keskittymään muihin, kun säädin noiden kuvien kanssa..) Mäkin sain lopulta näyttelyn pystyyn pienten tulostus probleemien jälkeen ja oon kyllä tosi tyytyväinen lopputulokseen! Nimesin ton näyttelyn sanalla intense, koska se vaan jotenkin tuntu tosi osuvalta.



Mitäs mieltä te ootte noista kuvista?

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Naturaali jäbä



Tässäpä nyt tänne blogiinki nää mun uusimmat videot. Toisessa aiheena on nude meikki ja toisessa tapa jolla piirrän mun kulmat, kun sitä on aika moni täällä blogissakin kysellyt. Mä tein joskus kesällä muistaakseni sellasen postauksen, missä on kuvien avulla havainnollistettu mun kulmien teko, mutta kyllä sen videolta paremmin hiffaa. Ainakin mun mielestä. Oli muuten jotenkin hassua olla noin "väritön" tai tollanen naturaali ja vielä kahtena päivänä putkeen, joten seuraava video sisältää aivan varmasti jotain kivoja värejä vastapainoks luonnollisten sävyjen vastapainoks.

Paljon asioita on nyt tapahtunut lähi aikoina ja paljon tulee vielä tapahtumaan. Ton ekan videon alussa kerronkin vähän yhdestä tapahtuneesta asiasta, eli Vlogiasta, joka on juuri auennut videoportaali, jossa mäkin oon siis mukana. Jos teitä yhtään kiinnostaa vlogit/vloggaaminen, niin menkää ihmeessä tästä linkistä tutkailemaan kyseisen sivuston antia ja jos mun profiilin haluutte löytää, niin sinnehän te pääsette joko kirjottamalla hakuun mun nimen tai painamalla vaihtoehtosesti tätä linkkiä! Tuolla vlogiassa on tällä hetkellä vajaa nelisenkymmentä vloggaajaa, jos mä oikein muistan, mutta lisää tulee koko ajan ja videoita sieltä löytyykin jo aika runsaasti.

Tällä viikolla oon postaamassa mahdollisimman ahkerasti kaikkialle someen, koska materiaalia löytyy vaikka muille jakaa, mutta pääasiallisesti fb ja blogi on tulituksen kohteina. Muun muassa viime aikasista ostoksista, mielialoista, syksystä, mun valokuvanäyttelystä ja ehkä meikeistäkin on tulossa vielä tän viikon aikana postausta blogiin, joten pysykäähän kuulolla! Niin ja muistakaa käydä kurkkaamassa niitä mun suht uusia facebook-sivuja, jos ette sitä vielä oo ehtiny tekemään! (Linkki alapuolella)

maanantai 22. syyskuuta 2014

A cousin is a little bit of childhood that can never be lost.


Tässä ois nyt näitä otoksia, joita otettiin serkun kanssa perjantaina. Meikki on tosiaan mun käsialaa, samoin kun kaikki noi kuvat ja niiden jälkikäsittely. Viime aikoina oon meikannu muutamia muitakin ihmisiä ku vaan itteäni ja se on oikeesti ollu ihan sairaan kivaa. Omalla kohalla oon jostain syystä nykyään tosi kriittinen ja vaikka luulis, et muita meikatessa tulis kauheet paineet ja sellanen epäonnistumisen pelko, niin mun kohalla se ei kyllä pidä paikkaansa. Onhan siinä aina pientä jännitystä ilmassa, kun pohtii mitä se meikattava sanoo lopputuloksesta, mutta siltikin ne omat meikit, niiden kuvaaminen, käsittely ja lopulta se julkaiseminen kaiken kansan nähtäville on välillä tosi stressaavaa. Harvoin mä kuitenkaan mitään negatiivista palautetta niistä saan, mutta omille ajatuksilleenhan ei mitään mahda. Musta vähän tuntuu, että samalla kun kehittyy, niin sitä alkaa vaatimaan itseltään yhä enemmän ja enemmän ja kun vaatii itseltään paljon, niin samalla kaikki pikkuviat ja mokat kolahtaakin sitten samalla mitalla. Pitäis vaan yrittää pitää aina mielessä, ettei kukaan oo täydellinen ja että niistä virheistä jos jostain oppii.

Tein Hiljalle tällä kertaa tollasen aika simppelin meikin, koska oltiin menossa kuvailujen jälkeen kylälle hengailemaan ja meiän meikkityylit nyt poikkeaa toisistaan muutenki ku yö ja päivä. Ois ihan törkeen siistiä koittaa joku päivä jotain vähän haastavampaakin meikkiä jonkun muun naamalle, sillä tähän mennessä kaikki ne meikit, jotka oon muille tehny on ollu aika peruskamaa. Ennen sellasta "haastetta" ja ihmistä joka kyseisen kokeilun uhriksi uskaltaa, aion kuitenki harjotella vielä runsaasti. Sekä itseni, että muidenkin naamoilla. (Kuulostipa hassulta, heheh.) En tiedä muistaako kukaan muuten tällästä Gold and turquoise nimistä postausta, mutta jos ette niin käykääpä kurkkaamassa, siellä sieltä näätte mitä mä viimeks Hiljan naamaan taiteilin. Kaiken tän meikkaamisen keskellä mua on alkanu houkuttaa ne meikki ja maskeeraus opinnot ihan älyttömästi, mutta ennen ku kukaan tulee kysymään, että miksen mee semmoseen, niin vastaus on yhäkin se, että käyn nyt tän nykysen koulun ensin loppuun. Harmittaa kun mun tietojen mukaan kaikki tollaset meikki akademiat tai mikskä niitä nyt kutsuis on Suomessa maksullisia.. Enkä tarkota maksullisella mitään satasen kurssia vaan monia tonneja :/ Jos joku sattuis siis tietämään jotain hyviä aka. halpoja meikki/maskeeraus linjoja, kursseja tai vastaavia, niin niistä saa kyllä vinkata ! Vastaavasti mä vinkkaan nyt jokaiselle teille, että se 700:n lukijan ja 2700:n Youtube tilaajan (joka tosin nousi jo 3000:een) juhlapostaus liittyy näillä näkymin sanoihin "Meikkaaminen" ja "Arvonta" ;)

Hyvät viikonalut kaikille, palaillaan taas ♥

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

☆ Sunday's special ☆ (Red and black)


Pitkästä aikaa kuvia peruukin kanssa. Ostin ton mustan lyhyen peruukin ebaysta alle kympillä varmaan jo ennen kesälomaa, mutta ei vaan oo ollu aikaa esitellä sitä kun omat hiukset on ollu nyt tän otsiksen leikkaamisen ja kaiken värjäilyn keskellä niin kivat, ettei oo tehny mieli piilottaa niitä millään tavalla. Jos nyt snäbäreitä tai pipoja ei lasketa. Torstaina tuli kuitenki sellanen fiilis, että halusin jotain vaihtelua ja siitä toi lookki oikeestaan syntykin. Oon instagramissa myös seuraillu paljon kaikki ulkomaalasia meikkitaiteilijoita ja varsinki erikoiset huulimeikit pistää nykyään silmään. Kyllähän kaikki maskeeraukset sun muutkin on tosi siistejä, (varsinkin ammattilaisten tekemät sellaset), mutta kuitenkin. Tän sunnuntain spesiaalissa noi kaksväriset tai oikeestaan rajatut huulet on varmaan se spesiaali juttu ja koska tykkäsin niistä niin paljon, niin halusin esitellä ne vasta tänään, eli sunnuntaina. Paljon on vielä kehittymistä huulipunien/sävyjen käyttämisessä, ja blendaamisessa, mutta kyllä tää tästä pikku hiljaa etenee. :) Mainitsin muistaakseni yhessä postauksessa, että mun meikkivarastot alkaa kohta täydentymään ja veikkaan, että heti ens kuun alussa näin tulee vihdoin käymään. Jos ette muista, niin sain tosiaan sellasen harrasterahan sosiaalitoimen myöntämänä ja se "pitää" käyttää nimenomaan meikkeihin, koska niihin mä sitä hainkin. (Sen rahan ois siis saanu käyttää mihin vaan harrastukseen, mutta tänä vuonna valitsin nimenomaan meikkaamisen/maskeerauksen).

Viikonloppu on nyt ohi ja vaikka sainki levättyä ihan hyvin porukoilla, niin mieli on aika maassa, asiat stressaa ja koulumotivaatio on jälleen kerran vai pitäisikö sanoa vieläkin ihan nollissa.. Pitää vaan toivoa, että pian helpottaa. Ei kai tässä muutakaan voi.. Anyways, toivottavasti tyksitte kuvista ja palaillaan taas huomenna. 

lauantai 20. syyskuuta 2014

Exciting


Jäi postaaminen sitteki torstaina väliin, ku tulin porukoille enkä sitte kaiken junailun jälkeen enää jaksanu keskittymään tähän kirjottamiseen. Torstai meni kuitenki ihan superisti ja varsinki terapiassa käynti sinä päivänä oli jotain ihan mahtavaa ! Me tehtiin terapeutin kanssa sellasta tietosuus taito juttua tai jotain vastaavaa, missä piti keskittyä ja rentoutua ihan täysin ja en oo ikinä ennen kokenu sellasta tunnetta mitä sen testin aikana koin. Vajosin nimittäin johonki tosi syvään tilaan, mistä säpsähin yhtäkkiä takas "todellisuuteen" ja vaikka aluks säikähinki ihan älyttömästi, että mitä just tapahtu niin jo hetken päästä tajusin kuinka upee se koko kokemus oli ollu.. En yhtään muista kenen tekemä se testi oli, mutta johonki buddhalaisuuteen se liitty ja näillä näkymin ruvetaan kuulemma tekemään noita harjotuksia tulevaisuudessa enemmänkin. Aattelin kirjottaa mun kokemuksesta ja koko jutusta lisää vähän myöhemmin, kun saan tiedustelua lisää informaatiota siihen itse harjotukseen liittyen. En tiedä tajusko kukaan mitä yritin nyt selittää, mutta lupaan tosiaan palata aiheeseen myöhemmin. Terapian lisäksi näin torstaina myös yhtä blogin lukijaa, jolle rustasin nimmarin, mikä oli oikein mukava yllätys ja junaa odotellessani kävin moikkaamassa Emmiä, jota en oo nähny ikuisuuksiin.

Aattelin julkasta tän postauksen mukana pari makrolla räpsästyä kuvaa, jotka oon muokannu tylsyyksissäni vähän jännemmän värisiks siitä normaalista. Hirveen vähän on tullu nyt viime aikoina mitään luonto tai maisemakuvia otettua mikä harmittaa kyllä aika paljon, mutta ehkä tän syksyn myötä se kuvaamisintokin taas heräilee. Tietenki sitä omaa pärstää ja nimenomaan meikkejä on tullu kuvattua ja eilen pidettiin serkun kanssa pieni kuvaussessio, mutta siihen se onki sit jääny.

Nyt aattelin kuitenki jatkaa kuvien muokkaamista, joten palaillaan taas pian !