perjantai 28. helmikuuta 2014

Mystistä


Otin eilen aika mielenkiintosia jääkuvia, joita halusin jakaa myös teiän kanssa. En tiiä miks, mut tykkään noista kuvista ja niiden mystisistä kuvioista ihan hirveesti ja ois kiva kuulla vähän muidenki mielipiteitä. Onhan noi kuitenki vähän erilaisia kuvia, ku mitä mä yleensä täällä julkasen!

 Oon tällä hetkellä taas kotona tai siis mun porukoilla viettämässä viikonloppua ja vaikka mun piti lähteä kylälle jo aikoja sitten niin tässä mä istun kirjottelemassa tätä postausta. Hahah, on tää bloggaus vaan välillä niin koukuttava harrastus/elämäntapa, kun ei millään malttais lopettaa postausten hiomista tai uusien visioiden keksimistä :') Yritänki itseasiassa saada mahollisimman paljon kuvamateriaalia tältä viikonlopulta, että ens viikolla voisin sit julkasta niitä täällä blogin puolella. Kuvien sisällöstä mulla ei vielä oo mitään tietoa, mutta jos jaksan herätä huomenna aikasin niin voisin  ainaki houkutella serkun mun kanssa kuvailemaan. Ei mulla sen kummempaa asiaa tällä kertaa ollu, viettäkää hauska viikonloppu ja kertokaa mielipiteitä noista kuvista jos jaksatte ! :)

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Kevät on täällä !


Vitsi oli siisti tänään huomata, että ulkona on vielä neljältä sen verran valosaa et voi lähteä kuvailemaan ja niin mä myös tein. Mulla oli päällä pitkästä aikaa toi kirppikseltä ostettu farkkuhuppari, jota käytän ihan liian harvoin, sekä enjoin lippis ja värimaailmaltaan yhteensopiva spitfiren huppari. Jotenki tuntuu et nyt se kevät alkaa ja et voimatki alkaa sitä mukaa kasvamaan. Yleensä kevät on mulle henkisesti hankalaa aikaa, mut mul on sellane fiilis, että tää kevät on ihan erilainen ku ne aiemmat! Toivottavasti oon oikeessa. Jos muuten ihmettelette mitä mun pinkeille hiuksille on käyny, niin paljastan nyt sen verran, että värittelin niitä hiusliidulla tän viikon spesiaalia varten, eikä toi sininen väri oikein tahtonu lähteä pesemällä pois. Ei siinä mitään, koska vaihtelu virkistää ja pian mä kuitenkin blondaan ton reuhkan, jotta saisin juurikasvun piiloon. Oon muuten ihan täpinöissäni tulevasta Sunday's special postauksesta ja lupaan, että se on odottamisen arvonen... ;)

 Eilen taisin mainitakin, että oon nyt ollu jo jonkin aikaa polttamatta ja tänään otinkin noita savukuvia sen mun sähköröökin kanssa. Pakko myöntää, että toi höyry näyttää ihan yhtä siistiltä, ellei jopa siistimmältä ku se savu mikä röökistä tulee, joten tästä lähtien mulla ei pitäis olla mitään tarvetta tupakoimiselle edes kuvausmielessä. Oon miettiny viime päivinä paljon, et alanko sanoo ihmisille lopettaneeni tupakoinnin kokonaan, mutta toistaseks on parempi sanoa olevansa vaan tauolla. Ihan sen takia, ettei tuu mitään pettymyksiä sun muita, jos yhtäkkiä haluunki jatkaa sitä tupakointia. Eihän se muille tavallaan kuulu millon mä poltan ja mitä mä poltan, mutta kyllä mä aika ylpeenä tänään vastasin opettajan kysymykseen "Haluutteko pitää tupakkatauon?" Etten oo polttanu viikkoon :') Mulla kun ei tupakasta näin pitkää taukoa oo ollu reiluun kahteen vuoteen, (jos nyt oikein muistan) joten voin siis aika hyvillä mielin olla itestäni ylpee vai mitä?


PS. Mitä muuten tykkäätte tän päiväsistä kuvista :) ?

tiistai 25. helmikuuta 2014

Kolme vuotta


Tänään mä jätin koulupäivän suosiolla väliin ja keskityin vaan omaan hyvinvointiin. Tiesin jo viime yönä, ettei tästä päivästä tulis yhtään mitään, joten laitoin opettajalle kolmelta yöllä viestiä ja rupesin nukkumaan. Heräsinkin vasta kahden maissa siihen kun ovikello soi ja oven takana seisoi Marjaana kaksi pitsalaatikkoa mukanaan. Vietettiin siis tää päivä kahestaan sängyssä leffoja katsellen ja pitsaa syöden ja noh tälläseks mä tän päivän oikeestaan kuvittelinkin, vaikkakin luulin että oisin ilman seuraa. Annoin itelleni jopa luvan polttaa tupakkaa (oon siis ollu jo yli viikon polttamatta), mutta sekin jäi vaivaiseen kolmeen syöpäkääryleeseen. En tiiä tajusitteko tosta otsikosta mikä on homman nimi, mut tänään on tosiaan kulunu jo kolme vuotta siitä kun Jossu kuoli. Tosi kummallista miten aika on menny näin hirveen nopeesti, mutta toisaalta onhan tässä paljon kaikkea ehtiny tapahtuaki. Haluisin kirjottaa teille ajatuksista, joita tää päivä herättää mussa, mut jostain syystä pää tuntuu ihan tyhjältä ja oon muutenki niin väsyny, että taidan painua pehkuihin! Öitä ihanat <3

maanantai 24. helmikuuta 2014

Something beautiful



Halusin tehä postauksen, jossa ois oikeesti joku aihe ja päädyin jälleen kirjottelemaan valokuvaamisesta. Vaikka mä valokuvaan paljon, niin yleensähän niissä mun otoksissa pääroolia näyttelee joko luonto tai sit se oma naama. Ei sillä, ettenkö tykkäis kuvata muita ihmisiä, mut harvoin saan mitään malleja (eli kavereita) kameran eteen keikistelemään ja ajatus tuiki tuntemattomien kuvaamisesta nostaa ihokarvat pystyyn. Luontokuvailu on muutenki mun mielestä paljon helpompaa ja rennompaa ku ihmisten kuvaaminen, koska luonnon keskellä kulkiessa voi mietiskellä syntyjä syviä, kuunnella hyvää musaa ja kulkea sinne tänne ajattelematta sen enempää mihin päätyy. Parasta siinä on kuitenkin se, ettei koskaan tiedä mitä kuvauskohteita eteen tulee ja se ettei tarvii olla sosiaalinen. Luontokuvailu on siis mulle harrastuksen ohella myös aikamoista terapiaa.

Mä oon laittanu aina välillä kuvia mun kavereista tänne blogiin, mutta yleensä ne on ollu just niitä tilannekuvia, eikä mitään kuvausreissun tuloksia. Yks sellanen henkilö mun elämästä kuitenki löytyy, jonka kanssa kuvaaminen on tosi luonnollista ja hauskaa ja jonka kanssa sitä tulee harrastettua suht usein. Se on mun serkku Hilja. Ollaan oltu Hiljan kanssa aina tosi läheisiä ja joskus pari vuotta sitten ruvettiin valokuvaamaan yhessä ja kuvataan vielä nykyäänkin. Ois ihan parasta jos asuttais lähempänä toisiamme, koska nykyään nähään vaan sillon ku käyn porukoilla eli aika harvoin. Siitä huolimatta mun koneella on useita kuvakansioita pelkästään mun superkauniista serkkutytöstä ja aattelinpa nyt lisäillä muutamia teiänkin nähtäväks! Jotkut näistä on esiintyny täällä blogissa aiemminki, mut tuskinpa se haittaa ketään.

Kertokaahan mitä mieltä ootte?


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Takas arkeen

Hiihtoloma ois nyt tän pojan osalta ohi ja huomenna pitäis palata takas sinne koulun penkille. Vaikka loma oli tosi ihana, niin on silti mukavaa kun arki taas alkaa ja pääsee jatkamaan niitä "omia" juttuja. Mun loma kun oli oikeestaan vaan ja ainoastaan sitä kavereiden näkemistä ja niiden kanssa hengailua, enkä ehtiny pahemmin tekemään mitään "omaa". Pakko myöntää, että oon kyllä tosi ilonen siitä, että näin kaikkia niitä ihmisiä, joita näin mutta tän tulevan viikon haluisin pyhittää vain ja ainoastaan itelleni. Haluisin muun muassa kuvata jotain videomateriaalia, siivota tän kämpän ihan perusteellisesti ja tehä yhen sellasen maskeerauksen, joka on nyt kummitellu mun mielessä jo useemman viikon ajan. Myös unirytmi ois aika kiva saada palautettua normaaliksi ja kaikenlaiset keskeneräset postaukset sekä muut projektit valmiiksi. Viimeks ku kirjottelin tänne blogiin niin mun fiilikset oli aika maassa, mutta nyt ollaan onneks voiton puolella! Pieni ahdistus viime postauksen aiheisiin liittyen on vielä ilmassa, mutta pahin on jo ohi. Kiitos muuten ihan hirveesti siihen tulleista kommenteista, ne oli tosi valasevia ja fiksuja, vaikken mitään kyennytkään vastaamaan, kun olin viikonlopun Nurmijärvellä. Anyways loppuun vielä vähän kännykällä kuvattua hiihtoloma-matskua ilman sen kummempia selittelyjä.







1. Vika koulupäivä. 2. & 3. Matkalla Turkuun. 4. Letkeilyä takkatulen ääressä. 5. Matkalla Hyvinkäälle. 6. Matkalla Joutsenoon. 7. & 8. Päivän meikki. 9. Serkun kanssa junassa. 10. Hercules leffa ♥ 11. Päivän meikki 12. Annin tekemät kynnet woop woop.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Mä synnyin maailmaan niin karuun ja rujoon, mis jengi kaatuu ja putoo


Mä rupesin viime yönä kirjottamaan postausta siitä miten mua taas ahdistaa, mutta siitä ei tullu yhtään mitään, joten deletoin koko paskan ja alotin alusta. Ainakin kolmeen otteeseen... Lopulta kyllästyin kuitenki siihen etten saa minkäänlaista järkevää tekstiä aikaseks ja menin nukkumaan. Tää päivä meniki sitte ihan mukavasti, lukuunottamatta outoa tunnetta sisuskaluissa. Mulla on nimittäin sellanen helvetin outo tunne, että oisin tehny jotain ihan hirveetä tai, että kohta tapahtuu jotain ihan hirveetä ja vaikka pystyn nauttimaan elämästä ja kavereiden seurasta ihan normaalisti, niin se tunne on koko ajan läsnä. Varsinki sillon ku oon yksin, eli öisin tää tunne valtaa koko mun mielen, enkä mä vaan saa kiinni siitä mistä se johtuu.. Voi tietty olla, että nyt se kuuluisa loppuunpalaminen on käynnistyny, sillä oonha mä nähny jo reilun kolmen viikon ajan joka ikinen päivä jotakuta mun kaveria tai läheistä, mutta en vaan käsitä, miten sosiaalisuus muka vois aiheuttaa tälläsen olon ja ahdistuksen, jota ei pysty käsittelemään millään semmosella tavalla, millä oon ennen sitä käsitelly. Sen takia mua varmaan ahdistaa vielä entistä enemmän, kun en pysty millään selittelemään tätä oloa.

Yks toinenki asia on nyt lähiaikoina pyöriny paljon mun ajatuksissa ja varsinki viime yön jälkeen mun on ollu vaikee ajatella mitään muuta... Päädyin nimittäin eilen yhteen blogiin, jonne pääsette tästä linkistä ja järkytyin pahemmin ku pitkään aikaan... Jos käytte tuolla blogissa niin ymmärrätte varmaan hyvin miks. Googlasin hetken ja löysin valitettavasti linkin, jossa ton tytön julistettiin kuolleen ja mä en voinu muuta ku itkeä.. Kukapa muukaan ku Jossu mulle tosta tuli mieleen, tai oikeastaan Jossun kuolema. Ei nimittäin oo enää ku muutama päivä ja sit voin sanoa, et mun paras ystävä on ollu poissa jo kolme pitkää ja piinallista vuotta.. Ihan hirveetä ajatella, että en oo nähny mun rakasta Jossua kolmeen vuoteen, mutta vielä hirveempää on se, että pystyn puhumaan ja kirjottamaan siitä nykyään näin rauhallisesti.. Mä tiedän, että sanotaan ajan parantavan haavat ja, että surullisistakin asioista pääsee yli, mutta jostain syystä mä en halua päästä Jossusta yli.. Mä haluaisin olla vieläkin hajalla, itkeä ja ikävöidä yhtä kovasti ku ennen, mut miks? No sitä mä en tiedä... Mä vaan haluaisin. En tiiä pystyykö kukaan selittämään tätä tunnetta, mut ei se mitään vaikkei pystyiskään. Ehkä se menee vielä joskus ohi. Samoin ku nää syyllisyyden tunteetki. Ähh.. En mä näköjään tänäänkään saa mitään kovin fiksua tekstiä aikaseks, mut ei se mitään. Välillä on ihan jees kirjottaa vaan mitä mieleen pälkähtää.

Loppuun sanon vielä, että mua ahdistaa sekin, kun nykyään ihmiset on niin masentuneita, mut mä nyt oon viiminen ihminen, joka voi syytellä muita. Tai siis enhän mä syyttele, mut tajusitte varmaan.. Jos vaan voisin, niin poistaisin mielenterveysongelmat koko maailmasta, mut enhä mä voi. Ei kukaan voi. Pitää vaan yrittää tyytyy siihen mitä saa ja nauttia niistä hyvistä jutuista niin paljon ku vaan pystyy, vaikka taustalla ois kuinka paljon paskaa tahansa.

"Life is a bitch, mut se ottaa välil syliinki"

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Muokattu vs. Muokkaamaton Osa 2.


 Käykö teille ikinä niin, että otatte jotain valokuvia, sit unohatte ne ja löydätte vasta pitkän ajan kuluttua? Mulle ainakin tuppaa käymään tälläsiä unohduksia aina sillon tällön ja se on kyllä aika siistiä löytää jotain vanhoja kuvia, joita ei oo ehtiny ollenkaan käymään läpi. Viimeks tein tälläsen löydön eilen, kun selailin vanhoja kuvakansioita läpi ja löysin viime elokuulta kuvia, joita en oo ikinä käsitelly saati julkassu täällä blogin puolella. Päätin tehä kyseisistä otoksista taas tälläsen "muokattu vs. muokkaamaton" postauksen, kun siitä edellisestä on vierähtänyt jo hetki. Tällä kertaa muokkasin noita kuvia aika normaalin kaavan mukaan. Parantelin värejä, lisäsin syvyyttä, kontrastia, kirkkautta ja tarpeen vaatiessa myös terävyyttä. Eipä noille kuville hirveesti tarvinnu mitään paranteluja tehä, kun ne oli alunperinkin ihan kivoja. Vois joskus koittaa ottaa ihan tarkotuksella sellasia huonosti valaistuja, heilahtaneita tai muuten vaan surkeita kuvia ja yrittää muokata niitä sit paremmiks. Siinä ois ainaki haastetta jos ei muuta. Seuraavan kuvanmuokkauspostauksen teen kuitenki niistä omista naamakuvista, kun sitä muutamat teistä lukijoista on jo jonkin aikaa multa pyytäny :)

tiistai 18. helmikuuta 2014

Without makeup


Niinku eilisessä postauksessa mainitsin, niin tänään postailen vähän erikoisempaa kuvamateriaalia ku yleensä. Koko homma lähti oikeestaan liikkeelle siitä, kun heräsin eilen aamupäivällä ja rupesin pähkäilemään päivän meikkiä. Istuskelin sängyssä poltellen sähkötupakkaani ja näin huoneen nurkassa sijaitsevalla nojatuolilla jo unholaan painuneen villapaidan, jonka ostin joskus viime viikolla Viadia kirppikseltä kolmella eurolla. Päätin pukeutua tuohon hupsuun villapaitaan, jossa seikkailee mystisiä ukkeleita ja jänniä kuvioita ja laiska kun olen, niin päätin jättää hiusten laittamisen toiselle päivälle ja vetäisin päähän yhden peruukeistani. Samalla sainkin aika villin ajatuksen lähteä ottamaan kunnollisia kuvia ilman pienintäkään ripausta meikkiä. En oikeesti muista oonko ikinä ennen lähteny valokuvaamaan ihan luonnollisena, mutta nyt sekin on tehty ja oon kyllä aika tyytyväinen noihin eilisiin otoksiin. Jotenki mun silmät tulee ihan eri tavalla esiin ilman meikkiä ja noissa kuvissa on mun mielestä ihanan seesteinen tunnelma. Entäs teistä?



Hassua muuten, miten ihmiset jaksaa aina muistuttaa, että oon tosi rohkee ku uskallan meikata ja olla oma itteni, kun mulle just ilman sitä meikkiä oleminen vaatii paljon enemmän rohkeutta. Toisaalta se saattaa johtua siitä, että meikkaan melkein vuoden jokaisena päivänä ja se on niin luonnollista mulle, mut kuitenkin. Onhan se meikki ikäänkuin naamio kasvoilla, vaikka kuinka luonnolliselta tuntuiskin. Voitte siis varmaan kuvitella kuinka hyvältä tuntuu julkasta tällästä materiaalia blogiin, jossa on ihan ulkona siltä omalta mukavuusalueeltaan :')

maanantai 17. helmikuuta 2014

En halua aikuistua, mutten osaa olla lapsikaan


Ei vitsi. Kaikesta stressaamisesta huolimatta tää oli yks parhaimmista viikonlopuista pitkään aikaan ! Lauran synttärit meni huomattavasti paremmin, ku mitä odotin. Tutustuin moniin ihaniin uusiin ihmisiin ja näin tietty niitä vanhojakin. Kuvia mulla ei hirveesti kyseisistä kekkereistä oo, mutta niinhän se menee, että jos on hyvä meininki, niin ei sitä ehdi oikein kuvailla. Loppuloma Lauran luona meni sitten vähän turhanki nopeesti ja eilen illalla palasin tänne Järvenpäähän. En päässy kuitenkaan vielä vähään aikaan hengähtämään, sillä Anni ja kumppanit tuli Nurmijärveltä istumaan iltaa tänne mun kämpille :') Oli siis aika tapahtumarikas ja sosiaalinen viikonloppu tälläkin kertaa, mutta vaan ja ainoastaan positiivisessa mielessä ! Päätin itseasiassa tänään lähteä suoraan psykoterapiasta Joutsenoon, joten ei tää ulospäinsuuntautuminen tuu vielä vähään aikaan loppumaan. Aion ottaa kuitenki tietokoneen mukaan, jotta pystyn sit postailemaan ihan normaaliin tahtiin. Palaillaan siis huomenna vähän erikoisemmissa merkeissä ku yleensä.

Loppuun vielä pari kuvaa viime tiistailta, kun hengailin Joban kanssa. Sekä pari kuvaa viikonlopulta ♥