keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Nuoruuteni nuorisokodissa osa 2. Uudenvuodenpäivä (k.18?)


On jollain tasolla huvittavaa kirjoittaa viime kertaisen "nuoruuteni nuorisokodissa" tekstin jälkeen, että 2010 tai ainakin sen vuoden kesä oli tähän astisen elämäni parhain. Siihen tietysti löytyy syynsä, miksi nimenomaista kesää pidän niin suuressa arvossa kuten se, että silloin juuri vietin päivittäin Jossun kanssa aikaa, mutta nyt jatkan kuitenkin siitä mihin viimeksi, eli  "Nuoruuteni nuorisokodissa osa 1. (k.18?)" kirjoituksessa jäin. Vuosi 2011 oli jotain aivan omaa luokkaansa. Se oli varmasti tähänastisen elämäni rankoin, tuskallisin ja surullisin vuosi, enkä usko, saati toivo samanlaista kokevani enää koskaan. 2011 alkaa tässä kirjoitelmassa, juuri kuten se alkoi oikeastikin, eli uudenvuodenpäivästä.

Muistikuvani ovat päivämäärän 1.1.2011 kohdalla huterat, mutta muutamat yksityiskohdat ovat takertuneet mieleeni todella tiukasti, kuin peläten joskus unohtuvansa. Olimme juhlineet edellisenä iltana uutta vuotta laitoksella muutaman ohjaajan ja jokaisen talossa asuvan nuoren kera, sillä sinä uutena vuotena kaikki jäivät laitokselle juhlimaan. Jossu soitti keskellä yötä ja kertoi karanneensa kotoa syystä, joka epäolennaisena tiedonjyvänä katosi mielestäni varmaankin jo sillä samaisella hetkellä, kun kuulin, että Jossu on matkalla Nurmijärvelle. Aamupäivällä noin 10 ja 11 välillä lähdimme nuoren, joka tässä tekstissä kulkekoon kirjaimella R kanssa teboilille Jossua vastaan. Oli aivan käsittämättömän ihanaa nähdä Jossua ikuisuudelta tuntuneen ajanjakson jälkeen ja vaikken R:n muistikuvia tapahtuneesta näin jälkikäteen olekaan udellut, olen varma ettei jälleennäkemisen riemu jäänyt häneltäkään huomaamatta. Uudenvuoden päivä kului siinä kun pyörimme ympäri kyliä ja rahatilanteen takia vietimme suurimman osan ajasta ulkona, lukuunottamatta tietenkään hetkeä jonka istuimme teboililla ja muutamaa varttituntia R-kioskilla, jossa vielä silloin oli penkit ja pieni pöytä kahvittelijoita varten.


Jossu ei ollut ottanut lääkkeitään useaan päivään ja illansuussa sen vaikutukset alkoivat näkyä. En muista kunnolla miksi puhuimme siitä mistä puhuimme tai kuinka kauan ylipäänsä puhuimme, mutta muistan keskultelun jälkeen kieltäytyneeni sekä vakuutelleeni kaiken olevan hyvin. Jossu halusi nimittäin antaa kaiken sillä hetkellä mukana olevan omaisuutensa (pieni summa rahaa, tupakka-aski, sekä muutama pullo alkoholia) minulle ja jo ennestään tutuksi tullut rivienvälistä lukeminen antoi ymmärtää, että Jossu aikoo tappaa itsensä ja ilmeisesti pian. R ei tietääkseni kuullut mistä puhuimme, mutta melko pian juttutuokiomme jälkeen päätimme lähteä takaisin laitokselle ja ohjaajan tullessa hakemaan valehtelimme, että Jossun nimi olisi Elina. Kuten jo aiemmin annoin ymmärtää, oli harvinaisen kylmä talvi nykyisiin verrattuna ja pakkasesta ongelmat oikeastaam alkoivatkin. Nuorisokodissamme kun oli nimittäin sääntö, joka kielsi kokonaan yökyläilyn. Siihen aikaan en tuntenut vielä yhtikäs ketään Nurmijärveltä, joten oli melkein mahdotonta saada mistään lähistöltä yöpaikkaa. Monia vaihtoehtoja kävi mielessä ja yhdessä kohtaa mietimme jopa menoa leikkipuistoon peiton kanssa, mutta se idea kaatui nopeasti. Ja hyvä niin.. Jossu otti nimittäin laitokselle tultuamme Lääkkeensä eli siis koko sen satsin, joka oli monelta päivältä jäänyt ottamatta ja aikamoinen lääkehumala siitä lopulta seurasi.. Jossu oli siis käytännössä taju kankaalla ja yö parinkymmenen asteen pakkasessa siinä kunnossa ei kuulostanut kovin turvalliselta.

Kävimme vaihtoehtoja tarpeeksi kauan pohdittuamme tupakalla ja siinä vaiheessa oli hyvä, ettei Jossu melkein nukahtanut pystyyn. Niin vahva vaikutus lääkkeillä oli ollut. Sisälle palatessa peli olikin jo menetty.. Jossu itki pahaa oloaan ja alkoi ilmeisesti nähdä harhoja kutsuen minua enkeliksi joka hohtaa valoa. Pelästyin Jossun puheita, joista osasta en saanut edes selvää ja osan olen jo unohtanut ja menin sängylle hänen viereensä. Jossu itki aikansa, vannotti etten saa päästää irti ja puhui sekavia kunnes lopulta nukahti. Olin aiemmin käynyt välillä toimistossa juttelemassa ohjaajan kanssa "Elinan" lähdöstä, sillä alkoi olla jo myöhä eikä laitoksessa tosiaan saanut yöpyä. Jossun nukahdettua kävelin jälleen toimistoon ja laitoksessa sillä hetkellä työvuorossa ollut ohjaaja alkoi yhtäkkiä kyselemään tai oikeastaan kuulustelemaan "Elinasta" ja pian kuulustelutilanne päättyi siihen, että sain tietää Jossun isän soittaneen laitokseen ja että ohjaaja tiesi mistä on kyse. Aloin itkeä, sillä tiesin ettei Jossu missään nimessä halua lähteä enkä itsekään halunnut sitä. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, sillä Jossun isä ja muistaakseni mummo olivat lähteneet hakemaan Jossua. Samalla kun Jossu nukkui sängyssäni, ravasin itse tupakalla ja itkin R:n huoneessa. Tuntui, että olin pettänyt Jossun, koska en löytänyt meille yöpaikkaa ja koska tiesin hänen lähtevän pian ja olin siitä äärettömän pahoillani..


Pian Jossun isä ja mummo tulivatkin ja koska tunsin, etten kestä koko tilannetta saati Jossun näkemistä jäin R:n huoneeseen odottamaan, että koko tilanne olisi ohi. Jossun herätessä laitoksen käytävillä kaikui epätoivoinen itkuhuuto sekä kirosanat ja se jos joku tuntui pahalta.. Jossu huusi haluavansa nähdä minut vielä viimeisen kerran, mutta sitä toivetta en kyennyt toteuttamaan. Kun ovi viimein pamahti kiinni, jäi laitokseen syvä ja vaivaantunut hiljaisuus. Niin ja tietenkin oma nyyhkytykseni. Jossu pääsi jonkin ajan kuluessa perille Porvooseen ja silloin kännykkääni saapui viesti, jota yritin tänään etsiä jokaisesta puhelimestani ( joita on 4kpl), mutta en löytänyt sitä mistään. Viestin sanoma oli kuitenkin selvä ja vaikka uskon unohtaneeni muutamia sanoja, viesti kuului suunnilleen näin "Musta lammas lähtee nyt hyppimään pilvien reunalle. Oisin halunnu suudella sua viel kerran ennen ku lähen. Haluun palaa siellä missä meiän rakkaus roimahti liekkeihin. Rakastan sua". Voi olla, ja olisi hyvin loogista, että Jossu kertoi voivansa pahoin tai ettei jaksa enää, sillä sitäkin olin kuullut jo moneen otteeseen, mutta koska en muista tuon enempää, niin annan asian olla. Kaikki kuitenkin ymmärsivät varmasti mistä on kyse. Viestin tullessa säikähdin ja järkytyin jälleen kerran aivan käsittömästi. Sain onneksi sanan nopeasti kiertämään tuttuun tapaan äitini kautta Jossun isälle, joka varmisti että Jossu oli turvassa. Ainakin toistaiseksi.. Ja sellainen oli minun uudenvuodenpäiväni 2011.

To be continued...

23 kommenttia

  1. Varmaan ollu kauhee olo sen jälkeen. En voi ees kuvitella miltä susta on tuntunu. ♥

    VastaaPoista
  2. Varmaan ollu kauhee olo sen jälkeen. En voi ees kuvitella miltä susta on tuntunu. ♥

    VastaaPoista
  3. Muistan Jossun, hän oli todella mukava ihminen. <3
    Sä teit kaikkesi Jossun puolesta ja olit hänelle varmasti ihan hirmu tärkeä ihminen!!

    VastaaPoista
  4. Tää ei liity tähän mitenkään. Tai no liittyy mut piti kysymän että et kai sä enää viiltele? Tai ku selasin noita vanhoja postauksia ni en ainakkaan huomannu että ois vähään aikaan tullu mitään viiltelyyn viittaavaa. Siis saatto mennä joku ohi et sori jos puhun ihan puuta heinää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En viiltele :) Tai siis en mä lopettanukaa ole tai en haluu sanoo nii etten aseta itelleni mitää turhii paineita, mut tällä hetkellä oon ollu 9kk viiltelemättä !

      Poista
    2. Jes, oon ylpee susta! :)

      Poista
  5. Sun tuolloinen elämä kuulostaa osittain kovin samalta kuin omani pari vuotta takaperin, tosin sulla on ollut moninverroin rankempaa. Yksi parhaista ystävistäni kävi 2012 jouluna turhan lähellä reunaa eikä 2013 kevätkään ollut sen parempi. Luojankiitos et se elää kuitenkin vielä ja vaikka se on ottanu muhun tuntemattomast syystä etäisyyttä, (kai se haluu jollain tapaa suojella mua, koska mä päädyin semi pahaan jamaan sillon kans) ni mä tiedän et se on kaiketi nyt melko hyväs kunnos. Elämä on karuu ja sä taidat tietää sen turhankin hyvin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :/ Tosi inhottavaa, pystyn niin hyvin samaistumaan. Mut hei ihanaa et sun ystävä selvis ja vaikka se voi tuntua ikävältä, että se on ottanu sitä etäisyyttä, niin mun mielestä se nimenomaan suojelee sua. Voimia ja hyvää joulua Panda <3

      Poista
  6. Mun paras kaveri kuoli 2013 helmikuussa, teki itsemurhan. En varmaan koskaa saa mielestäni sitä tekstiviestiä (kun sä luet tän viestin mä oon jo menny, mä en enään jaksanu... anteeks mut mun on pakko)jonka hän lähetti jossa kertoi mitä aikoo tehdä en unohda sitä tunnetta ku juoksin lumessa muutaman kilsan ja löysin hänet kuolleena omasta sängystä ; (
    Nään edelleen painajaisia siittä ja monta kertaa on käyny mielestä pitäiskö itekki mennä perässä, mutta täälä mä vielä oon ja niin mun kaverikin vatmasti toivoi.

    Otan osaa sun suruus, mä tiedän miltä susta tuntuu. Sä oot vahva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :c Osanotot myös mun puolelta ja kiitos <3

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. En oo ikinä kommannu näihi mut nyt on pakko koska toi on jotain niin koskettavaa.
    Ja sorry et tää tulee aika myöhään.
    Oon aika monesti surulline ja viiltelinki mut oon lopettanu. Mut ku luen tota ni tunnen olevani hemmoteltu kakara joka itkee ku ei saa mitä haluu koska toi on niin suurta mun suruihin verrattuna ja en voi muuta ku ihailla sun vahvuutta. Haluisin tietää lisää Jossusta ni voisitko tehdä siitä jonkun postauksen, tää tuntuu niin epäkohteliaalt koska en oo ikinä ees nähny sua ja ymmärrän jos haluut pitää sen omana tietona.
    Anyway oot ihailtavan vahva ja toivon sulle kaikkee hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla et oot onnistunu lopettamaa sen viiltelyn ja kiitos paljon :) Kaikkea hyvää myös sulle.
      Klikkaa tuolta tunnisteista "Jossu" kohtaaa niin sieltä löytyy jonkin verran tekstiä. Sen enempään en just tällä hetkellä kykene.

      Poista
  9. Miks onni ei oo tasapuolista? Miks jotkut kärsii ja jotkut elää niittenkin edestä? Toisaalta koettelemuksien jälkeen ymmärtää mitä kaikkea hyvää vielä on. Ne joille ei ikinä käy vastoinkäymisiä ei osaa iloita siitä mitä niillä on. ♥

    VastaaPoista
  10. Meinasin ite tehdä itsarin koska mulla on ihan vitun paska elämä sit mun poika ystävältä tulee joka päivä melkeen viestii wapis missä sil on kauheet viiltely jälet niin miten että onko mulla mitään tarkotusta täällä ja oon tullu siihen tulokseen että ei, ei mulla oo mtn merkitystä kuin katsoa Pietun videoita koska ne rohkasee mua olemaan oma itseni sellasena kuin olenkin tämä Demoni sisälläni saa kasvaa niin suureksi kuin ikinä haluaa mutta minä pysyn vahvana Satanistina vaikka se ei päälle päin näykkään.

    VastaaPoista
  11. Sun oli varmasti vaikee olla... Mua hävettää... mä oon luullu et mulla on ollu vaikeeta, mut ei se oo mitään tähän verrattuna mitä sä oot kokenu. Silti mä alan pelätä masennusta. Pelkään et alan itse sairastaa sitä. Itse tuhoisia ajatuksia ainakin on ollut. Ei tää voi olla vakavaa mut tunnen oikeesti itteni ulkopuoliseks. Mul on vaikeeta kosk mun "paraskaveri" alkaa käyttäytyä aina vain väkivaltaisemmin. Mua ja muita kohtaan. Mua pelottaa oikeesti. Ja oon vast 13 ja oon tuntenu ton kyseisen henkilön esikoulusta asti. Välillä aattelen et paan vaan meijän välit poikki ja yritän unohtaa, mut en voi koska me ollaan koettu niin paljo yhes. Eka ei ollu ees mitään vakavaa mut nykyään se saattaa vaan haukkuu mua ja pilkata muiden kuullen. En usko et se vois oikeesti olla mitään pahaa mut pelkään jo itteni puolesta koska se on oikeesti meinnannu kuristaa mut pari kertaa. Koulussa muiden nähden. en usko et muut tajuu miten se oikeesti sattuu kun se vaan ottaa kaulasta kiinni et se näyttäis siltä et se halaa mua. Se syy miks en voi laittaa välei poikki koska sitte luultavasti menettäsin kaikki kaverit. Koska tää mun kaveri on aika suosittu meiän koulus... Hän pärjää koulus kohtuu hyvin ja sillai eikä oo mitenkää niiin sanottu "kovis" tai muutenkaa... Must tuntuu et me vaan etäännytään ja niinä harvoina kertoina kun oon pannu hanttiin ja käskeny lopettaa, tai sanonu et se tekee väärin ja satuttaa muita mä oon lähteny paikalta itkua pidellen. Mä oon oikeesti siis yrittäny puolustaa muita siltä, mut ite oon haavottunu vaan enemmän. Se tekee kipeetä ku mä nään et se kohtelee huonosti muita. Sillon alan tiuskii sille ja joskus jopa huutamaan. Mut sittenku se valihtee mut kohteeks niin yleensä oon hiljaa.......... Sori pietu et meni tähän tää kommentti... Piti päästä purkaa sydäntä jonnekki... :( ♥♥♥ <3

    VastaaPoista
  12. En oo vielä kokenut yhdenkään ihmisen menetystä, enkä voi siis sanoa että tiedän mitä se on. Propsit sulle et jaksat jatkaa kaikesta huolimatta. Mä oon aina aatellu että toisaalta jos tilanne on niin paha, niin ehkä Jossullakin on parempi olla siel jossain, vaikka se itsestä ja muista tuntuu pahalle niin kyl se lohduttaa ku tietää ettei toiseen satu, enää ikinä.

    VastaaPoista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)