keskiviikko 8. lokakuuta 2014

I'm stronger than my sick stubbornness


Päädyin eilen tekemään meikkiä tollasilla vähän lämminsävysemmillä meikeillä ja vaikken oranssista taikka keltasesta hirveesti välitäkään, niin meikistä tuli kyllä mun mielestä ihan älyttömän kiva. Pinky Paradiseltä tilatut punaset piilarit on viime aikoina ollu kovassa käytössä ja ne sopii itse asiassa yllättävänki moneen meikkiin. Pitäis tosin varmaan välillä käyttää muitakin värejä, ettei noihin vaan ala kyllästymään, mutta eiköhän se asia muutu, kun uusin tilaus edellämainitulta sivustolta saapuu.. Monet varmaan tietääkin, että halloween on pian täällä ja mulla on niin paljon kaikkia meikki/maskeeraus idiksiä, etten oikeesti tiiä mistä alottaa. Piilari tilauksenkin tein nimenomaan halloweeniä varten, joten jotain uutta ja jännää on ehdottomasti luvassa!

Kaiken halloween pähkäilyn keskellä oon jotenki totaalisesti unohtanu, että mullahan on sillon 31. päivä synttärit ja pitkään kestäneen ikäkriiseilyn jälkeen tällänen unohdus on aika outoa. 20 vuotta kun on aiemmin kuulostanu mun korvaan ihan hirveeltä ja oonki miettiny ihan kauhuissani et kuinka vähän aikaa siihen on, kun mä viimein pääsen tai siis joudun siihen parinkympin ikään. Viime aikoina se ikä tai nimenomaan se ikä 20 ei oo edes käyny mun mielessä, mikä on sinänsä tosi jännää, sillä mä tiedän, että tulevasta vuodesta tulee ihan törkeen rankka ja vaikee. En oikeestaan tiiä mistä se tieto, tunne ja pelko oikein kumpuaa, mutta sen tiedän, että asiat tulee tosiaankin muuttumaan ja kaikki suunnittelmat, mitä oon aiemmin saanu tehtyä, päättyy juurikin ikään 21. En oo itseasiassa koskaan aiemmin ton/tän sairastelun jälkeen uhrannu ajatustakaan sille, että mä oikeesti olisin joskus 21, koska vielä vuos, pari taaksepäin en halunnu edes selvitä sinne asti. Numero 21 oli mulle vielä sillon se lopullinen päätepysäkki ja sitä ei horjuttanu sairauden eikä tunnemyrskyjen keskellä yhtikäs mikään. Ei edes ne hyvät hetket.

Asiat on kuitenki muuttunu aivan helvetin paljon, niin ku hyvin tiedätte ja mun vointi on kohentunu lyhyen ajan sisällä ihan törkeesti. Sairaus on vieläkin itsepäinen kuin mikäkin, mutta mä oon alkanu vähitellen tässä vuoden sisällä miettimään ja suunnittelemaan asioita, joita 21 ikävuoden jälkeen tapahtuu tai joita haluaisin tapahtuvan. Itsepäisyydestä huolimatta mieleen on pälkähtänyt muutamia sellasia asioita, joita haluaisin vielä tehdä, virstanpylväitä, joita aion vielä saavuttaa ja hetkiä, joita haluan vielä kokea. Tälläsiä ajatuksia tulee koko ajan vaan lisää ja lisää ja se jo itsessään on tosi motivoivaa ja rohkasevaa. Pienellä varauksella näitä tulevaisuuteen sekä varsinkin sen entisen päätepysäkin "jälkeiseen" elämään liittyviä juttuja tietenkin ajattelee, mutta tärkeintä on varmaan, että uskaltaa sentään ajatella ja, että se päätepysäkki on siirtynyt jonnekin kauas tulevaisuuteen.

16 kommenttia

  1. Ihana meikki, ihana sä, taas vaihteeks ♥ ;___;

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana paita! :3

    http://mangustinblogi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia c: Se on kyl tosi kivaisa ^^

      Poista
  3. Tosi kivoi kuvia taas (y)
    Oot niin kuvaukselleninkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäät Sipe :] Kiitos !

      Poista
    2. Mul on ollu ain semmone tunne et en tuu elää ees 18vuotiaaks asti. Tuntuu vaa etten tuu pärjää täs elämäs ku mul on nyt jo iha hirveesti kaikkii ongelmii yms. Ja juu oon ny 15v >.< En tie miks selitin tän mut ihana meikki ja ihana sinä!

      Poista
    3. :/ Höh, koita pärjäillä ! Ja kiitokset

      Poista
  4. oooi ihana meikki ja ihana postaus! :3

    VastaaPoista
  5. Itsekin olen masennuspäissäni asettanut itselleni takarajoja. Kai ne jotenkin kierosti auttavat jaksamaan eteenpäin, tilanteessa jossa jo se huominen tuntuu melko mahdottomalta on ajatus siitä että niitä huomisia olisi edessä vielä määrämättömän monta suorastaan musertava. Jos niitä onkin enää korkeintaan aikarajaan x niin se rypeminen tuntuu siedettävämmältä. Tai jotain...

    Toki voinnin kohetessa ja asioiden muutenkin selkiytyessä se takimmainenkin takaraja alkoi menettää merkitystään, ei kuitenkaan niin paljon että sen olisin unohtanut. Se ei vaan enää tuntunut samalla tavalla horisontissa siintävältä maaliviivalta jonka ylitettyään voisi ihan hyvin vaan antaa olla. Lopulta se päivä vaan tuli, meni ja elämä jatkaa kulkuaan. Pakko kyllä myöntää että siinä kyseisen päivän ympäristössä oli muutamia hankalampia hetkiä, niin pimeältä kuin se kuulostaakin niin jotenkin tuntui että voinnin paranemisesta ja kaikesta huolimatta minun olisi silti pitänyt lopettaa elämäni siihen, koska olin alunperin suunnitellut että silloin viimeistään. Homma pysyi kuitenkin hanskassa ja ajatukset ajatuksina, ehkä se oli vaan sen pitkään mukana kulkeneen masennuspaskan viimeinen tilaisuus käyttää niitä vanhoja temppujaan jotka silloin ennenkin toimivat.

    Välillä on vaan niin vaikea jaksaa uskoa ja muistaa kuinka paljon niillä omilla teoillaan ja valinnoillaan voi siihen oloon vaikuttaa. Ei ehkä akuutisti, mutta tekemällä niitä omalle hyvinvoinnille sopivia päätöksiä silloin kuin voimia on ja osaamalla höllätä ennen kuin vetää itsensä liian äärirajoille henkisesti tai muutenkaan. Antamalla itselleen sen mahdollisuuden voida hyvin.

    Olen seurannut blogiasi melkein alusta saakka ja olen hirveän onnellinen puolestasi että sinulla menee nykyään niin paljon paremmin kuin silloin ja olet löytänyt elämääsi niitä asioita ja ihmisiä jotka ovat sinulle tärkeitä. Myös kyky unelmoida ja tehdä niitä epävarmempiakin tulevaisuudensuunnitelmia kuuluu siihen terveeseen elämään. Vaikka se aluksi tuntuukin oudolta....:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi oli kyl hyvin sanottu, en ite ees aatellu et mikä sen "rajan" on luonu, mut kyl se aika järkeenkäyvältä kuulostaa et olo tuntuu paljon siedettävämmältä ku on joku päätepysäkki. Onneks pääsit kuitenki sen sun päiväs ohi vaikka varmasti oli rankkaa.. Must tuntuu et munki 21 synttäreist tulee jotain suht hirveetä, mut eiköhän siitäki selvii :) Ihana kuulla et oot mun puolesta onnellinen ja joo niihä ne kuuluu :) Kiitos paljon ! <3

      Poista
  6. Mikä on sun seksuaalinen suuntautuminen? En halua missään nimessä siis loukata, tai vihjaa että edustat jotain seksuaalivähemmistöä, olen vain utelias.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah et loukannu :) Ja itseasiassa just edellisessä postauksessa mainitsin et oon bi :')

      Poista
  7. Ihana et oot voinu nyt paremmin! Voimii ja jaksamisii kauheesti :333333 Ja noi siun meikit on ihan tajuttoman inspiroivia, oon innostunu iteki kokeilee kaikkii meikkijuttuja ihan vaan ku oon siun kuvias kattonu! Sie oot ihan huippu ^_^

    VastaaPoista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)