tiistai 14. lokakuuta 2014

Hurt


Aattelin aluks, että mainitsen tästä vaan ohimennen, mutta koska tää nyt vaikuttaa sekä mun fiiliksiin, että tähän bloggaamiseen niin informoinpa teitä nyt sitten ihan kunnolla. Eli siis erottiin tosiaan Marjaanan kanssa tossa viikonloppuna ja nyt oonki sit ollu aika maassa pari päivää. Yöllä en oo pahemmin saanu unta ja jos oon, niin oon jostain syystä nähny painajaisia, mitä ei oo tapahtunu mun muistikuvien mukaan kuukausiin ellei peräti vuosiin. Tulin sunnuntaina takas porukoilta tänne Järvenpäähän ja alunperin mun oliki tarkotus olla ihan vaan omissa oloissa koko loppuloma tai ainaki nää arkipäivät, sillä lähen viikonloppuna sit takas porukoille, mutta suunnitelmat muuttu ja oonki nyt nähny kavereita päivittäin sekä sattumalta, että ihan sovitusti. Kauheesti pitäs saada aikaan tällä lomalla ja suoraan sanottuna mua ahdistaa ihan törkeesti, ku oon menny sopimaan vähän sitä sun tätä ilman, että oon ees miettiny jaksanko tehä mitään. Ahistuksen rinnalla mulla on toisaalta tosi välinpitämätön ja tunteeton fiilis, eli en tiiä harmittaako se oikeesti, että ne suunnitelmat kusee vai johtuuko tää harmitus ja ahistus jostain ihan muusta.

Palatakseni takas aiheeseen, niin jotenki en osannu yhtään aavistaa tätä eroa, mutta sit ku tarkemmin miettii, niin tuntuu että tässä käy aina ennemmin tai myöhemmin näin. Varsinki Jossun jälkeen on ollu hirveen vaikeeta sitoutua tai vastaavasti hirveen vaikeeta olla sitoutumatta, sillä niistä ajoista vähän ennen Jossun kuolemaa on jääny hirveet traumat. Niin dramaattiselta ja kliseiseltä ku se kuulostaakin. En tiedä oonko mä täällä blogissa sitä kertonu, enkä jaksa nyt lähteä lunttaamaan, mutta Jossuhan halus sillon aikoinaan ruveta seurustelemaan mun kanssa, mutta sen välimatkan, pään sisästen ongelmien ja kaiken muun paskan vuoksi mä en siihen ryhtyny. Niin ja kuinkas sitten kävikään.. Yhteenvetona pelkään nykyään sitoutua ettei mua satuteta ja samalla pelkään olla sitoutumatta, ettei mua satuteta vielä pahemmin. Silti päädyn aina lopulta tekemään ne siirrot ja ratkasut, joissa mua sattuu.

32 kommenttia

  1. Lähetän sulle ison virtuaalihalin <3

    VastaaPoista
  2. Voi ei, paljon voimia! Erot on kamalia, mun itseni on vaikea sietää niitä ollenkaan. Mullakin pukkaa aina vastaavissa tilanteissa hirveitä painajaisia, eivätkä ne innosta sitten kauheasti nukkumaan silloinkaan kun ehkä sitä unta saisi.

    Tiedän tosi hyvin tuon tunteen, että on hankala sitoutua/olla sitoutumatta, koska kumpikin sattuu ja tuntuu, että aina sitten loppujen lopuksi tulee kuin jonkun kohtalon ohjaamana valkanneeksi sen kipeämmän vaihtoehdon. (Tai ainakin sen sillä hetkellä kokee kipeämpänä kuin sen toisen vaihtoehdon.) Toisinaan tekee mieli vaan erakoitua jonnekin metsämökkiin ja haistattaa vitut koko paskalle. Mutta no, kyllä ne ihmissuhteet loppujen lopuksi on ainakin jossain suhteessa sen arvoisia, kun niistä vähintäänkin kasvaa. Niin kivualiasta kuin se onkin.

    Yritä pärjäillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, hyvin sanottu ja kiitos Belsissa <3

      Poista
  3. :( vooi raksu ! heeei älä ressaa siitä tänne tulemisesta, tulet kun tulet! mä odotan sua tääällä kuitenkin, oot rakas<3 soita jos tulee jotain!!

    VastaaPoista
  4. Koitahan selvitä :)
    Mutta ikävää, että kävi näin

    VastaaPoista
  5. Ootko miettiny mitä eron toinen puolisko pitää tästä postauksesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt oon, ku kommentoit tän, mut en mä ainakaa nää tässä postauksessa mitää normaalista poikkeavaa.
      Kai mä omassa blogissani saan kertoo et oon eronnu ? :D Vai mikä tässä oli sit niin erikoista ?

      Poista
    2. Eihän tässä sinäänsä oo mitään erikoista. Toisille voi olla vähän arkoja juttuja tämmöset.

      Poista
    3. Mun mielestä on ihan normaalia et kertoo eronneensa ku on kerta kertonu alkaneensa seurustelemaanki. En mä tässä postauksessa kertonu mitää yksityiskohtia sun muita joten tää on kyl aika neutraalista päästä.

      Poista
  6. Ja pärjäile <3 toivottavasti olo pian kohenee

    VastaaPoista
  7. :c vähän tulin itekin surulliseks tän kuullessani, kun oma parisuhde on tosi kovassa jatkuvassa rasituksessa lähinnä vain ja ainoastaan omien psyykkisten ongelmien takia... ratkaisujen tekeminen on pelottavaa eikä se aina helpota niidenkää jälkeen. Mut ehkä on parempi, jos oot saanu edes hieman sosiaalisoiduttua ettei iske neljän seinän kirous :3 tsemppiä, ja pieni kiitos taas että uskalsit jakaa nääkin tunteet! :) ❤

    VastaaPoista
  8. voi ei, hirveesti tsemppiä! ♥ eroaminen ei tunnu ikinä hyvältä, mutta vaikka tää onkin niiiin kliseistä, niin kyllä se siitä ♥

    VastaaPoista
  9. En tiennykkään että sulla oli tyttöystävä :o miten pitkään seurustelitte?

    VastaaPoista
  10. Koita jaksella <3 Ja muista et oot ihana

    VastaaPoista
  11. Mä en oo koskaan aatellu kuinka paljon jätetyksi tuleminen voi satuttaa. Jätin mun poikaystävän puol vuotta sitten tosi törkeellä tavalla, kaveri sen oikeestaan mun puolesta jätti tekstarilla ku en sitä jätkää enään halunnu nähä. Tää postaus sai miettiin että kuinka paljon mä oikein satutin, mutta syy jättämiseen oli hyvä, mua ja mun kavereita ei haukuta.
    Stemii sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi paskamaisesti tehty!

      Poista
    2. Jos se jätkä kerta haukku sen tyttö(poika?)ystävää ja sen kavereita niin mun mielestä iha oikein sille.

      Poista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)