tiistai 19. elokuuta 2014

Almost (k.18)


Mun piti kirjottaa kuulumisia teille ihan yleisellä tasolla, mutta ei tästä oikein tuu mitään kun en saa näiltä ajatuksilta minkäänlaista rauhaa. Ahdistaa, itkettää ja masentaa ihan yhtä paljon kuin viime yönäkin.. Sen verran voin valottaa, että hääkuvaukset, joita jännitin ihan älyttömästi meni ainakin mun omasta mielestäni todella hyvin ja vaikka koko tilaisuus herättikin tolkuttoman määrän muistoja sekä tunteita, niin oon tyytyväinen, että lähdin mukaan. Viime yönä pyörin sängyssä minuuttien valuessa hitaasti kohti aamua ja annoin kaikessa hiljaisuudessa kyyneleiden valua tyynylle kastellen sen märäksi. Tänään ahdistuin jo kauan ennen nukkumaanmenoaikaa ja itsetuhoisten ajatusten ilmaantuessa lamaannuin totaalisesti. Tunnit vain lipuivat ohitse, kyyneleet virtasivat enkä kaiken kurjuuden keskellä edes jaksanut saati pystynyt tekemään asialle yhtään mitään. Vasta kahdentoista jälkeen tajusin istuneeni koneella useita tunteja tekemättä yhtään mitään ja siinä vaiheessa lamaannus haihtui tiehensä. En tiedä muista, mutta itse vihaan sitä kun tunteet muuntautuu välillä niin vahvoiksi, että ne voi melkein tuntea sisällään. Tekee vaan mieli puristaa kädet nyrkkiin niin kovaa kuin pystyy, koska kirjaimellisesti sattuu ja ahdistaa niin paljon, että tuntuu ettei kestä ja poskilla valuvien kyynelten lomasta on melkein pakko päästää sisimmästä kumpuavia eläimellisiä äännähdyksiä ja voimasanoja ettei räjähdä. Välillä tälläisten "kohtausten" tai pikemminkin negatiivisten tunteenpurkausten aikana koko se helvetin tunnekirjo vilahtaa silmissä ja itseinhon tuntuessa vahvimpana on niin saatanan vaikea olla satuttamatta itseään, ettei sitä voi sanoin edes kuvailla. Pyörittelin äsken uutta askarteluveistä sormien välissä ja itkien taistelin rajuja impulsseja vastaan. Painoin terää oikean käden peukaloa vasten yhä uudestaan ja uudestaan, mutta joka kerralla lopetin juuri ennen ihon rikkoutumista. Mietin, ettei yksi pieni naarmu tuntuisi missään. Sehän paranisi hetkessä ja pian sitä ei edes erottaisi jo valmiiksi arpisesta käsivarresta, mutta kaiken ahdistuksen ja pahan olonkin pauloissa tiedostin ettei se yhteen naarmuun tulisi jäämään. Eihän se koskaan jää. Aina pitää tehdä enemmän. Aina pitää tehdä syvemmin..

Laskin kuin laskinkin veitsen lopulta alas, otin lääkkeet, kuivasin kyyneleet ja tulin tupakalle. Impulssit ja ahdistus ovat jo kadonneet melkein kokonaan vaikka vieläkin masentaa. Kohta lääkkeiden pitäisi onneksi alkaa vaikuttamaan, joten pääsen vihdoin nukkumaan. Ehkä huomenna ilta menee edes vähän paremmissa merkeissä.

Öitä.

11 kommenttia

  1. Harmi, että siulle tuli noin paha olo. Itse olen kokenut ahdistuksen rintaa puristavana tunteena ja kummallisena poltteena ja olo on sietämätön. Epätoivo, suru ja viha samaan aikaan yhtä vuoristorataa päässä muuttaen koko olotilan fyysisesti hirveäksi. Ei ole kivaa ei.

    Oon tosi huono kirjottamaan mitään tsemppaavaa tai jotain ei kliseisen kuuloista paskaa mutta oikeesti voimia ja jaksamisia siulle. Kyllä se aurinko taas alkaa paistamaan vaikka aluksi sataisin kaatamalla pitkään. :3

    Hyvä, että annoit veitsen olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo kyllä kivaa ei.. :< Mut tosi kivasti kirjotit, kiitos ! Niinhän se yleensä menee :)

      Poista
  2. AAAAAA Mä niin tiedän ton tunteen kans :/ ei oo todellakaa mukava.... Mut hyvä et pääsit siit yli ees jotenkuten! Tsemppii sinne päi. Itekki tapellu masennuksen ja itsetuhoisuuden kans kolmisen vuotta. koht vuoden ollu "satuttamatta itteensä" ja oon ylpee itestäni :) vaik mulki tulee monesti päivii jollo se terä meinaa viedä voiton. Nii ja mikä tärkein oon saannu iha älyttömästi voimaa täst sun blogist! kiitos et jaksat kirjotella. Koitaha pärjäillä <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin.. :c Ja niimpä ! Sul on kyl todellaki syytä olla ylpee, ja hei kiitos itelles :3
      Oikeesti on super mahtavaa jos saat täältä voimia jaja tsemppejä & pärjäilyjä sinnekin !

      Poista
  3. Voih:--( toivottavasti tänään on sujunu paremmin. Oon ilonen ettet oo menny siihen asti et olisit viiltäny, vaikka se ei sun oloo varmaan helpota. Sul on ollu jo pitkä tauko ni yritä tehä siitä vielä pitempi, tee niinku sä sen haluut. Kunpa vois jotenkin auttaa♥
    Viiva jii

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on onneks ollu paljon parempi ilta (tosin niin kiireinen, että ei oo ees ehtiny fiiliksiä mietiskellä) :')
      Ja joo niin mäki oon, vaikka mieli ois sillä hetkellä tehnyki :c Mutmut joo, mä yritän.

      Ps. Autoit jo kun näytit että välität <3

      Poista
  4. mun tekis vaa mieli halaa sua vaikkei ees tunneta, ku tiiän miten hirveelt toi tuntuu nii jotenkin aina käy silti sääliks jos joku muu tuntee samoin. (ja joo oon vähä myöhäs mut mu kone hajos ja sain just uuden) c:

    VastaaPoista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)