tiistai 10. kesäkuuta 2014

Nothing lasts forever

Pari viime postausta on ollu niin kuvapainotteisia, että halusin vaihtelun vuoks panostaa kirjottamiseen ja nimenomaan mun fiiliksistä puhumiseen. Mulla on tosiaan ollu nyt jo pitkän aikaa tosi hyvä fiilis, niinku oon teille kertonu, mut kyllähän niitä huonojakin fiiliksiä on mukaan mahtunu. Nää viime päivät, tai oikeestaan yöt on ollu aika sekavia. Mua on vaihtelevasti ahdistanu tai masentanu ja välillä on ollu hirvee taistelu että tartunko siihen terään vai en. Selailin ihan mielenkiinnosta ton "itsetuhoisuus" tunnisteen alta löytyviä postauksia ja jotenki hämmennyin, ku huomasin, että oon viimeks lisänny viiltelykuvia tänne blogiin tammikuussa. Oonhan mä sen jälkeenki muutamaan otteeseen ollu itsetuhonen, mutta en kuitenkaan omien laskujen mukaan nyt viimeseen pariin kuukauteen. Se on mulle aika iso juttu, vaikka jossain sisimmässä kyteekin kaiken aikaa se pieni halu viiltää. Varsinkin sillon, kun alkaa kunnolla ahdistaa tai, kun jotkut vanhat muistot puskee pintaan.

Oon muutamana yönä vaan kuljeskellu paljain jaloin pitkin hämärää korttelia ja muistellu tupakka suussa menneitä. Puhallellu savurinkuloita ja kuunnellu hiljasuutta; samalla pohtien et viime kesänä asuin vielä laitoksessa ja asiat oli ihan sekasin vaikka sillon tuntu, että kaikki ois ihan selvää. Tosi moni ajatus iskee päähän nimenomaan yöllä ja viime aikoina ne on ollu melkeen poikkeuksetta huonoja ajatuksia. Sekin saattaa tietty vaikuttaa asiaan, että mä oon tän viikon aikana ollu tosi yksinäinen, mut sit toisaalta yksin on vaan niin paljon helpompaa. Ei edes oikeestaan tunnu siltä et ois ketään sellasta ihmistä jonka kanssa mä just niinä pahoina hetkinä haluisin puhuu tai jonka kanssa haluisin viettää aikaa. Tekee vaan mieli olla yksin.

Eilen mulla oli vihdoin se yle x:n radiohaastattelu, josta oon jo muutamaan otteeseen puhunu. Se meni ihan hyvin, vaikka aluks jännittiki tosi paljon ja olin stressannu kyseistä haastattelua jo pitkään. Jälkeenpäin mulla oli tosi hyvä ja energinen fiilis, mutta sitä ei kestäny pitkään vaan mua alko ihan out of nowhere masentaa aika paljon. Pohdittiin sit iltapäivällä terapiassa et mistä se masentunu olo oikein lähti, mutta vasta kotimatkalla tajusin sen kunnolla. Oon nimittäin jännittäny tota haastattelua niin paljon, että en oo ehtiny hirveesti ehtiny miettiä mitään syvällisiä, mutta nyt kun se on ohi niin mun päässä on vihdoin tilaa niille muille ajatuksille, jotka olin stressaamisella sivuuttanu ihan kokonaan. Onhan se vähän rasittavaa kun joka toinen hetki masentaa ja joka toinen oon sit ku mikäkin hangon keksi, mut parempi sekin ku et masentais tai ahdistais ihan jatkuvalla syötöllä, niinku joskus ennen. Kai sitä pitää vaan luottaa siihen ettei mikään kestä ikuisesti. Pian nää olot taas hälvenee, jaksan nähdä ihmisiä sekä ajatella positiivisemmin ja jos hyvin käy, niin ehkä ne yölliset fiiliksetkin helpottaa enkä miettis enää niin paljon menneitä vaan pystyisin tähdätä kaikin voimin tulevaisuuteen.

Huom. Sain infoa, että radiohaastattelut tulee yleensä 8&10 uutisissa ja mun haastattelu tulee mahdollisesti jo huomenna, joten kannattaa pysytellä radion ääressä. Haastattelun voi kuitenkin kuunnella myös jälkikäteen Yle Areenasta ! 

21 kommenttia

  1. Mut hei ajattele sitä positiivist puolt siit et jos vertaa viime vuotee nii asiat oli huonommin. niin mitäs sit en vuon asiat voiski olla tooosi hyvin..:)mä tykkään ite istuu pimees miettimäs asioit( en tiiä miks..)
    Toi sun teksti sai mut miettii kaikkii asioit... koita kestää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo totta : ) Ja kiitos, mä koitan

      Poista
  2. Mul on ollu aika samanlaisii fiiliksiä ku näköjää sullaki et just kamppailu mielen sisällä et viillänkö vai en ja et en halua nähä/puhuu kellekkään mitenkään kovin erityisemmin ainakaan vaan mielummin on yksin omissa oloissa , mut kiva kuulla et se haastattelu meni hyvin :) .. Pystyyks sen muuten jostain kuunella? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :/ Voi meitä ja jep ! Pystyy sen, mä editoin vähän tota postausta nii siin on infooooooo :>

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  3. Yritä jaksella! Täällä kanssa vähän samanlaisia fiiliksiä ollut. Mulla nuo hyökkää aina juuri silloin jos ei ole tekemistä tai jos on yksin. Se on hämmentävää, miten siinä sitten toisaalta kaipais ihmistä, jonka kanssa jutella niistä asioista, mutta toisaalta sitten ei ollenkaan. En tiedä johtuuko se siitä, ettei ihmiset vaan oikein tunnu ymmärtävän, vai siitä, ettei vaan halua jakaa niitä asioita. Hankalaa.

    Eiköhän nuo sinun olosi helpotu taas, kun saat nyt rauhassa käsiteltyä asioita mielessäsi. Kiire tekee joskus aika pahaa mielelle, etenkin jos sattuu olemaan vähän taipuvainen masenteluun. Asiat pääsee kasautumaan ikävästi... Tsemppiä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se tylsyys ja yksinäisyys on aika petollisia juttuja :/ Todellaki hankalaa.. Mut niin, eiköhän tää tästä taas. Mä yritän ja kiitos tsempeistä <3 Pärjäilyt myös sinne suuntaan !

      Poista
  4. Nyt on "scale" rempallaan.
    Leviää liikaa oikeelle.

    VastaaPoista
  5. Pitää kyllä kuunella sit se sun juttu!(: mulla vaan teki yhtäkkii mielli tulla sulle jotain sepittään ku katoin äsken sun tekemän viiltely videon, oon aiemminkin kyseisen videon nähnyt ja ihan tosi asiaa oli! Mua on vaan mietittänyt jo viikkoja kun keskustelin tuttuni kanssa miten voisin saada peitettyä viiltely arpeni päättäreinä ja tuohon hän tokaisi, että on niitä pahmepiakin nähty ja alkoi vertailemaan henkilöitä.. Jo ennen tuota olen saanut niin paljon paskaa niskaan ja ilkkumista viiltelystäni entisessä koulussani tänä keväänä ja se vain pahensi oloani kun olin vielä niihin aikoihin yrittänyt itseni tappaa. Häpeän viiltojani. Ja kommentin pääasiahan oli siis, että onko sillä väliä kuinka syviä ne haavat ovat? Jos viiltäisin tikattavaksi asti niin sittenhän en varmaan huomiohuorittelua saa, mutta ei nämäkään mitään pintanaarmuja enään ole..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kannattaa ! :) Ei se hirveen pitkä oo se haastattelu mut kuitenki. Toi on kyllä suoraansanottuna ihan naurettavaa mitä sun kaveri teki. Ei viiltelyarpia voi vertailla syvyyden tai ulkonäön perusteella... Tai voi, mut ei siinä oo mitään ideaa. Tottahan se on, että mitä syvempi viilto, niin sitä "vaarallisempaa" sen tekeminen on ollu, mutta ei se syvyys kerro mitään ihmisen pahasta olosta. Paitsi sen, että sulla on paha olo, mutta niin kertoo sellaset vähemmän syvätkin. Mä jos kuka tiedän sen. Ihan perseestä, että oot joutunu kuulemaan sitä ilkkumista viiltelyn takia ja se on varmasti saanu sut häpeemään koko asiaa, mut hei yritä sivuuttaa ihmisten puheet, sillä sä tiedät mikä on totuus ja sä tiedät kuinka paha olo sulla on ollu ku oot ajautunu satuttamaan itteäs. Kellään ei oo oikeutta arvostella sua, sun pahaa oloa tai mitään muutakaan sun viiltoarpien perusteella.. Tottakai aina löytyy niitä jotka arvostelee, mutta yritä olla välittämättä niistä ! Ne ei tiedä mistä puhuu. Eli siis mun mielestä sillä ei tosiaankaan oo väliä :) Stay strong <3

      Poista
  6. muakin masentaa ja ahdistaa eniten yöllä ://

    VastaaPoista
  7. Oot ihan oikeesti maailman suloisin ihminen <3 Meikin kanssa ja ilman <3

    VastaaPoista
  8. Halusin kertoa että kun eka video mitä sulta näin oli viiltely niminen video ja kun sitä rupesin kattoon tajusin etten ole yksin tässä mailmassa samalaisin ajatuksin viiltelyn suhteen.:) Itse olen viillellyt juurikin niistä syistä mitä itsekkin videollasi kerroit.Olen itse 15 ja käynyt läpi todella isoja asioita jotka on syystä tai toisesta johtanut AINA viiltelyyn.Kiitos että oot olemassa,ja pakko sanoa että oot kyllä todella huippu ja asia jäbä! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :') Kiitos paljon ja kiva jos pystyit samaistumaa siihe videoo ja mun ajatuksiin !

      Poista
    2. Pystyimpä hyvinki :').Mulla on ainaki tosi vaikeeta myöntää sitä että viiltelen niin mun vanhemille esimerkiks.Taino kun mun suhteet varsinki mun isään /joo oon tyttöx)/ on aika huonot,niin en ole itse voinut myöntää sitä asiaa mun sisaruksille tai vanhemmille..Ystävät kyllä tietää asiasta mutta..Tietty olis hyvä jos porukat tietäis mutta kun tunnen sen asian myöntämisen liian vaikeeks.Mutta no mitä mä sulle "valitan":DD Oikeesti on tosi tosi huikeeta että uskallat olla oma itses.!(: Toivottavasti pysyt aina tollasena omana itsenäs! :')

      Poista
    3. Ymmärrän et se on vaikeeta :/ Ehkä se joskus helpottaa :) Ja jeeee kiitos, pysyn kyl varmasti !

      Poista
  9. voitko linkkaa sen haastattelun ku en millää löydä sitä :/ sun videoita kahtoneena haluisin kuulla sen haastattelun ku puhut täyttä asiaa (:
    oot aiva mahtavan olone jätkä, jatka samaa mallii (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löydät sen menemäl mun uusimpaa postauksee :)) Siel on linkki.
      Kiitos paljon ja joo jatkan kyllä :p

      Poista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)