perjantai 9. toukokuuta 2014

There might be a monster inside your head, but sometimes you can beat the crap out of that creature (k.18)


Tiistaina mä tulin koulusta kotiin niin vittuuntuneena ja ahdistuneena, ettei mitään rajaa. Sain onneksi edes vähän muuta ajateltavaa, kun kirjoitin sen "100 faktaa" postauksen puhtaaksi, mutta pian sen julkaisemisen jälkeen tajusin, että kohta tapahtuu jotain pahaa, ellen tee asialle jotain. En aluksi osannut nimetä yhtäkään seikkaa mistä se ahdistus olisi voinut johtua, mutta näin jälkeenpäin mietittynä vastoinkäymiset koulussa, vapun jälkeinen väsymys, sekä muutama henkilökohtainen, epämiellyttävä tapahtuma olivat varmasti suurina tekijöinä sen pahan olon alkamiselle. En siinä hetkessä osannut liittää syitä seuraamuksiin, sillä itkin vain itkemästä päästyänikin ja yritin tukahduttaa tuskaista huutoni tyynyyn, mutta ahdistuksen sykähdellessä yhä vahvempana ja vahvempana, päädyin kuin päädyinkin tarttumaan terään.

Sen jälkeen kun terä oli kädessäni, en oikeastaan tiedä mitä tapahtui, mutta jotain mullistavaa se kuitenkin oli, sillä laskin terän alas ja päätin, että nyt mä en sorru tähän. Nyt mä taistelen tätä vastaan ja oon vahvempi ku se viiltämistä himoitseva sairas puoli musta. Mietin päässäni kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja viiltelylle, mutta mikään ei juuri sillä hetkellä kuulostanut kovinkaan tehokkaalta "korvikkeelta" itsetuhoisuudelle ja sen tuottamalle endorfiiniryöpylle. Hylkäsinkin vuoronperään monia aiemmin kokeiltuja keinoja ajatuksissani, kunnes yhtäkkiä muistin aiheen josta puhuin joskus terapeuttini kanssa. Tai no ei se nyt varsinaisena puheenaiheena ollut, mutta terapeutti mietti joskus ääneen sitä tunnetta minkä mä tuon ilmi mun meikeillä. Esimerkiks nyt vaikka sillä Hades-meikillä tai pääkallo-meikillä. Nehän on molemmat sellasia kuolemaan tai pahuuteen liitettäviä lookkeja ja sillä samaisella hetkellä, kun mä muistin ton aikoja sitten käydyn vuoropuhelun - mä tiesin mitä mun pitää tehdä. (Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin..) Laitoin kaksi terää sinne mistä olin ne ottanutkin ja tilalle hapuilin meikkipussiani. Mä halusin nimittäin visualisoida sen pahan oloni. Päästää sen ikään kuin ulos ja vaikka viiltely olis toki ollu helppo ja varma keino siihen, niin päätin kuitenkin lähteä toteuttamaan jotain sellasta, josta en tiennyt yhtään palvelisko se tarkotusta vai ei. Kaivoin siis meikit pussista esiin ja aloitin omaksi pahaksi oloksi muuntautumisen ja no lopputuloksen näättekin yläpuolelta.

Vaikka jätinkin tossa muuntautumisleikissä yksityiskohtien viilaamisen sekä ylenpalttisen valokuvaamisen tietoisesti väliin, seurasi koko episodista juuri se haluttu lopputulos. Ahdistus ja itsetuhoset ajatukset kaikkosivat melkeinpä kokonaan, kun sain keskitettyä ajatukset siihen terapeuttiseen tekemiseen eli tässä tapauksessa meikkaamiseen ja pystyin kuin pystyinkin muuntamaan sen mun pahan olon konkreettiseen muotoon niin, että jälkeenpäin kykenin tarkastelemaan sitä turvallisen välimatkan päästä. Ei mun edes ollu tarkotus saada aikaan mitään hienoa, vaan realisoida se miltä musta just sillä terään tarttumisen hetkellä tuntu, mutta kyllähän tosta gifistä tuli kaiken lisäksi aika hieno!

En osaa yhtään aavistaa, että millasia ajatuksia tää postaus teissä lukijoissa herättää, vai herättääkö ollenkaan, mutta mulle tää oli tosi iso saavutus, johon en tosiaankaan ois kyenny vielä vuosi tai pari sitten. Oishan se ihan uskomatonta jos aina ns. "Hädän hetkellä" pystyisi tekemään jotain tällästä sen viiltelyn sijasta, mutta kun asiat ei tosiaankaan ole niin mustavalkosia. Sanoin ton sen takia, koska jotkut saattaa nyt tosissaan ihmetellä sitä, että miksi mä sitten ylipäätään viiltelen tai miksi ihmiset yleensäkin viiltelee, jos kerran on olemassa keinoja muuntaa se ahdistus ja suicidaalisuus joksikin muuksi. Esimerkiksi nyt vaikka siksi taiteeksi, niin kuin mä sen tässä tapauksessa muunnin, mutta niin kuin sanoin, asiat ei ole niin mustavalkosia. Paha olo voi tuntua niin lukemattoman monessa eri muodossa, ettei sitä vastaan löydy mitään yhtä absoluuttisen varmaa keinoa. Oishan se tosi hienoa, jos olisikin joku terveellinen ja fiksu keino millä saisi kaiken sen pahan pois, mutta kun ei ole. Joskus se paha olo on sellasta, että siihen auttaa sosiaalisuus ja puhuminen, joskus taas sellasta, että kunnon yöunet vie sen mennessään ja toisinaan se on niin voimakasta, että sitä vastaan taistellaan äärimmäisillä keinoilla. Turhaan mä varmaan pahasta olosta ja sitä helpottavista tekijöistä puhun, sillä kaikki kokee pahaa oloa, mutta jälleen kerran. I think you got the point.

Halusin kuitenkin jakaa teidän kanssa tän ylpeyden tunteen, jota mä oon tuntenu ton tiistaisen tapahtumaketjun jälkeen! Tästä lähtien mulla on jälleen kerran yksi uusi keino ahdistusta vastaan ja kehotan toden teolla teitäkin kokeilemaan tälläsiä konkreettisia juttuja sen itsetuhoisen olon aikana. Sitä pahaa oloa voi yrittää piirtää tai maalata, siitä voi kirjoittaa tai puhua jollekin tai sit sen voi yrittää vangita valokuvaan. Kyllähän näitä keinoja toitotetaan kaikkialla, mutta ajattelin kuitenkin informoida teille, mitä mä tein tällä kertaa pysäyttääkseni ne viiltelyimpulssit ja kuinka se mulla toimi! Saattaahan joiltain psykologeilta tai vanhemmilta tai keneltä vaan löytyä tälläsiä neuvoja, mutta mun on ainakin välillä hankala uskoa jotain neuvoa tai vinkkiä, jos se on vaan kirjasta luettua teoriaa, eikä kyseisellä neuvojalla ole minkäänlaista omaa kokemusta saati mielipidettä asiasta.

Pieniä onnistumisen tunteita, sekä henkilökohtaisia voittoja masennusta ja ahdistusta vastaan. Ei mitään sen kummempaa. Toivottavasti tää teksti pisti ajattelemaan ja vielä siistimpää tietty ois, jos seuraavan kerran kun sulle; juuuuuust sulle siinä, joka luet tätä tekstiä tulee se paha olo, niin säkin koitat jotain pahan olon "käsinkosketeltavaksi muuttamista"  itsetuhoisuuden sijaan. Sillähän ei oo väliä onnistuuko se vai ei, koska vaikka lopulta päätyisitkin satuttamaan itteäs, niin ainakin tiiät että yritit c: !

Tän "pidemmittä" puheitta loistavaa viikonloppua kaikille ♥
Ps. Tajusitteko muuten aluksi, että mä oon tossa gifissä?

40 kommenttia

  1. HEI JES! Ihanaa, ettet sortunu viiltelyyn vaan keksit tilalle jtn muuta!! :) Mun tukihenkilönkin kanssa pariin otteeseen mietitty muita, ns. parempia vaihtoehtoja viiltely (esim. tupakointi, vaikkei sekään hyvästä oo, tiedän, mutt vähän niinku siihen pahimpaan vitutukseen ja ahdistukseen ainakin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih C: Samaa mieltä ! Ja no joo toi tupakka on kyl mullaki yks joka helpottaa pahimpaa vitutuksee :) Ahistuksee ei sit niinkää :s

      Poista
  2. mä ainakin oon ylpee susta! jokainen kerta kun pystyy sanomaan "ei" vaikkapa juuri terälle on yksi kerta lähempänä elämää ilman itsetuhoa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla ^_____^ En mä nyt oleta, että mun viiltely loppuu kokonaan tähän, mutta niinku sanoit se ykski kerta on aina vähäsen lähempänä elämää ilman itsetuhosuutta ! Pitää vaan elää päivä kerrallaan :)

      Poista
  3. Vau, olipa hyvin kirjoitettu. Iteki oon kokeillu itsetuhoisuushetkinä maalaamista ja kirjoittamista ja jonain kertoina ne on onnistuneetkin. Musta tossa on jo voittanut jotain, kun on onnistunut kääntämään ne ajatukset johonkin muuallle. Tsemppejä ja haleja ja kaikkea hyvää sulle! <3 p.s. En kyllä aluksi tajunnut sun olevan tossa gifissä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :') Mullaki toi kirjottaminen auttaa usein sellaseen (asteikolla 1-10) 3,4,5 ja 6 ahistukseen. Ainaki yleensä ! Pitäis vissii sitä maalaamistaki koittaa ^^ Totta puhut, voittohan toi tiistainen mun kannalta oli ! Isot kiitokset vielä kerran ja kaikkea hyvää sulle myös c: <3

      Poista
  4. Voi että, oon niiiiin ilonen sun puolesta että sait laskettua terät ja tartuttua meikkipussiin -ja en tiiä susta, mut mulle ainaki tulee ihan hirveesti vahvempi ja itsevarmempi fiilis ku pystyn ohittaan jonku houkutuksen, ja se luo tavallaan turvaa tulevaisuutta varten et on jo joskus pystyny siihen niin miksei nytki. Huoh näitä kännykkäkommentteja, taaskaan varmaan mitään järkeä tässä mut niin, kyl mulle ainakin tuli hymy huulille ja helpottunu huokaus kun tän luin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeeeee :> Mukavaa, että olet ja joo pystyn samaistumaan ! Välillä se masennus tosin kuiskii korvaan, että on epäonnistunu ku ei viillellykään tai vastaavaa, mutta kyllä tollasista "voitoista" pääasiallisesti vahva ja ylpeä olo tulee ! :) Kännykkäkommentit on parhautta :'D Kiitos sulle Reetta <3

      Poista
  5. Mä oon niin sanattoman ONNELLINEN tästä uutisesta ja et sä löysit itelles taas keinon!!!!!!!!! IHAN LOISTAVAA! Sie oot nyt toinen saman viikon aikana tuntemani ihminen joka on valinnut muuttua omasta alotteesta ja tehdä sille jotain. Vaikka vasta niin vähän aikaa sun blogia oonkin lukenut niin silti niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin Ylpee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awww :3 Mukava kuullaaaaaa <3 ! Sanoin tossa yhessä kommentissa, etten usko, että se mun viiltely nyt loppuu ku seinää, mut onpahan ainaki yks uus keino, jota koittaa sen pahan olen tullessa ! c: Purrpurrrr !

      Poista
  6. <3 Ihana Pietu :') Oon sun blogia lukenu jo piiitkän aikaa ja ihanaa että pystyit sen hirviön tällä kertaa voittamaan. Toivottavasti pystyt jatkossakin. Ja vaikket aina pystyisikään niin ei se mitään. Sinäki oot vaan ihminen niinkuin me kaikki *hali*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :3 Niimpääää ! Ja awww olipa ihanasti sanottu ^___^ Haleja takas <3

      Poista
  7. En osaa sanoa muutakun että ONNEA ! Upeaa että löysit konstin jolla tavallaan voit korvata viiltelyn :) Oon todella onnellinen sun puolesta !!

    VastaaPoista
  8. Ihana lukea tälläinen postaus ! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äää en tiiä mitä sanoa muuta ku, että kiva kuulla et oli mieluisaa luettavaa :') <3

      Poista
  9. ihanaa Pietu, onnea :3

    VastaaPoista
  10. Mä kirjotan ahistuksesta ja pahasta olosta runoja ja se auttaa tosi paljon kun en mitään ääneen sano (: Niitä on mukava lukea kuukausien päästä ja kattoa onko tapahtunu mitään edistystä. Suosittelen ehottomasti niillekkin jotka ei oo vielä kokeillu. c:
    Ite en oo pahemmin teräviin esineisiin koskenu ja tuskin sitä ikinä tapahtuukaan mutta tsemppii kun sait sun pään kääntymään ^-^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OkeiiI! :> Mäki oon joskus ikuisuus sitte kirjottanu muutaman runon siitä pahasta olosta, mut niihin pariin se sit jäiki :) Hyvä ettet oo ! Ja niih, toivotaan et tälläset keinot toimis tulevaisuudeski.. c:

      Poista
  11. Oon tosi ilonen sun puolesta :) hyvä!.. Mulla tää paha olo on vaan liian raskasta et siihen ei auta oikeen muu kun itteni satuttaminen (joo kyllä minäkin myös viiltelen..) toki joskus jos olo ei ole niin kamalan paha niin esim päivä kirjan kirjoittaminen jonkin verran auttaa taas jaksamaan vähän aikaa eteenpäin ku on saanut edes jonkin verran selkeytettyä omia ajatuksia ja purettua pahoja ajatuksia johonkin , mut oon liian väsyny enää taistelee vastaan et en tiiä onks mul edes halua lopettaaa viiltelyy tai parantuu ja elää tässä maailmassa ehkä mä kuuluun niihin ihmisiin joihin tää sairaus vie mennessään , mutta no päivä kerrallaan.. Mut kaikkee hyvää sulle! :) ps. rakastan itsekkin maalaamista ja valokuvausta.. Jos jostain niin sun blogista hyviä otoksia löytyy! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. C: Mukava kuulla ! Toi ajatus on ollu mullaki pitkää, et ei oo halua parantuu tai varsinkaa lopettaa viiltelyy. Tekis vaa mieli antaa sen sairauden viedä mennessään ja lähtee vaikka aikuisosastolle tai jotain, mut mitä kauemmin "taistelee" nii sitä paremmin pystyy tekee sille ololle jotai muuta ku viiltely. Onneks säki pystyt kuitenki tehä jotain muuta niille vähemmän pahoille oloille ! Pikku hiljaa sitä oppii sit tekemään niille vahvemmillekin oloille jotain c: Ainakin mä oon oppinu. Toisaalta en vieläkään osaa aina soveltaa niihin kaikista rankimpiin olotiloihin osaa mitään korvikkeita ja sillon se viiltely on ns. "ainoo ratkasu" Mut niiku sanoit, päivä kerrallaan :)) !

      Kaikkea hyvää sullekin ja isot kiitokset vielä <3 ^__^

      Poista
  12. Aivan mahtavaa pietu!!! Jes :) oon niin ylpee susta (vaikkei henk.koht tunnetakkaan :'D) mutta jotenki otan kaikki sun kirjoittamat asiat tosi "raskaasti" (hyvällä tavalla) ja ihanko me tunnettais o_O mut kai me lukijat voidaan sanoa tuntevamme sut blogin kautta?! :') ja ei, en todellakaan ensin älynnyt että sä oot tossa gifissä! :D sekin tosi upea! Olis muuten kiva nähdä taas videota sulta? Sua on niin mukava kattoo ja kuunnella! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kiitti ! c: Kyllähän te musta paljon tiedätte tän blogin kautta, mutat en sanois et kuitenkaa "tuntisitte" mua kunnolla tai sillee.. :) Ja joo, en kyl näytä ihan iteltäni tossa gifissä xd

      Videoita tulee sitä mukaa ku ehin tekee niitä ! :p

      Poista
  13. oon todella onnelinen su pulest et pystyit oikeesti tollee vaa välttää sen. En olis ikinä uskonut että noin yksinkertainen asia voisi auttaa, voisin pitää ton mielessä ja kokeilla itsekkin seuraavalla kerralla jo se vaikka onnistuis. Kiitos vinkistä :) p.s en tajunnut aluks että se olit sinä o.o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla et oot onnellinen mun puolesta c: En kyllä mäkään ois uskonu... En oo nimittäin ikinä keskeyttäny sitä viiltelyä tai sillee pystyny katkasemaan sitä, jos mul on ollu jo terä kädessä :o Oli aika hämmentävää, mut tosi siistiä ! Suosittelen kyllä ehdottomasti kokeilemaan c:::

      Poista
  14. Apua ihanaa jes!
    Täällä hurrataan ja ollaan onnellisia sinun puolesta, sinä olet vahva! :33

    VastaaPoista
  15. Oon ylpee susta ettet viiltäny, vaa tukahdutit ahdistuksen siihen mistä pidät :3
    Tosta tuli muuten tosi hieno, oot oikee ammattilainen! c: <3

    VastaaPoista
  16. Mahtavaa! Tämä oli todella inspiroiva postaus, koska itse tulin eilen sortuneeksi. Voi kun olisin itsekin saanut kanavoiduksi tunteet vaikkapa kirjoittamiseen, mutta mutta... No, eipä tuo surkuttelu auta, uusi yritys ensi kerralla sitten. Se on vaan aina todella haasteellista edes saada itsensä siihen tilaan, että onnistuu ajattelemaan rationaalisesti, eikä toimimaan sen impulssin vallassa. Olen kuitenkin itsekin huomannut, että on se mahdollista. :)

    Kiitos tästä postauksesta, tämä muistutti siitä, miten hyvä olo viiltämättä jättämisestä sitten lopulta tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla jos inspiroi ! Eihän sille mitään voi jos sortuu :) Ihmisiä me vaan ollaan, mut toi on hyvä asenne ! Uus yritys ens kerralla :3 Kieltämättä se on ihan helvetin hankalaa, jos on vähänkään "rajumpi" ahistus päällä, mutta niinku sanoit se on silti mahollista.

      Kiitos itsellesi ihanasta kommentista <3

      Poista
  17. Upeaa! Aivan mahtavaa <3 Uskon että sä pystyt tähän samaan vielä monesti! Kauheesti voimia niihin hetkiin kun tarvii löytää se uskomaton vahvuus jättää viiltämättä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jättisuuret kiitokset ja toivotaan näin ! :) <3

      Poista
  18. Ihan tajuttoman hieno juttu!! Vau, toivottavasti toi toimis jatkossakin, edes välillä, tai jos löytäisit lisää kaikkia tollasia hienoja keinoja tohon pahaan oloon (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. D: Sori myöhänen vastaus, mutta äläpä muuta sano !! :3

      Poista
  19. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014080218537083_uu.shtml tässä on iltalehteen linkki siihen :( En vieläkään voi ite lukea tota....Oli liikaa tälläselle herkälle 12v tytölle.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häh ? Siis miten toi liitty mihinkää

      Poista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)