tiistai 13. toukokuuta 2014

Pelko


Tänään säikähdin maailmaa. Säikähdin itseäni ja sitä puolta, josta luulin jo päässeeni eroon. Joka puolella oli niitä helvetin likaisia jäänteitä muistuttamassa siitä hirviöstä. Muistuttamassa siitä, kuinka helppoa on vain päästää irti ja pudota. Tunsin ensimmäistä kertaa kuukausiin sen lämmön, joka kumpusi syvältä sisuksista ja vaati kovaan ääneen pääsyä ulos. Tunsin sen inhottavan olemassaolon jokaisessa solussani ja siksi säikähdin. 

Niin paljon voimaa, mutta nykyiselle minälle aivan liian pahaa sellaista. En osannutkaan enää käyttää sitä hyväkseni ja nyt kaikkialla on taas epätodellisen usvaista. Pelottaa, että jokin vaivalla kasaan kursittu haava on auennut, eikä sitä saada ajoissa umpeen. Pelottaa, että maailma katoaa taas näkyvistä ja eksyn tyhjyyteen..

10 kommenttia

  1. Koita pitää kiinni ihanista kavereistas ja tukeutua mahdollisuuksien mukaan muihin auttaviin tahoihin. En usko että sun ystävät antaa sun kadota ja eksyä, pidät ne vaan lähellä <3 Takapakkia tulee kaikissa pitkissä projekteissa ja nyt sulla on jo paljon kokemusta siitä mikä auttaa sieltä pimeästä taas kohti valoa.

    Kaikissa meissä on myös se synkkä puoli ja sinun synkkä puolesi sai olla vallalla sen jonkin aikaa, totta kai se kärkkyy tilaisuutta päästä takaisin niskan päälle. Jos et yksin ole tarpeeksi vahva niin ota tukea. Ota tukea just niin paljon kun tarttet. Ihmisen ei oo hyvä olla yksin eikä tälläsissä taisteluissa jaeta mitään lisäpisteitä yksin rämpimisestä. Ja jos tuntuu ettet sä mitään hyvää ole ansainnut keneltäkään niin sä oot jo tällä blogilla ja sillä että oot pystyny kertomaan näistäkin asioista ihan omalla naamallas auttanu varmasti monia. Kyllä sillä hyvällä minkä oot tätä kautta tehny sulla on ihan täysi oikeus ottaa sitä hyvää vastaan jos ja kun sitä on sulle tarjolla.

    Ja eikö se ole jo puoli voittoa että tunnistat näitä tuntemuksia ja pystyt niitä analysoimaan? Ettei vaan suoraan putoa sinne monttuun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääää kiitos ihanasta kommentista <3 ! Ihan totta puhut ja onhan se varmaan jonkinlaista edistymistä et pystyy tunnistaa olojaan ja kirjottaa niistä :) Kiitos paljon, piristit mun päivää ihan sairaasti !

      Poista
  2. Jos eksyt tyhjyyteen niin oon siellä vastassa ja vien sut takas valoon<3

    VastaaPoista
  3. Halusin vain sanoa, että sulla on tosi kivoja kuvia täällä ja voimia kaikkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ! Sunki blogi on kyllä ihan mahtava ja kirjotat super kauniisti <3

      Poista
  4. paljon voimia ja jaksamista, kyllä sä pärjäät ihan varmasti <3

    VastaaPoista
  5. Luulen et taidan ymmärtää sua erittäin hyvinkin, sillä mä itse oon ollu siellä tyhjyydessä eksyneenä jo liian kauan aikaa.. Oon kadattanu itteni ja mun elämän halun koska mikään ei tunnu miltään ja jos tuntuu niin tunnen vaan sitä jatkuvaa tuskaa tai ahdistusta tokihan on lievitys keinoja kuten terä , mut ei tällästä elämää kauaa jaksa ja onko elämä edes edes elämisen arvoista enää?.. Oon varma et tuut selvii ja elää onnellisen elämän ja oon ilonen sun puolesta siitä:) ja muutenki sun blogi on jotenki niin ainutlaatuinen ja mahtava..Mä varmaan kuulun niihin joihin se tuska vie mennessään ehkä elämä ei oo kaikkii varten , mut niitten joita se on niin nauttikkaa siitä! :)<3

    VastaaPoista
  6. Ei ole valoa ilman pimeyttä muista se. :) Muista, että kaikesta selvinneenä voit olla ihan helvetin ylpeä itesäsi. Itellä ainakin koen, että huonot kokemukset on saanut miut arvostamaan ns. tavallista ihmistä enemmän hyviä asioita. Pimeä puoli, ns. sairas sinä, on varmasti asia, joka on siussa pitkään/aina. Mut sen ei tarvitse olla heikkous, vaan puoli, jonka kanssa oppii elämään ja hyväksymään. Aina ei tarvitse jaksaakaan hymyillä, välillä saa hajota. Muistat vaan tukeutua siinä vaiheessa lähipiiriisi, ettet jää yksin. Oot niin hiton inspiroiva tyyppi, vaikka huonoina hetkinä. Kliseisesti sanottuna, kyllä se elämä kantaa. Jaksele. <3

    VastaaPoista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)