sunnuntai 29. joulukuuta 2013

☆ Sunday's special ☆ (Where do I get my inspiration?)

Okei eli niin kuin viime postauksessa vähän vihjasinkin, niin tän postauksen kaikki kuvat on metsästetty internetin ihmeellisistä syövereistä. Ja ideana on esitellä teille pari sellasta henkilöä, joista saan inspiraatiota tai joiden ulkonäöstä tykkään muuten vaan ihan törkeesti, sekä pari aivan upeeta meikkiä, joita haluisin joskus kokeilla. Soveltamalla tietenkin.


Ensimmäinen ja oletettavasti usealle tuttu julkisuuden henkilö, jota ihailen ja jonka tyylistä saan ihan hirveesti inspiraatiota on Jeffree Star. Aloin jo yläasteella kuuntelemaan Jeffreen musiikkia, joka iskee vielä tänäkin päivänä ja vaikken muista koskaan suoraan imitoineeni kyseisen monilahjakkuuden meikkejä, niin ne inspiroi kuitenki mua ihan hulluna ja tuun ihan varmasti joskus tekemään Jeffreen tyylisiä meikkivariaatioita. Esimerkiks tota ensimmäisen kuvan halloween meikkiä ois joskus aika jännä yrittää. Pakko sanoa, että Jeffree Star on mun mielestä ehdottomasti kaunein mies koko maailmassa !


Toinen, vieläkin dramaattisempia meikkejä käyttävä mies ja ehkäpä suurin inspiraation lähde mun elämässä on Marilyn Manson. Jos ette tiedä kyseistä julkkista niin teillä on suuuuuuri aukko sivistyksessä ! Mua kiehtoo Mansonin meikeissä & maskeerauksissa just se shokeeraavuus ja erikoisuus sekä tietty rohkeus tehä sitä omaa juttua. Itekki oon tehny sen yhen Manson meikki imitaation ja lisää on kyllä tulossa, se on varmaa. Mansonin musa yhdistettynä imagoon on jotain elämää suurempaa ja toi mies vaan yksinkertasesti on jumala. 


Kolmas julkisuuden henkilö, jonka valitsin tähän postaukseen on gootti muodin ikoniksikin kutsuttu Razor Candi niminen naismalli. Razor on näistä kolmesta luultavasti epätunnetuin, joten jos yläpuolella olevat kuvat on teidän mielestä yhtä kuumia kuin musta, niin menkääpä googlettamaan kyseinen malli tän postauksen luettuanne ! En tiedä miks, mut Razorin hiukset, meikki ja koko tyyli iskee muhun ihan kybällä ja sen takia seurailenki tän upeen ilmestyksen uusia kuvia ja juttuja aina kun niitä nettiin (Esim. Tänne) ilmestyy. Lyhyesti ja ytimekkäästi täydellinen nainen !

------------------------------☆------------------------------
Tossa tosiaan oli muutama henkilö, jotka inspiroi mua meikkaamaan ja tekemään sitä juttua, jonka koen omakseni. Seuraavaksi muutama kuva niistä meikeistä/maskeerauksista, jotka miellyttää mun silmää ja joita ois aika mielenkiintosta joskus yrittää toteuttaa.




Ja loppuun vielä muutamia ihan helvetin hienosti tehtyjä silmämeikkejä, joista melkein jokaista ois hauska yrittää toteuttaa.


Toivottavasti tykkäsitte näistä mun valitsemista kuvista, vaikkei ne mun omia kuvia tällä kertaa olekkaan :')

lauantai 28. joulukuuta 2013

400 lukijaa !

Mua vähän ärsyttää, ku en oo ehtiny kuvailla ollenkaan tän joululoman aikana. Toisaalta välillä on ihan hyväkin pitää pientä taukoa arjesta ja kaikista normaaleista rutiineista, joita siihen kuuluu. Enpä mä oo pahemmin jaksanu meikkaillakkaan, joten huomenna taitaa sunday's special jäädä ensimmäistä kertaa väliin. Ainaki mun naaman osalta. Ajattelin postailla kuitenki pari kuvaa sellasista meikeistä/maskeerauksista, joita itse haluisin joskus koittaa tai jotka jollain tapaa inspiroi mua. Oon jo aika pitkään pitäny tätä mun blogia sellasena, että postailen tänne vaan mun ite ottamia kuvia, mutta ei siinä mun mielestä mitään väärää oo, jos välillä ottaa sieltä netistä niitä kuvia :)

Lupaan, että sit ku palaan kotiin täältä Joutsenosta niin jatkan postailua taas yhtä innokkaasti kuin ennen tätä kaikkea jouluhössötystä, lomailua ja ylenpalttista laiskottelua. Sitä ennen haluaisin kiittää kaikkia teitä lukijoita mun myöhäsestä joululahjasta eli 400 lukijasta ! Ihan uskomatonta, että teitä on jo noin älyttömän paljon ja en voi muuta sanoa, ku että te teette mut toooosi iloseks kaikilla kommenteillanne ja ilman teitä ihania tästä bloggaamisesta ei tulis kyllä yhtään mitään. On niin siistiä, että oon saanu joistain teistä lukijoista kavereita, jotkut on kehunu mun blogia omissa blogeissaan ja tälläkin hetkellä yks mahti tyyppi maalaa/piirtää mun muotokuvaa ! Alapuolella on vielä pari sattumanvarasesti valittua ihanaa kommenttia, jotka on kyllä vaan murto-osa kaikista niistä kommenteista, jotka on saanu mut tän blogin pitämisen aikana hymyilemään enemmän ku laki sallii. Noitten lukemisen jälkeen tajuu ihan varmasti miks tää bloggaaminen on niin palkitsevaa :')


 Ootte parhaita ♥ !

torstai 26. joulukuuta 2013

INSTAGRAM

Joulu on nyt ohi, mutta pahat ajatukset ei tunnu katoavan sitten millään. Tai ei ainakaan kokonaan. Ajattelinkin pysyä nyt täällä porukoilla sen verran, että mun olis edes suht turvallista palata sinne kotiin. Vähän stressaakin jo, sekä ahdistaa, kun tiedän että pitäis ehtii vielä käydä Porvoossa, Nurmijärvellä sekä Stadissa tän loman aikana ja oishan siellä Jäkessäkin ihan kiva viettää se muutama päivä ennen kouluun palaamista. Pitää varmaan elää taas se yks päivä kerrallaan ja kattoa mihin voimavarat oikeesti riittää.

Joulusta sen verran, että oli tosi mukavaa viettää aikaa perheen kanssa; syödä hyvin, käydä haudoilla, pelailla lautapelejä sekä tietty saada lahjoja. Vaikka mun ajatukset olikin aika sekaisin ja jomotus oikeassa pohkeessa ei meinannut/meinaa vieläkään loppua millään, niin pystyin kuitenkin unohtamaan sen pahan fiiliksen aina silloin tällöin ja nauttimaan pelkästä olemisesta ja elämisestä. Muiden semikivojen lahjojen lisäksi sain tosiaan sen kännykän, josta muutamaan otteeseen puhuinkin, eli samsung galaxy kakkosen ja tästä lähtien myös mut löytää instagramista nimimerkillä:

"kettuprinssi"


Seurailkaa mua siis ihmeessä, jos ootte instassa. Sinne varmaan laittelenkin tässä loman aikana eniten kuvia, kun en oo hirveesti valoisaan aikaan ollu hereillä, saati jaksanu kaivaa sitä järkkäriä esille. Yritän lähipäivinä täällä blogin puolella esitellä ainaki sen punasen adidas hupparin ja kirjotella ehkä vähän mun pään sisällä hengailevista ajatuksista. Pakko sanoa, että en tiedä saanko mä näillä mukana olevilla meikeilläni mitään sen kummempaa Sunday's specialia aikaseks, mutta yritän ainaki parhaani ! (ideoita otetaan jälleen vastaan)

Toi instatilin luominen oli oikeastaan se juttu jonka halusin teille tulla kertomaan, joten lopettelen nyt ja käyn koisimaan, ennen ku aamu alkaa sarastaa. Seurailkaa siis mua ja muistakaa, että ootte ihania :')

Pus pus

tiistai 24. joulukuuta 2013

Things are going to change (k.18)

Hyvää joulua teille joulun ystäville ♥

Mä tiedän, että tässä vaiheessa pitäis olla jo aika fiiliksissä. Okei no ei ehkä pitäis, ku on kuitenki niitä jotka rakastaa, sekä sit niitä jotka vihaa tätä joulua ja siihen liittyvää hössötystä. Mä taidan itse olla joku väliinputoaja. Ainakin tänä vuonna, koska tänä vuonna. Tänä jouluna mikään ei oikeen tunnu miltään. Paitsi kipu. Raudankatkuinen kipu oikeassa pohkeessa. Kipu, joka saa hampaat puristumaan toisiaan vasten ja johon ajatukset jäävät viipymään hetkittäin. Kipu, jonka itse aiheutin siinä toivossa, että se helpottaisi elämää. Ratkaisisi ongelmia. Saisi mut unohtamaan kaiken sen mikä mua viime päivinä on satuttanut, ahdistanut ja ajanut hulluuden partaalle.. Mutta ei. Mikään ei muuttunut miksikään, vaikka jatkoin ja jatkoin monta vitun pitkää ja pimeää, yksinäistä ja säälittävää yötä oman kehoni raatelemista. Kertomatta lähestulkoon kenellekkään mun tuntemuksista tai tekijöistä, jotka niihin on vaikuttanut. Sille yhdellekkin kertominen oli liikaa, joten tein päätöksen, että tästä hetkestä lähtien kaikki muuttuu... Kaiken on muututtava. Paha olo vaipukoon piiloon mielen synkkiin syvyyksiin, kunnes jonain päivänä löytyy joku joka kestää sen kaiken.


Siihen asti kangas peittäköön häpeän, hymy hämätköön ihmisiä ja sanat kierrelkööt totuutta..

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

☆ Sunday's special ☆ (So fucking kawaii)




 Kerroin viime postauksessa, että ebaystä tilaamani peruukki on vihdoin viimein saapunut ja senpä takia päätinkin esitellä sen tämän kertaisessa sunday's specialissa. En tiiä oonko ikinä kertonu teille lukijoille, että mullakin oli joskus pieni japsiernu vaihe elämässä. Popitin muun muassa An Cafea ja Miyavia, luin mangaa, katsoin animea ja pukeuduin toinen toistaan mielenkiintoisempiin asukokonaisuuksiin.. Tunnen välillä suurta myötähäpeää itseäni kohtaan, kun katselen kuvia niiltä ajoilta, mutta kokemus se oli sekin :'D Anyways, seikkailin tossa vajaa kaks kuukautta sitten ebayn ihmeellisessä maailmassa jälleen kerran ja jostain syystä rupesin kattelemaan peruukkeja. Rakastuin palavasti, kun näin "Death Note" nimisestä sarjasta tutun "L" peruukin ja halvan hinnan takia näppäilinkin saman tien tarvittavat tiedot ja tilasin kyseisen peruukin itselleni. 

Death Note oli joskus mun lempi manga ja siitä syystä tilasinkin aikoinaan kaikki sarjaan kuuluvat 12 kirjaa itselleni, unohtamatta "13. How to read" opusta.. Myös jokainen anime ja sarjasta tehty leffa on tullut katsottua useampaan otteeseen ja valehtelisin, jos väittäisin etten enää tykkäis tosta Tsugumi Ōban ja Takeshi Obatan luomasta mahtavasta sarjasta. L hahmo oli mun lemppari ja se olikin suurin syy miks halusin ostaa ton peruukin. Toinen syy on se, etten nyt hetken mielijohteesta värjää mun hiuksia ainakaan mustiks, ku voin aina vetästä ton ihanan pörrösen peruukin päähän ! Ajattelin tehä nostalgian ja vanhojen hyvien sekä ei niin hyvien aikojen kunniaks tollasen japanityylisen meikin, joka sopis kivasti tohon mustaan tukkaan. Klikkailkaa alapuolella olevia kuvia isommaks ja kertokaa ihmeessä mitä tykkäätte tollasesta vähän erilaisesta lookista ja peruukista mun päässä :) Mulle itelleni iski ainakin kauhee himo palata niihin ernuilu aikoihin, ajaa kulmat taas pois ja iskeä laastari nenään, mutta ehkä mä kuitenkin tyydyn vaan kuuntelemaan vanhoja lempparibiisejä ja kattelemaan kuvia.. :) Hahah.



Ps. En ehtiny ottaa niitä asukuvia, mutta ei se mitään. 
Näätte niitä sitten vähän myöhemmin :) Ja voitte niitä odotellessa 
naureskella mun vanhoille mukamas vähiten noloille kuville........... :'D

torstai 19. joulukuuta 2013

Höpöttelyä


Tiistai oli tosiaankin hyvä päivä. Eilinen taas... Noh, sain kuulla aika ikäviä uutisia, jotka jäivät vähän vaivaamaan. Uskon kuitenkin, että kaikki kääntyy parhain päin ja yritänkin nyt pysyä positiivisena. Onneksi tänään pääsen tuttuun ympäristöön juhlimaan pikkujoulua; nimittäin vanhaan nuorisokotiini useiden elämääni enemmän tai vähemmän vaikuttaneiden ohjaajien sekä nuorten joukkoon. Sen ainakin luulisi/toivoisi piristävän.

Jotenkin kaiken tän elämisen keskellä oon jättäny joulun kokonaan huomioimatta. Muutama joululahja on kyllä hankittu, mutta jostain syystä en ole itse sitä joulua tai siihen liittyviä asioita sen koommin pohtinut. Outoa sinänsä, sillä tänään alkaa tän pojan loma ja eihän siihen aattoonkaan ole enää, kuin viisi päivää jäljellä. Vaikka joulufiilistä ei tänä vuonna ole näkynyt mailla halmeillakaan, niin tieto uudesta kännykästä, jonka saan 24 päivä, saa mun suupielet kääntymään hymyyn. Puhuinkin teille yhdessä postauksessa uusista hankinnoista, joista toinen on juuri tämä älypuhelin, ja tiistaina varmistuneen tiedon mukaan toinen on tietokone. Kännykän saan siis vanhemmiltani, kun taas koneen ostan yhteistyössä sosiaalihuollon kanssa. Enkä millään malttaisi odottaa näitä uusia laitteita, sillä vanha koneeni vetelee viimeisiään ja kännykkäni sammuu nykyään useammin kuin pulsu puiston penkillä. Pian saatan muuten vihdoinkin liittyä sinne eräälle sivustolle, jos tiedätte mitä tarkoitan ;)

Tieto uudesta koneesta varmistui toissapäivänä, mutta se ei suinkaan ollut ainoa ilouutinen siltä päivältä. Sain nimittäin kauan odottamani varmistuksen siitä, että kela rahoittaa tulevan psykoterapiani jonka aloitan tammikuussa. Terapeuttini on sama henkilö, joka toimi useamman vuoden ajan psykologinani Nurmijärven nuorisopolilla. Olen äärettömän iloinen, että saamme jatkaa yhteistyötä vielä täysi-ikäistymisenikin jälkeen, eikä minun tarvitse aloittaa uudella hoitotaholla käymistä. Ellei Järvenpäähän siirtynyttä lääkärikontaktiani lasketa. Tein tiistaina myös useamman tunnin kummitädiltä saamaani työtehtävää, eli julistetta hänen tulevaan taidenäyttelyynsä ja sain kaksi valmista suunnitelmaa aikaan. Olin varsinkin toiseen näistä erittäin tyytyväinen ja pitkästä aikaa koin sellaisen hurjan motivoituneen olon tähän alaan jota opiskelen. Nyt odottelenkin innolla, että minkälaista palautetta julistesuunnitelmista oikein saankaan. Kaikkien tiistaina tapahtuneiden mieltä nostattavien juttujen lisäksi myös ebaystä tilaamani adidaksen huppari; jonka luokittelin heti lempivaatteisiini ja jonka esittelen lähiaikoina, sekä musta peruukki, jota olenkin odotellut jo vajaan kaksi kuukautta. Saapuivat perille, joten ymmärrätte siis varmaan miksi mulla oli juuri tiistaina niin hyvä ja motivoitunut olo !

Tänään yritän nauttia juhlista, pitää positiivisuutta yllä, paketoida pari lahjaa ja muuten vaan nautiskella siitä tiedosta, että tulevat 19 päivää oon lomalla. Seuraavassa postauksessa näättekin sitten vähän asukuvia ♥ !

tiistai 17. joulukuuta 2013

Happiness here I come !


Tästä se lähtee!

Nimittäin fiilisten portaikossa ylös päin kapuaminen. En vaan kerta kaikkisesti jaksa enää rypeä tässä paskassa ja tää päivä anto mulle niin paljon motivaatiota ja aineksia positiivisuuteen, että mä pusken itteni sinne hyvään oloon vaikka väkisin !
 Kaikki varmaan tietää, että masennus on ihka oikea sairaus, siinä missä syöpä tai vaikka vesirokkokin. Ei kukaan voi tai ei ainakaan saisi tulla sanomaan masentuneelle, että "toi on vaan sun pään sisällä" tai "oot vaan laiska" tai varsinkaan, että "toi menee kyllä ohi kunhan teet sitä, tätä ja tota", koska ei kukaan sano tommosta syöpään sairastuneellekkaan. (toivottavasti ainakaan..) Masennus on kuitenkin monessa mielessä erilainen sairaus verrattuna muihin sairauksiin ja sen oireet sekä niiden oireiden vahvuudet vaihtelevat varmasti jokaisella yksilöllä ihan eri tavalla ja siihen mikä kenenkin masennukseen auttaa, ei ole mitään yhtä tiettyä kaavaa. Kukaan ei voi siis väittää tietävänsä satavarmasti millä keinoilla joku paranee, sillä sitä yhtä ainoaa parannuskeinoa ei ole. Joillakin lääkitys on se oikea ratkaisu, toisilla taas puhuminen ja kolmansilla edes näiden kahden yhtälö ei tuo sitä helpotusta. Mä itse ainakin tiedostan, että mun tie parantumiseen vaatii sekä sitä lääkitystä, vertaistukea, että ammattiauttajaakin. Ja ei niistä muistakaan aktiviteeteistä, kuten nyt vaikkapa tästä kirjottamisesta oo mulle ollenkaan haittaa. Päinvastoin, ne vaan nopeuttaa mun paranemista. Joskus mulle tulee näiden masennuskausien aikana kuitenkin niitä hetkiä, jolloin mä pystyn, melkein kuin ihmeen kaupalla ottamaan itseäni niskasta kiinni ja palaamaan siihen normaaliksi luokiteltuun työkykyisyyteen. En väitä, että se ois helppoa, mutta tiedän jo useamman vuoden kokemuksesta, että näitäkin hetkiä tulee. Huom! Ainakin mulle ja niin kuin alussa jo mainitsinkin, niin tänään sellanen hetki tuli ja mähän myös tartuin siihen.
--------------------------------------------------------------------------
Eli siis, kerron seuraavassa postauksessa vähän tarkemmin mitä kaikkea positiivista tänään tapahtui ja mistä sain yhtäkkiä niin paljon voimia, että päätin nousta sieltä depressiivisyyden suosta takas tänne maanpinnalle. Tässä postauksessa näätte nimittäin seuraavanlaisen toivepostauksen:
"semmonen meikkipostaus olisi kans mielenkiintosta nähä,
 et tekisit semmosen meikin mikä ei omasta mielestä
 joko sovi sulle ollenkaan (mielestäsi) tai muuten vain sellaisen
 meikin/maskeerauksen/hiustyylin mikä ei oo yhtään sua"



Ja tossa toi nyt olikin. Jos ette ylimmässä kuvassa nähneet mitään outoa, niin selvennän vielä, että mun tarkotuksena oli siis tehdä suht "luonnollinen" meikki, johon sisältyi meikkivoide, ruskealla kajaalilla piirretyt kulmakarvat, luonnonläheiset luomivärit, sekä rajaamattomat silmät. Ajattelin, että tollanen natural make up, ois vähiten sitä "mua" ja lähinkin toteuttamaan tota meikkiä pienellä jännityksellä, sillä oon niin tottunu piirtämään ne tutut mustat kulmakarvat, käyttämään ihanan värikkäitä luomivärejä ja rajaamaan silmät pikimustalla eyelinerilla. Alkuperänen suunnitelma vähän venähti, sillä olihan mun lopuks vielä ihan pakko tunkea vähän mustaa kajaalia sisäluomiin ja lisätä ne vakioksi muodostuneet tekoripset tohon lookkiin ennen kuin aloin räpsimään kuvia. Pakko myöntää, että tykkään tosta meikistä huomattavasti enemmän, ku mitä odotin siitä tykkääväni ja voisin kyllä harkita käyttäväni samantapasta joskus arkielämässä. Hiukan muunneltuna tietty, mutta kuitenkin. Oli toi nimittäin sen verran nopeesti valmis, että kiirellä voisin tollasen luonnollisemman puoleisen meikin taas taiteilla naamaani. Kertokaa ihmeessä mitä tykkäsitte ja muistakaa päivitellä selainta tällä viikolla, sillä positiivista tekstiä sekä uutisia on tulossa ! 


maanantai 16. joulukuuta 2013

Ice cold feelings

~ Kuvia viime viikolta ~

Tää ahdistusmyrsky vaan jatkuu jatkumistaan.. Viikonloppukin meni niin, etten tehny oikeestaan yhtään mitään (ellei eilisen meikkiä, muutaman kuvan ottamista & muokkaamista lasketa mukaan) ja voin sanoo, että mua alkaa jo pikku hiljaa kyllästyttää tää paska fiilis, vaikka eihän tätä oo kestäny vielä edes viikkoakaan.. Yksi isoimmista ahdistuksen lähteistä on se, kun sain viime viikolla kutsun mun entisen nuorisokodin pikkujouluihin. Vastasin tietty myöntävästi saapuvani paikalle ja ajattelin, että asia ois ainakin mun oman pään sisällä loppuunkäsitelty. Toisin kuitenkin kävi, sillä oon havahtunu tän viikolopun aikana todella usein siihen, että muistelen millaista mun elämä silloin ennen oli. Silloin kun asuin vielä laitoksessa. Muistot niistä(kin) ajoista on aika huterat, mutta jotenkin musta tuntuu, et mitä enemmän mä niitä aikoja mietin, niin sitä masentuneemmaksi tuun. Ei sen takia, että ne ajat ois ollu ihan kamalia, vaan sen takia, että ne oli jollain tapaa niin ihania.
 
Voi tietty olla, että se kuuluisa "Aika kultaa muistot" sanonta on jälleen käymässä mun kohalla toteen, koska vaikka kuinka asioita mietin, niin kaikki tää nykyinen vaikuttaa jotenkin hirveen masentavalta siihen entiseen verrattuna. Outoa sinänsä, koska ei se elämä muutama vuosi takaperin mitään herkkua ollut, ei tosiaankaan, mutta edes se fakta ei muuta sitä ikävää, jota tunnen yhäkin laitosta ja siellä muovautuneita muistoja kohtaan. Vietin kuitenkin lähemmäs kolme vuotta kyseisessä nuorisokodissa ja sinä aikana siitä paikasta tuli mulle ihan kuin oikea koti. Enkä osaa edes sanoin kuvailla, kunka paljon mä oikeesti ikävöin kaikkia kavereita sekä sieltä laitoksesta, että koko paikkakunnalta eli Nurmijärveltäkin. Se tosiseikka, että mulla oli sillon hirveen huonot oltavat henkisesti tuntuu paljon selkeemmältä ja yksinkertasemmalta, ku nää olotilat mitä joudun nykyään kestämään. Välillä, tai oikeastaan aika useinkin haluaisin palata siihen kaikkeen, jopa sen itsetuhoisuuden ja ahdistuksenkin osalta, mutta en tiedä osaisinko enää. Saati voisinko. Mullahan on kuitenkin nykyään tää uusi rooli. Tää hyvinvoivan pojan rooli. Pojan joka opiskelee ahkerasti, jonka lääkitys on kunnossa, joka hoitaa kaikki arjenaskareet, joka on hyvissä väleissä perheensä kanssa ja listaa voisi jatkaa loputtomiin.. Enhän mä voi enää palata siihen menneeseen. Enhän mä voi tuottaa enää kellekkään pettymystä...
 
 
 
Vai voinko?

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

☆ Sunday's special ☆ (Crying rainbows)


 Sain ku sainki eilen jotain aikaseks. Nimittäin sen sateenkaaren väreihin keskittyvän meikin, josta viime postauksessa jo mainitsinkin. Heräsin eilen vähän liian myöhään ulkokuvailua ajatellen, mutta kyllä noi kuvat onnistu sisälläkin. Itse asiassa paljon paremmin ku mitä uskalsin toivoa. En muista mistä idea oikein lähti, mutta sateenkaarikyyneleet on kummitellu mun mielessä jo useita viikkoja ja nyt sain ne vihdoin toteutettua. Käytin tohon meikkiin meikkivoidetta, kajaalia, eyelineria, tekoripsiä, sekä erivärisiä luomivärejä, joilla tein noi kyyneleen tapaiset kuvioinnit silmien alapuolelle. Nehän ne tän meikin ydin onkin ja tykkään siitä miten ne noissa kuvissa korostuu. Oon varmaan ennenkin sanonut, että mun mielestä on siistiä yhdistellä värejä mustavalkosiin kuviin, mutta mikäs sen siistimpää, ku kaikki sateenkaaren värit yhdistettynä mustavalkoseen kuvaan. Nam ! Ite oon ainaki hurjan tyytyväinen lopputulokseen, toivottavasti tekin ootte ;)
  
 Ajattelin, että jos ehin niin teen tällä alkavalla viikolla ainakin yhen meikkeihin liittyvän toivepostauksen. Nykyään ku tuntuu siltä etten panosta meikkaamiseen, enkä postaile meikkijuttuja muina päivinä ku näinä sunnuntaina ja tykkään kuitenkin meikkaamisesta sen verran paljon, että sitä pitäis näkyy täällä blogissa paljon, paljon useammin. Ehkä sit ku on enemmän valosaa aikaa ja sit ku nää masennukset sun muut menee ohi niin jaksaa taas panostaa. Ainakin toivon niin :)


perjantai 13. joulukuuta 2013

I feel so alone on the friday nights

   
Oon ollu nyt viime päivinä harvinaisen huonovointinen sekä ahdistunut. Jostain syystä edes kirjottaminen ei maistu miltään, enkä siks oo pariin päivään mitään postaillukkaan. Ainoo positiivinen asia on se, että paniikkioireet hävis toistaseks, mutta eiköhä ne pian taas palaile mun kurjaan elämään. Vielä positiivisempaa ois, jos ne paniikkioireilut ois mun ainoo huolenaihe ja pahan olon lähde. Taisin nimittäin viime postauksessa vähän maalailla piruja seinille, kun sanoin ikävöiväni sitä yksinkertaista ahdistusta. Eihän siinä menny ku se yks yö ja alko semmonen ahistus ettei mitään rajaa. Sitä onki kestäny nyt sellaset kolme päivää eikä loppua näy. Eilenki kamppailin useamman tunnin viiltelyhaluja vastaan onnistuneesti. Ranteet on siis ehjinä. Vielä. Toivottavasti tää olo helpottais edes sen verran, että saisin huomenna jotain aikaan. Tää päivä kun on lähinnä menny nukkumiseen ja mul ois pään sisällä hirveesti sellasii meikki ideoita, joita haluisin toteuttaa. Jos vaan pääsen tästä helvetin ahdistuksesta ja kaikki sujuu sillee ku oon aatellu, niin palaillaan sunnuntaina sateenkaaren värisissä merkeissä !


tiistai 10. joulukuuta 2013

Going insane

 
Tuntuu, että tuun hulluks näiden paniikkioireiden kanssa. Koko ajan ahdistaa ja pelottaa, että mulla on aivokasvain, veritulppa, syöpä tai joku muu helvetin vakava sairaus. Päässä tuntuu ikävältä, sydän muljahtelee ja korvissa humisee. Vielä pahempaa on kuitenkin se kun ne omat ajatukset sysää mielen paniikkiin. Sydämenlyönnit tihenee, hengitys alkaa takkuilla ja pelko täyttää sekä kehon, että mielen. Noiden olojen takia oon varmaan alkanutkin ikävöimään sitä yksinkertaista ahdistusta ja kaikkea mitä mä ennen tunsin. Nykyään ahdistus on vain pienen pieni kivi suuren vuoren rinnalla, ja se vuori on paniikki. Kaikki ylimääränen energia kuluu pelkäämiseen, panikointiin sekä varsinaisten kohtausten estämiseen enkä tiiä mitä mun pitäis tehä. Tää on vaan niin vitun raskasta.
 
Koen aivan liian voimakkaita fyysisiä tuntemuksia ja pelkoa siitä, että kuolen tähän paikkaan; jättämättä hyvästejä kellekkään, viemättä mitään loppuun tai päättämättä itse mistään. Mua hävettää olla näin säälittävä ja avuton, mutta on vaan niin tajuttoman vaikeeta uskoo että tää vois ikinä loppua. Ainakaan kokonaan, kun kaikki faktat sotii sitä vaihtoehtoa vastaan. Pitkään kestänyt hyvä olo ja onnellisuuskin saattaa valua hukkaan sekunneissa. Muutama liian nopea sydämenlyönti ja se on siinä. Paniikki kietoo mut sisäänsä enkä voi tehä sille yhtään mitään. Hukun pimeyteen kaikkien aistien herkistyessä. Ympäristö sumenee ja vain sydämenlyönnit- sekä muljahtelut ja hitusenkin normaalista poikkeavat ruumiin tuntemukset kuten oudot vihlaisut päässä saavat täyden huomion. Olo tasoittuu pikkuhiljaa, mutta epätodellinen olo ja häive pelosta jäävät leijumaan ilmaan vielä useiksi tunneiksi.

Muille on helppo esittää rohkeaa,
mutta omalle mielelleen ei voi valehdella.

Elin koko kesän siinä uskossa, että oon parantunu. Tai, että ne keväällä sattuneet paniikkikohtaukset johtu vaan törkeen suuresta stressistä ja muista haittatekijöistä, kunnes ilman mitään varotusta kaikki alko taas uudestaan. Kaikki toiveet normaalista elämästä valahti hetkessä kankkulan kaivoon. Tai no elämästä ilman jatkuvaa pelkoa. Masennus on niin erilaista kuin paniikkihäiriöt. Sen takia en oo ikinä pelänny asioita. Sellasia asioita, kuten autossa istumista, basson jytkettä, baareissa käymistä tai suuria ihmisjoukkoja, toisin kuin paniikkikohtausten ja niitä edeltävien oireiden takia. Masennukseen osasin vielä sopeutua, mutta tää.. Tää on jo ihan liikaa. Eläminenkin tuntuu nykyään niin helvetin tuskalliselta ja rajoittuneelta, etten tiiä mitä sanoa. Saati sitten tehdä..

maanantai 9. joulukuuta 2013

Shopaholic !


Tossa ois noi vajaan kolmen kympin ostokset crazy factorystä,  jotka tilasin jokin aika sitten. Oon iha rakastunu noihin venytyksiin enkä oikeen osaa päättää kumpia pitäisin korvissa. Myös uudet huulikorun pallot tuli tarpeeseen, koska tuntuu, että pidän nykyään aina näitä samoja mustia palloja valinnanvarasta huolimatta. Mulle meinas käydä vähän hassusti noitten uusien pallojen kanssa. Kerroin nimittäin ensin täällä blogissa mitä posti toi tullessaan ja vasta jälkeenpäin rupesin kokeilemaan onko kaikki tuotteet varmasti oikean kokosia. Yritin kierittää ensimmäisenä noita mustapunasia palloja huulikorun tappeihin, mutta huomasin että ne oliki 1,2 millisiä eikä 1,6mm niiku niitten ois pitäny olla. Alko vähän turhauttaa ku seuraavaks sovitin mustia piikkejä, jotka myös osottautu liian pieniks ja siinä vaiheessa olin jo aika varma, että kaikki pallot ois liian pieniä.. Noh, ei onneks ollu ja nyt mulla on neljä paria siistejä uusia koruja oujee! Toisaalta eipä se hirveesti ois ees haitannu, vaikka kaikki ois ollu liian pieniä. Sen verran ihania noi venytykset on, ettei palloilla niin paljoo oo väliä !
 
 En muista tähän hätään, että oonko ikinä hehkuttanu Crazy factoryn halpoja hintoja, kattavaa valikoimaa sekä nopeeta postitusta, mutta jos en oo nii nyt viimeistää hehkutan ! Oon ainaki ite ollu tosi tyytyväinen kaikkiin noihin edellä mainitsemiini asioihin ja siks lopetinki suomen kalliista liikkeistä lävistys ja venytyskorujen ostamisen jo aikoja sitten. Kannattaa kurkata Crazy factoryn sivut täältä, jos ette oo siellä ennen käyneet. Mulle on ainaki ollu iso helpotus ku oon saanu venytyksiä tuolta about 30 euroa halvemmalla ku esimerkiks jostain kampin liikkeistä ja on toi sivu aika helppokäyttönenki, kunhan on ensin klikannu vasemmasta yläkulmasta kielen suomeks.
 
Oon nyt parin viikon sisällä shoppaillu oikeen urakalla ja lähiaikoina täällä blogissa saattaakin näkyä lisää vaate-esittelyjä, uusilla meikeillä taiteilua ja pitkästä aikaa kuvia tästä mun kämpästä. Itseasiassa mulla on pari vähän isompaakin "sijoitusta" mielessä, joista ainakin toinen saattaa ilahduttaa teitä lukijoitakin, mutta kerron niistä joskus toiste !
 
Hyvää viikonalkua kaikille ihanille lukijoille,
käykäähän kommentoimassa eilistä spesiaalia jos jaksatte ♥

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

☆ Sunday's special ☆ (Double lashes)


Tein taas täks sunnuntaiks tollasen melko normaalin meikin. Pitäis varmaan alkaa pikkuhiljaa toteuttamaan niitä teiän toiveita ja muutenki vähän villimpiä maskeerauksia, ku mitä nyt viime aikoina oon tehny. Jostain syystä en oo vaa saanu mitään isompaa aikaseks, mut ehkä mun joka päivänen koulun jälkeinen masentelu ja väsymys tästä pikku hiljaa hellittää... Paino sanalla ehkä ja sit teen jotain siistiä.

Anyways, tän postauksen meikissä ideana oli käyttää double eyelash viritelmää, eli tekoripsiä ylä ja alaripsissä, sekä vastavärejä (punanen ja vihree) hyödyks. Aluks vähän pelkäsin, että lopputulos olis liian joulusen näkönen, mutta ilahduin positiivisesti kun näin ei käynykkään. Noi punasen ja vihreen sävyt ku on niin erilaisia mitä sellaset jouluset on. Tyksin ite ainaki tosi paljon tosta meikistä ja voisin kuvitella tekeväni samantapasia toteutuksia tulevaisuudessaki. Esimerkiks eri värisillä luomiväreillä tai erilaisilla tekoripsillä. Huulipunavarastoaki pitäis varmaan pikku hiljaa rupee täydentämään, koska oon hullaantunu niihin tässä viime aikoina.


Musta tuntuu jotenki siltä ku mä oisin hukannu monta vuotta elämästäni. Vaikka oonki aina ollu oma itteni, niin ihan ku oisin jotenki eläny tosi pitkään säästöliekillä tai muitten ihmisten varjossa. Oon käyttäny ihan liikaa aikaa ja energiaa miettimällä muitten tunteita ja varsinki mielipiteitä ja nyt vihdoin ku mä pääsin kesällä muuttamaan omilleni, niin mä oon alkanu muuttumaa päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän omaks ittekseni ja se tuntuu ihan älyttömän hyvältä. Saan siitä ihan törkeesti energiaa ja hyviä viboja ku koen näyttäväni hyvältä ja just sellaselta miltä haluunki näyttää. Niin se vaan taitaa olla et mitä enemmän pystyy olemaan oma ittensä, nii sitä parempi se oloki on :)

Ps. Toivottavasti tykkäätte kuvista & meikistä ♥ !

torstai 5. joulukuuta 2013

Rahaa palaa


Oltiin tosiaan Lauran kanssa viime lauantaina vähän tuhlaamassa rahaa Turun keskustassa ja tossa yläpuolella on kaikki löydöt mitkä mä päädyin ostamaan. Leopardikuvioinen kauluspaita (49,90e) ja noi mustavalko raidalliset housut (49,90e) on molemmat Carlingsista ja keskellä oleva sienipaita Cybershopista (29e) Otin eilen ja tänään kuvia noista Carlings kuteista, mutta sienipaidan näätte mun päällä vasta sunnuntain spesiaalissa ! Oon tällä hetkellä tooosi ilonen, koska noitten vaatteitten lisäks sain tänään viime viikolla Crazy factorystä tilatut lävistys- ja venytyskorut, jotka varmasti tässä lähi päivinä. Tykkään ite tosta leopardipaidasta ehkä hitusen enemmän ku noista housuista, mutta halusin tollaset vähän erikoisemmat mustavalko outfitteihin sopivat housut ihan vaihtelun vuoks. Mikä vaatekappale on eniten teiän mieleen, housut, paita vai toi kauluspaita ?

Oivoi tätä materialismionnea ♥ !