tiistai 26. marraskuuta 2013

Auringonpaistetta


Eilen oli kyl ihan mahtava sää kuvailla. Olin aamun psyk.polilla ja pääsin takas kotiin jo kahentoista nurkilla, joten ehin nautiskella muutaman tunnin kirpeästä pakkassäästä auringonkin vielä paistaessa. Kanniskelin peräti kolmea objektiivia mukana ja vaihtelin niitä sitten kuvattavan kohteen mukaan. Tykkäsin hirveesti siitä fiiliksestä mikä mulla oli eilen aamulla & aamupäivällä ja sen saattaa jotenkin aistia noista kuvistakin. Niistä kun oikein huokuu tota auringonvaloa. Valkkasin tähän postaukseen kuus parasta kuvaa joista kolme ensimmäistä on lämminsävysempiä, ku mitä kolme jälkimmäistä ja mun mielestä näyttää ihan ku ne ekat kolme ois otettu ihan eri päivänä ku tokat kolme. Hassua miten paljon kuvakulma ja värisävyt vaikuttaakaan lopputulokseen :)
 
 Selailin muuten tossa aiemmin mun parin kuukauden sisällä tekemiä postauksia ja pakko sanoo, että oon aika ylpee itestäni ja siitä miten paljon oon viime aikoina jaksanu kuvailla, kirjottaa sekä panostaa tähän blogiin ja oikeestaan kaikkeen muuhunkin. Aattelin et voisin kirjotella tässä lähiaikoina vähän laajemminkin mun kuulumisia ja kenties toteuttaa evvulta saamani haasteen ja listata asioita, jotka tekee mut onnelliseks. Pari muutakin haastetta löytyy tuolta luonnospuolelta, mut kirjottelen niitä puhtaaks sit ku ne tuntuu ajankohtasilta ja on sitä ylimäärästä aikaa :)
 
! Hope you like the pictures !


maanantai 25. marraskuuta 2013

Ajatuksia Jossusta (k.18)

"Sori jos tää menee liian epämukavuus alueelle, mut haluisin joskus kuulla jotain sun ajatuksia siitä, kannattaako keheenkään sit luottaa niin täysiä kun sä Jossuun? Kuka vaan voi masentua. Onks se sen arvosta sitten? Lähtisitkö uudestaan tollaseen kokemukseen jos osuis eteen - hyväs ja pahas?"
Sain tossa vajaa pari viikkoa sitten yläpuolella näkyvän kommentin yhteen postaukseen ja lupasin palata noihin kysymyksiin vähän myöhemmin. En mitenkään valinnu just tätä päivää; mikä on aika hassua koska 25. päivä on juuri se päivä jolloin Jossu kuoli, mutta nyt kerrankin kun on aikaa, niin avasin bloggerin luonnoskansion ja valitsin tän "Ajatuksia Jossusta" luonnoksen. Pakko tähän alkuun mainita, että jos oot uus täällä mun blogissa, niin käy ihan ensin lukemassa tämä postaus ymmäärtääksesi mitä, tai mistä tässä kyseisessä tekstissä oikein kirjottelen. (Myös kaikki "Jossu" tunnisteet kannattaa tsekata, jos kiinnostaa.)
--------------------------------------------------------☆--------------------------------------------------------
Okei. Eli oon kirjotellu Jossusta aina sillon tällön tänne blogiin, mutta kaikki tähänastiset postaukset on periaatteessa käsitelly Jossun elämistä, olemista ja kuolemista sillä tavalla, että meiän elämä yhessä ois ollu yhtä suurta rakkaustarinaa eli pelkkää unelmaa loppuun asti. Asia ei kuitenkaan ollu ihan näin ja nyt aattelinki vähän valottaa mitä kaikkea muuta meiän yhteiseen tarinaan kuulu ja alotan tosta kysymyksestä, että kannattaako kehenkään luottaa niin täysillä, ku mitä mä luotin Jossuun. Mä jouduin oikeesti miettimään noinki yksinkertaselta kuulostavaa kysymystä tosi pitkään. Jouduin muistelemaan kaikkia niitä iloja ja suruja mitä me Jossun kanssa yhdessä koettiin. Sitä, kun me tutustuttiin. Sitä kaikkea mitä me tehtiin ja tietty sitä miten Jossu kuoli ja vaikka kuinka haluaisin vastata iloisesti, että joo kannattaa, niin mun on kuitenki pakko sanoo, että ei. Se ei kannata.
Huom! Muistakaa, että sanon tän vaan omasta kokemuksesta, enkä tosiaankaan voi tietää jaksaako joku toinen 15 vuotias, joka  sairastaa masennusta ja on epävakaassa elämäntilanteessa; huolehtia toisesta samankaltaisesta ihmisestä. Tosin vuotta nuoremmasta ja vieläkin masentuneemmasta, ilman, että saa siitä minkäänlaisia traumoja. Mä ainakin tiedostan, että joka ikinen kerta kun Jossu soitti tai lähetti tekstarin, vain tiedottaakseen tappavansa itsensä (ja näitä kertoja oli monia), niin jokin köysi mun sydämen ympärillä puristui yhä tiukempaan solmuun ja näin ollen mun paha olo ja masennus sen kuin paheni pahenemistaan. En kuitenkaan miettiny tälläsiä asioita sillon viistoista/kuustoista kesäsenä ollenkaan samalla tavalla ku miten nyt niitä mietin, koska Jossu oli silloin tärkeintä mulle koko maailmassa ja oisin tehny mitä vaan pelastaakseni sen. Niin ku usein jouduin tekemäänki. Yleensä puhuminen ja yhdessäolo autto, mutta kerran (ainoa kerta jonka nyt muistan) Jossun hengenlähtö oli liiankin lähellä. Se oli 2010 syksyllä, kun Jossu soitti itkien aikovansa hirttää itsensä äitinsä kodin lähellä sijaitsevaan metsään. Olin samaisella hetkellä Porvoon keskustassa ja jos oikein muistan, niin omassa olossakaan ei ollut kehumista. Kuulin kai kuitenkin Jossun itkunsekaisesta puheesta, että oli tosi kyseessä, koska lähdin samantien polkemaan kohti kyseistä metsää, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä. Muistan itkeneeni ja huudelleeni Jossua, joka ei metsään päästyäni enää vastannut puhelimeen. Jonkin aikaa etsittyäni löysin kuin löysinkin pienen tytön itkemästä puun oksalla, pyörän lukko kaulansa sekä ylemmän oksan ympärillä. En muista millä sanoilla sain Jossun maaniteltua pois matalan männyn oksalta, mutta tilanne päättyi kuitenkin hyvin ja lähdimme yhdessä pois metsästä. Loppu syksy meni miten sattui. Molempia masensi, mutta onneksi niitä hyviäkin hetkiä oli paljon vastapainoksi. Jossain vaiheessa tuli se aika, kun karkasimme ja siitä eteenpäin te tiiättekin miten asiat meni. Jossu uhkaili kuolemalla ja mä soitin apujoukot kehiin kerta toisensa jälkeen, kunnes 25.02.2011 mitään ei ollu enää tehtävissä ja Jossun 15-vuotinen elämä päättyi kylmään ja hiljaiseen heinälatoon.
Mulla on varmaan kymmenittäin arpia mun kehossa, joita ei ois välttämättä tullu ilman Jossuun tutustumista, mut sitähän ei voi tietää, koska asiat meni miten meni. Oon jossitellu näitä asioita ihan sairaasti ja todennu sen turhaks. En voi nimittäin edes tietää eläisinkö enää, jos en ois tutustunu Jossuun. Oisin saattanu jättää karkaamatta ilman samanlaista ihmistä ja näin ollen en ois ehkä koskaan joutunu Nurmijärvellä sijaitsevaan laitokseen, jolloin mun vointi ois aika varmasti menny huonompaan päin ku en ois saanu sitä apua mitä sain noitten kolmen vuoden aikana laitoksessa. Toisaalta oisin voinu parantua mun masennuksesta ilman lisäkuormitteita ja toisen hengenpelastusyrityksiä, mutta niin ku sanoin; jossittelu on turhaa.
Tossa kommentissa kysyttiin vielä, että lähtisinkö uudestaan tollaseen kokemukseen, jos saisin päättää ja vaikka tää kaiken ton tekstin jälkeen saattaakin kuulostaa itsetuhoselta ja todella tyhmältä, niin vastaus on kyllä. Kyllä lähtisin. En siksi, että mä saisin kokea kaiken kärsimyksen uudelleen, vaan siksi, että mä rakastin Jossua ja rakastan vieläkin. Mä tekisin kaiken ton uudelleen, jos vaan voisin, koska mä en oo ikinä kokenu mitään niin syvää tunnetta, enkä mitään niin ihanaa ku mitä koin Jossun kanssa 2010 kesänä ja siks mä tekisin kaiken ton uudelleen. Kokeakseni ne samat onnen tunteen, joita koin sillon. Ne tunteet, jotka koin Jossun ansiosta.
Sanoin aiemmin, ettei kenenkään kannattais luottaa toiseen ihmiseen (samoissa olosuhteissa) samalla tavalla ku miten mä luotin Jossuun, ettei se ois järkevää. Puolustukses voin sanoo, että noh, mä en oo koskaan ollu kovinkaa järkevä :)


Ps. Lisäsin tohon otsikkoon k.18 merkinnän vaikkei tässä postauksessa mitään rajuja kuvia ookkaan. 
Joskus sanat voi kuitenkin olla niin voimakkaita, että on ihan viisasta luokitella tälläset postaukset aikuismateriaaliks.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

☆ Sunday's special ☆ (Leopard makeup)

 photo 181120130982_zps9fe19bb1.jpg

  Se ois taas tän sunnuntain meikkipostauksen aika. Tällä kertaa tein noi kuvissa näkyvät leopardityyliset meikit tähän postaukseen jo niinki aikasin ku maanantaina ja sen takia näittekin jo vähän suuntaa antavan kuvan alkuviikosta. En tiiä teistä, mutta mun mielestä noista meikeistä tuli hurjan kivat ja tollanen kultaan taittuva luomiväri sopii punasen värin kanssa ihan täydellisesti yhteen. Piilarit ja tekoripset oli kans aika tärkee osa tätä meikkiä ja ilman niitä lopputulos saattaiski näyttää vähän keskeneräseltä. Oon nyt tehny muuten kuukauden päivät näitä "Sunday's special" nimeä kantavia postauksia ja ois tosi kiva kuulla et mitä ootte tykänny ? Mun mielestä tää on kyl ollu tosi mukava idea ja tykkään siitä et sunnuntaisinki on nykyää jotain tekemistä. Vaikka meikit saattaiski olla aiemmin viikolla tehty, nii ainaki postauksen kirjottaminen vie jonki verran aikaa ja valmiista postauksesta tulee aina sellanen aikaansaava ja tyytyväinen olo. Varsinki jos se postaus on omasta mielestä hyvin rakennettu ja toimiva. Aattelin jatkaa näitä sunnuntain spesiaaleja yhtä rennosti ku tähänki asti; ilman paineita tai stressiä. Sillehän ei nimittäin voi mitään, jos inspiraatio tyssähtää tai jos aika näiden meikkien tekemiseen yksinkertaisesti ei riitä, mutta toivottavasti näin ei tuu ainakaa lähiaikoina käymään ! :`)

~ Pistäkää näppäimistö laulamaan ~

- Mitä tykkäsitte tän postauksen leopardi meikistä?
- Mitä ootte tykänny näistä sunnuntain spesiaaleista?
- Mikä on ollu tähän mennessä teiän mielestä paras Sunday's special postaus ?
(Alapuolella vielä linkit kaikkiin aiempiin kyseisen nimen omaaviin postauksiin.)

☆ Sunday's special ☆
☆ Sunday's special ☆ (Manson makeup)
☆ Sunday's special ☆ (Matching colors)


perjantai 22. marraskuuta 2013

I´M A WINNER !

Fiilis on mitä parhaimmasta päästä
 
Alku viikosta ajattelin ettei mistään tuu mitään. Masennus oli koko ajan läsnä ja ahdistus sen ku paheni pahenemistaan. Eilen oli kuitenki sen verran hauska ja ihana päivä täynnä valokuvausta ja ylenpalttista sekoilua luokkakavereitten kanssa, että olo parani huomattavasti! Sain myös mun kummitädiltä työtehtäväksi suunnitella julisteen taidenäyttelyä varten ja vaikka vähän jännittääkin, niin päätin tarttua tilaisuuteen positiivisin mielin.
 
Haluisin jotenkin välittää teille sen eilisen koulupäivän olotilan, mut se on vähän hankalaa ku mulla ei oo omalla koneella vielä kuvia siitä ku nauroin koulun lattialla pariinki otteeseen kyyneleet silmissä, saati siitä ku Anne istuu paperinkeräys roskiksessa tai oikeestaan mistään muistakaan eilisistä tilanteista. No ehkei se haittaa, koska kaikista parhaan tällä viikolla, toisin sanottuna tänään tapahtuneen jutun voin kuitenki jakaa teiän kanssa. Se on sähköposti Tukilinjalta ja se näyttää tältä:
 
 
MÄ VOITIN!!!
 
Oli ihan törkeen upeeta avata aamulla koulun sähköposti ja klikata toi viesti auki ! Huusin vaa äänee keskellä tuntii et oon voittanu ton kilpailun, mihin pari muutakin luokkalaista  + oppilaita muista erityisoppilaitoksista oli osallistunu. Mun kuvasta siis painetaan joulukortteja ja saan itekki 50 kappaletta niitä palkinnoks ton rahasumman ohella. Nyt on ihan mahtava fiilis ja tuntuu toooosi hyvältä lähteä viettämään viikonloppua porukoille tällästen uutisten jälkeen !
 
Laitoin tohon alapuolelle kaikki kuvat mitkä lähetin reilu kuukaus sitte joulukortti-kilpailuun ja ylimpänä on kyseisen kisan voitto-otos. Ootteko Tukilinjan raadin kanssa samaa mieltä, vai minkä kuvan te olisitte valinnu joulukortteihin painettavaks ?
 
 
Blogger taas vaihto noitten kuvien sävyä punertavammaks mut ei voi mitää :) Hyvää viikonloppua !


tiistai 19. marraskuuta 2013

Toivepostaus ideoita ?

 Yläpuolella vähän esimakua postauksesta, jonka julkasen myöhemmin tällä viikolla.
Tajusin eilen, että voin kuvailla aika upeita kuvia ihan täällä sisätiloissakin, mutta se onki varmaan ainoo positiivinen juttu nyt pariin päivään. En tiiä mikä siinä on, ku koulussa on niin hyvä ja inspiroitunu olo, mut heti ku tuun kotii nii alkaa masentaa enkä jaksais tehä oikeestaan mitään. Ei se koulukaan nyt mitään pelkkää unelmaa oo, mutta kyllä se nää kotiolot tällä hetkellä voittaa. Eilenki oli suoraan sanottuna ihan perseestä kuvailla tuolla pihalla ku oli niin jäätävän kylmä ja tuuli niin kovaa. Sen takia siirryinki sit jonku aikaa kärsittyäni sisälle ja otin muutaman kuvan keittiön seinää vasten ihan vaan kokeilumielessä. Yllätyin kyllä aika positiivisesti siinä vaiheessa ku kuvat oli koneella ja ne sisällä otetut kuvat (joihin toi ylhäälläkin oleva kuva lukeutuu) oli parempia ku siellä ulkona otetut, mitä ei kyllä hirveen useesti oo ennen käyny.
Anyways tää parin päivän ankeilu, jota oon jo jonki verran analysoinu mun mielessä ja pohtinu johtuuko se kenties siitä, että viikonloppuna oli nii mukavaa, on johtanu siihen, että haluisin pitkästä aikaa kuulla teiltä vähän toiveita tulevia postauksia koskien. Eli kommentoikaa ihmeessä, jos teillä on jotain toivepostauksia mielessä! Annan mun aivojen hetken levätä ja ojennan teille vuoron vaikuttaa tuleviin teksteihin. Sunnuntait pyhitän vieläki meikkitsydeemeille, mutta jos haluutte esimerkiks nähä jonku tietyn meikin tai maskeerauksen mun naamassa, nii ehdottakaa ihmeessä ! Jos taas meikit ei kiinnosta pätkääkään, niin antakaa mielikuvituksen lentää ja kertokaa mitä te sit haluisitte nähä täällä. Toteuttelen sit niitä postauksia kuhan kerkeeeeeeeeen C:
Ps. Kenenkään ei erikseen tarvii kirjottaa et videopostaus ois kiva, koska se on tullu selväks,
mutta aiheita niihin videopostauksiin voitte kyllä ihan vapaasti ja mielellään ehdotella ! :)

maanantai 18. marraskuuta 2013

Fascinating water part 2


Valokuvissa on se jännä juttu, et jos niitä kattoo liian kauan, niin ne ikään ku menettää hohtonsa. Varsinki jos ne on yhtään samantapasia tai samaan aiheeseen keskittyviä. Mulla ainakin käy tosi usein näitä blogikuvia ottaessani niin, että otan hirveen määrän kuvia, valkkaan niistä parhaat, laitan ne ns. "muokkauskansioon", muokkaan & pienennän ne ja lisään sitten blogiin. Ei tässä käytännössä muuten mitään vikaa oo, mutta sitten myöhemmin, vaikka seuraavana päivänä ku kattoo niitä alkuperäsiä kuvia, niin sieltä löytääkin tuplasti parempia tai vähintääkin yhtä hyviä kuvia harvinaisen paljon. Nytkin kattelin tässä illalla vähän mun macro-otoksia sekä muita syksyllä otettuja kuvia ja löysin tosi paljon sellasia "muokkauksen arvosia" fotoja, joista tykkäsin. Mietin jonkin aikaa, että miten saisin kaikista noista kuvista järkevän ja yhtenäisen postauksen aikaseks ja tulin siihen tulokseen, että en tahallaan valvo tänään puolen yön yli vaan teen tälläsen muutaman kuvan postauksen noista vesipisara kuvista, joita en siinä "Fascinating water" postauksessa julkassu. Toivottavasti tykkäätte kuvista ja käykää ihmeessä kattomassa ton äsken mainitun postauksen anti, jos ette oo aiemmin siellä kävässeet !

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

☆ Sunday's special ☆ (Matching colors)

 
Jepa jee oli kyl mahti viikonloppu Porvoossa ja vieläki mahtavampaa oli se, ku ei tällä kertaa tarvinnu kulkee julkisilla, vaan pääsin Alisan kyydillä sinne ja takas. Päätin tehä täks sunnuntaiks tollasen "normaalin" tai vähän normaalista poikkeavan meikin, enkä mitään sen kummempaa. Mun hiukset oli tosiaan muutaman päivän tollaset viininpunaset, muuttu siitä liilaks ja monen värjäysoperaation jälkeen vihdoin siks shokkipunaseks, mikä oli alunperin tarkotuski. Yritin tossa meikissä käyttää suht samoja sävyjä ku hiuksissa & päivän vaatteissa ja musta lopputulos oli aika kiva. Varsinki noi luomivärien yläpuolella kulkevat eyeliner rajaukset näyttää jotenki tosi hyvältä ja ne ikäänku viimeistelee ton meikin.

 
Toivottavasti tykkäätte tosta meikistä ja muutenki tälläsistä vähän tavallisemmistaki meikkipostauksista niitten maskeerausten ja muiden ohella ! :)

torstai 14. marraskuuta 2013

It was like stepping in to a movie

 
Mun elämä tuntuu välillä ihan elokuvalta. Sellaselta, joka sisältää muun muassa hirveesti juonenkäänteitä, draamaa, komediaa ja jonkin verran sitä kauhuakin. Jokaisen ihmisen elämään mahtuu varmasti paljon noihin, sekä muihinkin kategorioihin luokiteltavia asioita, mutta koska en pääse kenenkään muun ihmisen elämään samalla tavalla kuin omaani, niin en voi varmuudella sanoa kuinka moni on kokenu niitä asioita mitä mä oon. Joku muukin tällä pallolla on ollut koko peruskouluajan koulukiusattu, joku muukin on menettänyt ystävän nuorena, joku muukin on asunut vuosia nuorisokodissa, joku muukin poika saattaa meikata ja vaikka se pähkähullulta kuulostaakin niin joku muukin on voinut nukkua kirkon katolla hyytävän kylmänä syysyönä, paras ystävä kainalossaan. Mä kuitenkin vahvasti epäilen, että maailmassa on yhtään toista Pietu nimistä meikkaavaa poikaa, joka on tehny kaikki nää samat asiat, sekä monia, monia muita juttuja mitä mä oon tehny. Oon muutenki sitä mieltä, että jokainen meistä on täysin uniikki ja omanlaisensa, vaikka samantyylisiä kokemuksia jakaisikin. Jokainen meistä elää sitä omaa juonenkäänteitä enemmän tai vähemmän pursuavaa elokuvaansa ja tänään mun elokuvassa tapahtu jälleen yks merkillinen käänne.
 
Oltiin Annen, mun luokkakaverin kanssa kuvailemassa paria koulutehtävää, kun päädyttiin sellasen kerrostalo alueen pihamaalle. Etin parhaillaan jotain horisontaalin linjan omaavaa kohdetta, kun yhtäkkiä huomasin edessäni pulun. Nostin sormen Annea kohti, pyytäen elekielellä hiljaisuutta ja kun katoin tarkemmin, huomasin että puluja olikin enemmän kuin yksi. Niitä oli kokonainen parvi. Laskin kameran alemmas ja hämmästyin siitä, kuinka lähellä mua nää kyseiset pulut tai mitkä lie kesykyyhkyt olikaan. Puiden oksilla oli myös muita lintuja, joista ainoana tunnistin talitintin. Vähän syrjempänä oli kuusi, jonka oksalla istui orava sammalta suussaan.
 
Eksyttiin Annen kanssa vähän kuvausreissun aiheesta ja alettiin kuvailla näitä harvinaisen kesyjä eläimiä. Samalla vanha mies käveli pihan nurkilta meitä kohti ja sanoi jotain mitä en edes muista enää. Sen kuitenki muistan, että tää mies meni sisään kerrostaloon ja tuli pian takas ulos muovirasiallinen pähkinöitä ja siemeniä mukanaan. Meidän kuvatessa tää mies alko rauhallisella äänellä kertomaan piha puussa asuvista oravista, joita oli joskus ollut seitsemän kappaletta. Yhdessä tarinassa kuultiin, että joku oli kuulemma joskus ottanut sillä samaisella pihalla kuvia niin kutsutusta mamma oravasta, jossa se imetti kahta poikastaan pihamökin katolla, kun taas toisessa saatiin tietää miten Iituksi kutsuttu varpaaton pulu saapu keskellä Järvenpään kaupunkia sijaitsevalle kerrostalo alueelle ja jäi sinne kilttien asukkaiden lellittäväksi. Mies vei samalla näitä juttuja kertoessaan pähkinöitä ja siemeniä lintulaudoille, pihan kaikki pulut perässään. Mulle tuli jotenki tosi satumainen olo siellä kaikkien lintujen ja oravien keskellä ja voin vaan kuvitella jälkeenpäin miltä mun ilme näytti, ku tää lepposa vanhus alko syöttää kädestä pitäen puluja, samalla vihellellen oravaakin syömään.
 
 
En mä tähän loppuun osaa oikeen muuta sanoa, ku että vitsi tää elämä osaa joskus yllättää. Kaaoksenki keskeltä löytyy välillä jotain tarunhohtosta, joka auttaa jaksamaan. Toivottavasti piditte noista vähän erikoisemmista kuvista, ku mitä täällä blogissa yleensä näkyy, sillä ite ainaki rakastuin tohon ylimpään.
 
 Ps. Kiitos blogger kun raiskasit taas kuvien laadun, säädit värisävyt päin vittua ja
muutenkin hankaloitit kovasti mun iltaa. Always a pleasure to work with you <3


keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Tästä se lähti

Mä tiiän et mun ei tarvii selitellä mun tekoja kellekkään. Varsinkaan täällä blogin puolella, mut halusin kuitenki ihan vapaasta tahdosta kirjottaa tälläsen "jälkipohdiskelu" tekstin. Viime postausta kirjottaessa olin nimittäin aika paskassa kunnossa ja harvinaista kyllä ihan sanaton. En vaan pystyny kaiken ikävän, ahdistuksen ja kyynelten lomasta sanottamaan mun tunteita järkevästi, joten teen sen nyt jälkikäteen. Pari ketipinoria, pitkä kuuma suihku ja monen monta punasta chesterfieldiä on saanu mua sen verran rauhotettua, että ajatuksetki kulkee taas.
 
Eli siis, ironista kyllä mun paha olo lähti liikkeelle teestä, tai tarkemmin sanottuna teemukista. (kuulostanpa vitun tyhmältä...) Sain tän kyseisen teemukin Jossulta, eli mun entiseltä parhaalta ystävältä, joka tappoi itsensä. En nyt tähän hätään muista sainko sen mukin joululahjaks, mut sain sen kuitenki vaan pari kuukautta ennen Jossun kuolemaa eli joskus joulun tienoilla ja nyt omille muutettuani otin sen vihdoin käyttöön. Tää muki on ihan tavallinen halpistuote, mutta jotenki tänään siellä sisällä lukeva teksti kouras mua tosi syvältä. Se menee näin:

Tunnen oloni turvalliseksi lähelläsi.
Olemme kokeneet paljon yhdessä ja
tiedän miten paljon rakastat minua.
Olet elämäni tärkein ihminen ja lupaan,
että sinulle on aina paikka sydämessäni.
Rakastan sinua elämäni loppuun asti.
 
Siitä se itku sit lähti.
Tuntu vaan niin hirveeltä ajatella Jossua ostamassa tota mukia ja yrittää arvailla mitä sen päässä sillon liikku. Ku miettii niitä pitkään jatkuneita itsemurha puheita... Ihan ku toi koko teksti ois suoraan Jossun kynästä, koska joka ikinen sana tossa pitää niin täydellisesti paikkansa ja pystyn elävästi kuvitella Jossun sanomassa ton tekstin ääneen mulle. Kuuntelin ikävissäni myös yhtä "meiän" biisiä tänään ja se nosti tunteet ja kaikki muistot vieläkin katkerammin mieleen..


Pelottavaa miten nopeesti olo voi muuttua. Tänään oli kuitenkin tosi hauska päivä noin puol viiteen asti ja sit kaikki vaan romahti. Totta kai tollaset tekstit, biisit ja muut jutut saa mielen matalaksi, mutta että niin matalaks ku tänään.. Huhhuh. Ihmisen mieli on välillä liiankin petollinen asia.

 
Kiitos vielä teille jotka ehditte kommentoida edelliseen postaukseen, ootte ihania ♥

Enkä vieläkään oo tehny sitä rakkauslauluu (k.18)

"Oot muina kertoina puhunu
 mut ympäri. Mut rakastan
 sua. Ja sä pärjäät. Voit
 syyttää mua ku kaikki on
 mun vika ja mun päätös. Älä
 turhaa vastaa. Ku en tuu
 näkee sitä viestii. Anteeks"
 
 
 
En pysty lopettaa itkemistä enkä tiedä haluunko mä edes pärjätä enää..
 

tiistai 12. marraskuuta 2013

Fascinating water

 
Mä en tiiä mikä juttu tossa vedessä on, mutta jotenki se kiehtoo. Varsinki macro-objektiivin läpi nää sateisen harmaat päivätki näkee ihan eri tavalla ku ennen. Päästiin tänään poikkeuksellisesti jo yheltätoista koulusta ja pakkohan mun oli käyttää se valosa aika hyödyks ja lähteä vähän kuvailemaan. Tällä kertaa päätin kuitenki ihan tarkotuksellisesti jättää oman naaman pois kuvista ja keskittyä pelkästään tohon luontokuvaamiseen. Napit korvilla ja kamera kourassa pari tuntia meniki aika sukkelaan ja tällä kertaa se oli se sade ja kylmä tuuli, jotka lopulta patisti mut takas sisätiloihin. Ei siinä mitään, kuvia tuli nimittäin ihan kiitettävästi ja oon noihin kuviin meeeelko tyytyväinen. :)


maanantai 11. marraskuuta 2013

Warm colors and good feelings

 
Tänään oli värikäs päivä. Sekä fyysisesti, että henkisesti, jos niin voi edes sanoa. En tiiä mikä vaikutti mihinkin. Puinko kirjavat vaatteet hyvän fiiliksen takia, vai tuliko se fiilis vaatteista. Ensimmäinen kuulostaa toki järkevämmältä, mutta tän päivänen auringonpaiste ja letkee musiikkikin vaikutti aika paljon kaikkeen, joten turha sitä on varmaan alkaa sen syvemmin pohdiskelemaan. Pääasiahan on se, että kaikki on ainakin väliaikasesti hyvin. En osaa sanoa mistä lauantai yönä oli kyse, mutta kai se oli vaan sitä samaa ahdistusta, ku aina ennenkin. Pari lukijaa mainitsikin, että ei se masennus niin vaan katoa ja oon siitä samaa mieltä. Oon kuitenki sairastanu masennusta niin monta vuotta, ettei mulla oo niin sanotusti "tietoa paremmasta". Tai no nyt mulla alkaa jo pikku hiljaa olemaan, mutta sen takia se ahdistus varmaan tuntuukin niin valtavan suurelta tappiolta. Ikään ku häviöltä. Pitäis vaan yrittää muistaa, että mulla on täysi oikeus voida huonosti ja ettei se maailma siihen kaadu !
 
Ei tosta aiheesta kuitenkaa enempää. Tänään testailin vähän lämpimämpiä sävyjä meikissä ku mitä yleensä ja käytin itseasiassa samoja kolmea väriä (keltanen, oranssi, punanen) pukeutumisessakin.
 
 
Pakko muuten sanoa tähän väliin, että mun hiuksille kävi jotain tosi hirveetä. Pesin ne eilen ekan kerran värjäyksen jälkeen ja kuinka ollakkaan punasen värin seasta alko yhtäkkiä hiuksia harjatessa nousta esiin vaalean sinertäviä, liiloja sekä jotain todella epämääräsen värisiä tupsuja..... Voin sanoo, että vitutus oli suuren suuri, mutta yritän tänään pelastaa mitä pelastettavissa on :`)
 

 Mitäs tyksitte päivän väreistä ? c:


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

☆ Sunday's special ☆ (Manson makeup)


 

Eli tosiaan, oon muutaman kerran sanonu tekeväni Manson meikin ja nyt ku on taas tää sunnuntai niin tein vihdoin sen. Vaikka Mansonilla onkin ihan tajuton määrä toinen toistaan upeempia meikkejä, niin päädyin tällä kertaa tekemään tossa yläpuolella olevasta kuvasta oman variaation.


Joka näyttää tältä.

Tein samantapaset suttuset rajaukset mustalla kajaalilla, mutta päätin vaihtaa tota punasen sävyä itelle mielekkäämmäks ja tunnettuna kirkkaitten värien kannattajana käytinki tollasta aika voimakkaan punasta luomiväriä, sekä huulipunaa. Huulissa on myös jonkin verran mustaa, koska se näytti aika kivalta. Tein myös vähän paksummat noista silmän yläpuolelle tulevista kuvioista, ku mitä Mansonilla on. En nimittäin halunnu ihan täysin samanlaista meikkiä, vaan oman versioni siitä ja mun mielestä tosta tuli aika cool ! Eikä muuten varmasti jää viimeseks kerraks ku käytän ton uskomattoman laulajan meikkejä inspiraation lähteenä.

Mitä te ootte mieltä :) ?