torstai 31. tammikuuta 2013

Lisää syömisjuttuja ja muita tsydeemejä !

Aaaaamu !
Hassua miten paino voikaan heitellä ja miten se saattaa vaikuttaa mielialaan. Toissailtana 59,6kg ja eilen illalla 56,7kg.  Eli siis melkein kolme kiloa heittoa...

Vertailin mielessäni vähän maanantaita ja tätä päivää. Maanantai-iltana ilmestynyt postaus muistuttaa siitä ahdistuksesta ja itseinhon tunteesta, jota silloin tunsin. Myös koko viikonlopun kestänyt ahmiminen, johon sisältyi yksi ravintolakäynti; sai mielen matalaksi. Tiedätte varmaan sen tunteen kun käy vaa´alla ja huomaa painon nousseen liikaa, tai edes jonkin verran ja jos samana päivänä on muutenkin itsekriittinen tai ahdistava olo niin ajatus siitä että kaikki on omaa vikaa, hyökkää väkisinkin mieleen. "Sen suklaalevyn olisi voinut jättää väliin" tai "Olisinpa valinnut vähän terveellisemmin" yms yms... Pakko silti yhäkin painottaa etten koe sairastavani mitään syömishäiriötä tällä hetkellä, ja sitäpaitsi kyllähän ihan "terveetkin" ihmiset murehtivat välillä syömisistään.

Itseasiassa eilen kun huomasin painon ns. pudonneen kolme kiloa, tulin niin tyytyväiseksi, että pystyin syödä tänään aamupala-sämpyläni täpötäydessä bussissa ja olin vielä yksin! Yleensä ajatuskin jossain koulun ruokalassa, tai melkein missä tahansa yleisessä paikassa syömisestä yksin saa voimaan pahoin. Koulussa tosin harvemmin on nälkä, mutta ymmärsitte varmaan pointin! Vihaan sitä kun tuntee jokaisen katselevan ja kun kuulee jokaikisen pienen pienenkin syömisestä aiheutuvan äännähdyksen. Se maiskutus alkaa humista korvissa yhä kovempaa ja kovempaa, kunnes lopulta tuntuu että koko paikka jylisee mässäilyn äänistä ja että kaikki kuuntelee juuri sinua.. Hrrr..!

Mutta siis, olen aika tyytyväinen muutenkin tähän päivään. Koulussa oli kivaa ja veikkaan että olen tänään puhunut enemmän kuin pitkään, pitkään aikaan. Siis ihan vaan hölöttänyt kaikenmaailman asioista. Muistoista, unelmista, ajatuksista, mielipiteistä ja sen semmoisista. En edes muistanut kuinka ihanaa on pelkästään puhua, keskustella oikein antaumuksella ja vielä monen eri ihmisen kanssa monen monista eri asioista. Se on samalla niin lohduttavaa, helpottavaa ja erittäin voimaannuttavaa, mutta silti niin rankkaa ja uuvuttavaa.

Olen muun muassa tänään:

Kertonut A:lle "Jossun tarinan" Eli jonkinlaisen puolen tunnin pikakelauksen minun ja entisen parhaan ystäväni Jossun tutustumisesta aina Jossun itsemurhaan asti. Jutellut Marjaanan kanssa maailman ihmeellisyydestä ja muista hassuista jutuista, muistellut viime vuoden luokkalaisen kanssa menneitä, Käynyt Siljan kanssa läpi kuulumisia ja ihmissuhdekiemuroita sekä jutellut pitkästä aikaa erään samassa laitoksessa asuvan nuoren kanssa :) Ainiin, soitin jopa Lotalle kun kerrankin muistin!

!Kaikenkaikkiaan erittäin positiivinen ja miellyttävä päivä siis!

Päivääää !

Loppuun vielä kiitos kaikista viimeaikaisista mahtavista kommenteista ja kiinnostuksestanne meitsin blogiiiin! Kettuprinssi kiittää ja kuittaa ;)

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Peikkopoika

(: PEIKKO :)
Elämä rullailee taas tavalliseen tapaan. Jonkin aikaa kestänyt masennusjakso on melko varmasti takanapäin ja toissailtainen paha olo nollasi sen ahdistuksenkin. Toivottavasti tätä hyvää oloa kestäisi edes vähän pidempään kuin viimeksi.. Asenne on tällä hetkellä siis melko positiivinen. Stressinaiheita ei oikeastaan ole ja väsymyksestä huolimatta olen iloinen. Tänään on luvassa shoppailua ja perjantaina pitkästä aikaa Porvooseen kavereita moikkaamaan!

P.S Olette varmaan parissa viimeaikaisessa postauksessa huomanneet uuden mustavalkoväri-muokkaus innostukseni. Jotenkin näyttää mielestäni paremmalta muokata edes se tausta mustavalkoiseksi ja lisätä jotain sävyjä päälle. Kuvia en ihan hirveästi ole viime aikoina lisäillyt, mutta lähettäkää silti kommenttia, että mitä mieltä näistä muutamista kuvista olette?

maanantai 28. tammikuuta 2013

I don't regret a thing anymore (k.18)

When I said "we" you know I meant "me"
And when I said "sweet" I meant "dirty"


you're gonna go far kid

Olo on edelleen melko sekava, mutta toisaalta ihan hyväkin. Taidan olla vihdoin pääsemässä sen masentavan olon yli koska tänään olen pystynyt pitkästä aikaa ajattelemaan selkeästi ja vaikka ulkopuolelta olen ehkä näyttänyt energiseltä niin nyt siltä tuntuu sisältä päinkin.
 
Olen miettinyt paljon omaa mielenterveyttä ja varsinkin eilisessä postauksessa pohtimiani asioita, sitä etten koe elämälläni olevan päämäärää ja sitä että kaikki tuntuu merkityksettömältä. Päätin etten anna näiden asioiden hidastaa menoa ainakaan tällä erää. Ehkä ne vielä jostain ilmestyvät jos ovat ilmestyäkseen. Kaikki on siis tällä hetkellä hyvin. Haters gonna hate ja sitä rataa :)
 
Tänään sain vihdoin tänne blogiin kuvan vihreistä kulmista kun joku sitä joskus pyysi, mitäs pidätte? Kuvassa myös uudet lävistyspiikit ja Oonalta saatu kaulakoru
 

I don't need no sympathy

Ahdistaa ja ajatukset alkavat taas hajaantua ympäriinsä. Tuntuu kuin näkymätön itsetuntoa järsivä köysi kiristyisi kaulani ympärillä, hengen salvaten ja mielen sumentaen. Elämäni on nykyään niin kaoottista ja merkityksetöntä. Ilman minkäänlaista päämäärää.
En saa mieleni sisäistä palapeliä edes alkuun, koska suurin osa palasista on varmaan jo hukkunut maton alle. Lopputulos saattaa löytyä jostain alitajunnastani mutta ilman voimavaroja en sitä näe, enkä jaksa etsiä. Tunnen tunteideni palavan loppuun ja turtuneisuuden valuvan hitaasti tilalle.
Taidan vain jättää yrittämisen ja edistymisen niille jotka sen osaavat ja palata takaisin siihen mistä aloitin. Jos mitään ei enää osata arvostaa niin ei ole mitään minkä vuoksi taistella. En tarvitse enempää sääliä, enkä hae huomiota.

(Kuva netistä)

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Green day, literally

 
Tänään tosiaan on ollut paljon parempi päivä kuin eilen, tai ainakin tähän mennessä.
En jaksa paljoa kirjoittaa koska olin oikeastaan koko aamun valokuvaamassa tuolla auringonpaisteessa ja sen jälkeen olen istunut monta tuntia koneen ääressä, vain kuvia muokaten. Ärsyttää vähän kun en ole ikinä niihin tyytyväinen, vaan aina näyttää siltä kuin ne olisivat keskeneräisiä. Toivottavasti kuitenkin tykkäätte ! Aiheena oli vihreä niinkuin varmaan huomaatte heheh :D

 

Kukaan ei odota minua, miksi nousisin (k.18)

En kestä tätä ahdistusta, ajattelen ja otan terän käteeni. Mietin vielä hetken ennen kuin upotan sen käsivarteeni. Nopeasti, silmää räpäyttämättä teen sen pienen liikkeen ja käteen ilmestyy punainen naarmu. Työnnän terän hymyillen takaisin haavan kohdalle ja vetäisen uudestaan. Innostun ja jatkan tätä yhä uudestaan ja uudestaan kunnes tajuan mitä olen todellisuudessa tehnyt. Päässä alkaa pyörimään joten lasken terän pöydälle ja otan jo valmiiksi veritahroja täynnä olevan huivin esiin. Pyyhkäisen haavaa ja katson sitä. Se on syvä ja se näyttää hyvältä. Se sykkii lämmintä punaista verta. Tunnen oloni surkeaksi mutta silti jotenkin vahvaksi. Tämän minä osaan, ajattelen. Tätä jos jotakin minä pystyn kontrolloimaan...
 
 
Toisen, vähän pienemmän viillon tehtyäni laitan musiikkia soimaan ja sidon huivin käteeni. Tajuan että voimani alkavat hiipua yhä nopeammin ja nopeammin. Katse alkaa harhailemaan ja mieli täyttyy negatiivisista, inhottavista adjektiiveista. Läski, ruma, sairas.. Yhtäkkiä havadun kun huomaan itkeväni, itkeväni ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ja se tuntuu todella hyvältä. Vapauttavalta ja samalla lohduttavalta. Musiikki loppuu joten otan takkini ja lähden tupakalle. Vedän hupun alemmas etteivät ohjaajat huomaa itkeneitä kasvojani. En halua puhua heille. Se olisi vain sitä samaa rutiinitoimintaa niin kuin aina. Ensin toimistoon, siellä side ranteeseen ja lopuksi pilleri käteen. Ei aitoa mielenkiintoa asiaan, ei kysymyksiä vaan pelkästään se kliseinen lause paremmasta huomisesta. Tämähän on hoitajille pelkkää työtä. Vaikka toisin he väittävät.


Ulkona on ihanan viileää ja raikasta. Sytytän tupakkani ja lähden hiljaa kävelemään tietä pitkin. Katselen eteenpäin miettimättä sen erityisemmin mitään ja hetken kuluttua tunnen kyynelten loppuvan. Imaisen taas tupakkaani, käännän katseeni taivaalle ja henkäisen savut ulos. Teen piruetin ja hymyilen itselleni. Taivaalla on utuisia pilviä peittämässä kirkasta kuuta. Muistelen Jossua ja sitä päivää kun sain tietää hänen kuolemastaan. Sinäkin iltana katselin samaa kuuta tässä samassa paikassa, kyyneleet silmissä ja pala kurkussa. "Rakastan sua" kuiskaan hiljaa, imaisen viimeisen hatsin tupakasta ja heitän tumpin peltiämpäriin. Kävelen sisään ja ryhdistäydyn. Pyydän ketipinoria ja pohdin mielessäni huomataanko levinneet meikkini. Ei onneksi, joten palaan takaisin huoneeseeni.
 
 
Istun sängyn reunalle, pyyhkäisen molempia silmäkulmia ja virnistän. Paha olo on taas kerran poistunut. Yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Naurahdan ääneen äskeiselle typeryydelleni. Tiedän että jos olisin ollut vahva niin olisin voinut välttää nämäkin pari hassua viiltoa mutten jaksa miettiä niitä enää. Nyt kaikki on taas hyvin. Olo on vieläkin vähän haikea mutta se ei haittaa. Se tuntuu surulliselta ja samalla hyvältä. Ehkä se on itkun jälkeistä raukeutta tai jotain vastaavaa.
 
Käyn lämpimässä suihkussa ja tunnen kun ketiapiini alkaa vaikuttaa. Juttelen A:n kanssa facebookissa ja hymyilen kunnes hän ilmoittaa lähtevänsä nukkumaan. Toivotan hyvät yöt, kirjaudun ulos ja huokaan syvään. Huomisesta tulee parempi päivä, lupaan itselleni. Suljen valon ja käyn itsekin untenmaille.
 

maanantai 21. tammikuuta 2013

ideantynkää ja ystäviä

Joujou!

Olen monesti törmännyt kysymykseen siitä, miksi joku kirjoittaa blogia ja ajattelin vähän selventää mikä on minun motiivini kirjoittaa avoimesti elämästäni nettiin.

Blogini on jonkin asteinen päiväkirja johon kirjoitan päivien tapahtumista, menneisyydestä, tulevaisuudesta, koulusta, laitoksessa asumisesta, itsestäni, tunteista, ajatuksista, unelmista, ystävistä sekä vähemmän mieluisista asioista kuten mielialojen vaihteluista, ahdistuksesta ja itsetuhoisuudesta. Blogin avulla pystyn kanavoimaan monia eri tunteita ja jakamaan elämän pieniä ja suuria iloja lukijoiden kanssa. Myös jotkin mieltä askarruttavat asiat saattavat muuttua selvemmiksi kun ne näkee kirjoitettuna ja kommentit on aina plussaa!

Valokuvaus on yksi suurimmista intohimoistani tällä hetkellä ja siksi suurin osa blogini kuvista on itse otettuja, muistathan siis kunnioittaa tekijänoikeuksia ja kysyä lupaa kuvien kopioimiseen. Jotkin kuvat ovat ns. K-18 materiaalia ja rupeankin tästä lähtien merkitsemään postaukset joissa näitä lapsille sopimattomia, yleensä viiltelyyn liittyviä fotoja esiintyy.
(Kuva netistä)

Blogi-teksteissä ja/tai kuvissa esiintyy toistuvasti elämäni tärkeimmät henkilöt, jotkut useammin ja jotkut harvemmin riippuen ihan siitä kuinka usein näen heitä tai olen heidän kanssaan muuten tekemisissä. Ajattelin kirjoittaa jokaisesta jotain, että teillä on tulevissa postauksissa edes pieni aavistus kenestä puhun :)

A Samalla luokalla oleva poika jota voin jo lyhyen ajan jälkeen kutsua ystäväkseni. Ihminen joka on kirjaimellisesti päivieni piristys ja oikeastaan ainoa juttu -ja oleskeluseurani koulussa.

M Tämän hetkinen paras ystäväni jota näen useasti viikossa ja jonka kanssa keksin aina kaikkea hauskaa. Ihminen jonka seurassa saa nauraa ja olla täysin oma itsensä. Meidät saattaa bongata kesäisin keinumasta ja talvisin taidemuseosta.

Silja♥ Todella tärkeä ystäväni Porvoosta. Ihminen jonka kanssa viihdyn aina ja jonka kanssa puheenaiheet eivät koskaan lopu. Jo ensimmäisellä kerralla kun tapasimme niin tulimme heti juttuun ja valvoimmekin koko yön jutellen ja teetä juoden :) Näemme silloin tällöin viikonloppuisin.
Lotta Yksi pisimpään kestäneistä ystävyyssuhteistani. Olimme joskus erottamattomat, mutta vuosien varrella olemme kasvaneet jonkin verran erilleen. Silti yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä jolle voin aina soittaa ja jota ikävöin päivittäin. Näemme todella harvoin!

Oona &Sanna Oona ja Sanna ovat sisarukset ja ainoat ystäväni nykyiseltä paikkakunnalta. Oonan olen tuntenut pidempään ja johtuen samantapaisista ongelmista sekä elämäntapahtumista, pystymme helposti samaistumaan toisiimme. Oonalta saankin aina neuvoja ja tukea kiperissä tilanteissa. Liittyi se sitten blogin ulkoasuun, ahdistukseen tai vaikka ihmissuhdekiemuroihin.
Sannan kanssa juttelen harvemmin koska yleensä jommalla kummalla on huono päivä ja silloin ei ole mitään järkeä purkaa sitä oloaan toiseen, vaikka usein niin käykin. Kuitenkin silloin kun molemmat ovat hyvällä tuulella niin meillä on todella hauskat keskustelut. Johtunee ehkä samantapaisesta huumorintajusta? Tai sitten ollaan vaan niin outoja...

Laura ja Senja Laura ja Senja ovat olleet yläasteelta asti läheisiä ystäviäni. He asuvat Porvoossa ja heidän kanssaan on aina ihan mahtavaa mitä tahansa teemmekin. Yleensä olemme Senjan luona yötä, juomme, sekoilemme, seikkailemme internetin ihmeellisessä maailmassa tai muuten vaan chillailemme.

Hilja Elämäni tärkein henkilö eli serkkuni. Ihminen jonka olen tuntenut ihan pienestä pitäen ja johon voin luottaa asiassa kuin asiassa. Hänen kanssaan olen viettänyt elämäni parhaita hetkiä ja veikkaan ettei kukaan tunne minua yhtä hyvin kuin hän. Nuoresta iästään huolimatta serkkuni ymmärtää minua paremmin kuin kukaan aikuinen ja rehellisesti sanottuna en pärjäisi ilman häntä. Näemme nykyään muutamana viikonloppuna kuussa.
Että semmosia tovereita minulla, uujee love u all ♥



sunnuntai 20. tammikuuta 2013

And that's who i am !

Pakko sanoa että olen pahoillani näiden muutaman viime postauksen laadusta. Omasta mielestäni olen ollut aika poissaoleva ja sekava, en sitten tiedä näyttäytyykö se näissä blogi-postauksissa vai ei? En vain kertakaikkiaan saa ajatuksiani koottua ja koko ajan masentaa. Olen jo niin tottunut siihen ahdistukseen, sitä kun voi joten kuten yrittää sietää ja hallita. Viiltelemällä, ottamalla lääkkeitä, kuuntelemalla musiikkia tai keskittymällä johonkin muuhun.

Masennus onkin sitten asia erikseen. En osaa elää sen kanssa ollenkaan. Se ikään kuin imee innostuksen sisäänsä. Muuttaa koko maailman harmaaksi ja tylsäksi, tasapaksuksi puuroksi. Mikään ei enää jaksa kiinnostaa ja on niin helppoa jäädä makaamaan sängyn pohjalle. En varmaan jaksaisi huomenna edes nousta kouluun jollei siellä odottaisi hassu luokkakaverini joka saa minut aina hymyilemään.

No, loppuun vielä "and that's who i am" kuvia, joita en ole vielä koskaan jostain syystä tänne blogiin lisäillyt ja lupaus siitä että blogiteksien laatu paranee ihan varmasti, kunhan tämä masennus hälvenee ajatuksiani häiritsemästä :)

(Kuvat netistä)