maanantai 16. joulukuuta 2013

Ice cold feelings

~ Kuvia viime viikolta ~

Tää ahdistusmyrsky vaan jatkuu jatkumistaan.. Viikonloppukin meni niin, etten tehny oikeestaan yhtään mitään (ellei eilisen meikkiä, muutaman kuvan ottamista & muokkaamista lasketa mukaan) ja voin sanoo, että mua alkaa jo pikku hiljaa kyllästyttää tää paska fiilis, vaikka eihän tätä oo kestäny vielä edes viikkoakaan.. Yksi isoimmista ahdistuksen lähteistä on se, kun sain viime viikolla kutsun mun entisen nuorisokodin pikkujouluihin. Vastasin tietty myöntävästi saapuvani paikalle ja ajattelin, että asia ois ainakin mun oman pään sisällä loppuunkäsitelty. Toisin kuitenkin kävi, sillä oon havahtunu tän viikolopun aikana todella usein siihen, että muistelen millaista mun elämä silloin ennen oli. Silloin kun asuin vielä laitoksessa. Muistot niistä(kin) ajoista on aika huterat, mutta jotenkin musta tuntuu, et mitä enemmän mä niitä aikoja mietin, niin sitä masentuneemmaksi tuun. Ei sen takia, että ne ajat ois ollu ihan kamalia, vaan sen takia, että ne oli jollain tapaa niin ihania.
 
Voi tietty olla, että se kuuluisa "Aika kultaa muistot" sanonta on jälleen käymässä mun kohalla toteen, koska vaikka kuinka asioita mietin, niin kaikki tää nykyinen vaikuttaa jotenkin hirveen masentavalta siihen entiseen verrattuna. Outoa sinänsä, koska ei se elämä muutama vuosi takaperin mitään herkkua ollut, ei tosiaankaan, mutta edes se fakta ei muuta sitä ikävää, jota tunnen yhäkin laitosta ja siellä muovautuneita muistoja kohtaan. Vietin kuitenkin lähemmäs kolme vuotta kyseisessä nuorisokodissa ja sinä aikana siitä paikasta tuli mulle ihan kuin oikea koti. Enkä osaa edes sanoin kuvailla, kunka paljon mä oikeesti ikävöin kaikkia kavereita sekä sieltä laitoksesta, että koko paikkakunnalta eli Nurmijärveltäkin. Se tosiseikka, että mulla oli sillon hirveen huonot oltavat henkisesti tuntuu paljon selkeemmältä ja yksinkertasemmalta, ku nää olotilat mitä joudun nykyään kestämään. Välillä, tai oikeastaan aika useinkin haluaisin palata siihen kaikkeen, jopa sen itsetuhoisuuden ja ahdistuksenkin osalta, mutta en tiedä osaisinko enää. Saati voisinko. Mullahan on kuitenkin nykyään tää uusi rooli. Tää hyvinvoivan pojan rooli. Pojan joka opiskelee ahkerasti, jonka lääkitys on kunnossa, joka hoitaa kaikki arjenaskareet, joka on hyvissä väleissä perheensä kanssa ja listaa voisi jatkaa loputtomiin.. Enhän mä voi enää palata siihen menneeseen. Enhän mä voi tuottaa enää kellekkään pettymystä...
 
 
 
Vai voinko?

10 kommenttia

  1. Sä kirjotat tosi ...en tiiä mikä sun kirjotus tyylii kuvais mut oot tosi hyvä kirjottaa.ja kyllä se ahdistus siitä hellittää :) jakseluit <3 !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Fanny :) Ja niin, toivottavasti hellittää

      Poista
  2. En voi väittää kannattavani jaksamista minkään roolin takia, mutta... ei niille muistoillekaan kannata antaa kovin paljoa periksi, jos sen voi mitenkään välttää - itsesi takia (ja myös koska pakotettu maailmanloppu ei ole kovin kiva asia).
    Joskus tulevaisuudessa tämäkin hetki on menneisyyttä, johon voi kaivata, mutta kaipaamalla loputtomasti ei pääse eteenpäin. Vaikka toki on täysin luonnollista, että etenkin kriisin hetkellä millainen historia tahansa voi tuntua nykyisyyttä ja tulevaa turvallisemmalta....

    Ai niin, ja koska et avoimesti vastusta, saanko tarjota virtuaalihalin? :c

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo oot kyl ihan oikeessa. Ei pitäis roikkuu niissä muistoissa. Ainakaan liikaa. Sehän on ihan terveellistä et muistelee menneisyyttään pienissä määrin, mut se et jauhaa niitä asioita päässään jatkuvasti ei oo niin järkevää. Harmittaa vaan kun ne ajatukset ja muistot puskee väkisinki mieleen, mut toivottavasti tää nyt tästä helpottais :s

      Ja totta kai saat <3 Haleja takaisin :)

      Poista
  3. Mikä kamera sinulla on?
    Hyvin kirjotettu, aivan ihanaa lukea.
    Itsekkin tiedän, ettei ahdistus ole mikään kiva juttu. Itselläkin on siis ahdistuneisuutta
    ja itsetuhoisuutta, josta on vaikea lopettaa
    Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on Canon 60D ja kiitos <3 Ahistus on kyl tosi turhauttavaa :/

      Poista
  4. Sä oot äärettömän taitava kuvaamaan ja sun blogi on ihan huikee! Sä vaikutat niin ajattelevalta ja aidolta ihmiseltä, että mulla on monesti myötätunnosta kohonnu kyyneleet silmiin ku oon lukenu sun postauksia. Oot älyttömän hyvä bloggamaan, oo ylpee itestäs!(:

    Asiasta toiseen, saako sun blogin linkata oman blogin 'suosikkiblogit' postaukseen?:)

    VastaaPoista
  5. Voi vitsi, hurjan isot kiitokset sulle ! Pitäis varmaan harmitella, että kyyneleet on noussu sun silmiin, mutta toisaalta bloggaajalle, tai ainaki mulle henkilökohtasesti suurin ilonaihe on se kun tekstit herättää oikeesti jotain tunteita tai ajatuksia lukijoissa ! Toivottavasti myös niitä positiivisia :') <3 Ja joo totta kai saa :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai herättää myös positiivisia! Hyvähän se vaan on kun saa lukijoilla tunteita aikaseks:')

      Mutta käväse mun blogissa, jos haluat tsekata mitä sun blogista kirjotin!:>
      http://amoreikatsokeneentahtaa.blogspot.fi/2013/12/top-3-blogit.html

      Poista
    2. Hyvä juttu ^^ Ja niimpä ! Käynpäs heti kurkkaamassa :>

      Poista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)