sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Macroteineilyä osa 2


 Vähän ulkokuvailua tältä päivältä. Jännää miten ihan normaalitki jutut voi näyttää hyvältä ku vaan kattoo vähän lähempää. Ja jännää on sekin, miten kuvaaminen voikin tuntua joskus niin rauhottavalta ku miltä se tuntu tänään. Harmi, että kuvaaminen on vaan hetken huumaa, eikä se auta kaikkeen. Ei ainakaan tarpeeksi. Pään sisällä pyörii nimittäin taas jos jonkin näköstä ajatusta ja sellanen outo, mutta harvinaisen tuttu tunne on jälleen läsnä. Jotenki musta tuntuu, että kaikki paha on taas pääsemässä valloilleen. Toi lause kuulosti ihan helvetin dramaattiselta, mutta musta tuntuu, että se vanha minä ois taas palaamassa ja samalla syrjäyttämässä kaiken mikä on muuttunu paremmaks. Ihan ku kaikki ois taas just nii ku vuos sitte, vaikka toisaalta mikään ei oo niin. Ehkä haluisin vaan, että ois. Välillä haluisin huutaa niin kovaa ku lähtee, koska en tiiä mikä mua vaivaa. Välillä haluisin vaan itkeä hiljaa. En tiiä miks kaipaan kaikkea sellasta, mikä mua satuttaa, enkä tiiä enää ollenkaan mihin mä oon menossa. Mulla ei oo mitään päämäärää, ei mitään suunnitelmaa. Joskus tein lupauksia kuolemasta. Puhuin numerosta 21. Nykyään kukaan ei muista sitä, tai jos muistaa ne luulee, että mä oon unohtanu. Vaikken oo. Oisko mulla enää pokkaa, oisko mulla enää ees syitä. En tiedä. Oon pärjänny liian hyvin, päässy liian paljon eteenpäin. Turruttaa kun kaikki on niin hyvin, että jokin vois olla huonosti. Haluaisin sitä ja haluaisin tätä, mutta loppupeleissä mulle ei kelpaa mikään. Ei sillä, että edes ansaitsisin jotain. Oon kuvottava.


Mielialat taas vähä sinkoilee sinne tänne...


6 kommenttia

  1. Jos sua on ahdistanut kauan, niin sitä on vaikee vaan unohtaa. Tuntuuko susta että pärjäät yksin? Käytkö puhumussa jollekkin ammattilaiselle? Harmi etten osaa ollla enempää avuksi:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiin, se voi olla ja kyl mul on viikottaiset psyk.poli käynnit :) Ja enköhä mä pärjääää

      Poista
  2. Ekaksi, ihania kuvia, varsinkin tuo toisiks ylin on omaan mieleen. Yleensä en luontokuvista kamalasti innostu sillä monet ovat niin yksitoikkoisia, mutta nämä ovat tosi kivoja. :3

    Toiseksi, voimia sulle ♥ Toivottavasti tuo olotila menisi pois, mutta ymmärrän kyllä ettei masennuksesta ihan ykskaks yli pääse. Itse oon löytäny huonoihin hetkiin lohtua musiikista ja omista kissoistani, varsinkin kisut jaksavat aina piristää kovasti. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, toi toka kuva on munki lemppari :> Ja niin totta, ei se ihan noin vaan lähe pois :( Pitäs varmaa itekkii hankkii kissa :`)

      Poista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)