torstai 14. marraskuuta 2013

It was like stepping in to a movie

 
Mun elämä tuntuu välillä ihan elokuvalta. Sellaselta, joka sisältää muun muassa hirveesti juonenkäänteitä, draamaa, komediaa ja jonkin verran sitä kauhuakin. Jokaisen ihmisen elämään mahtuu varmasti paljon noihin, sekä muihinkin kategorioihin luokiteltavia asioita, mutta koska en pääse kenenkään muun ihmisen elämään samalla tavalla kuin omaani, niin en voi varmuudella sanoa kuinka moni on kokenu niitä asioita mitä mä oon. Joku muukin tällä pallolla on ollut koko peruskouluajan koulukiusattu, joku muukin on menettänyt ystävän nuorena, joku muukin on asunut vuosia nuorisokodissa, joku muukin poika saattaa meikata ja vaikka se pähkähullulta kuulostaakin niin joku muukin on voinut nukkua kirkon katolla hyytävän kylmänä syysyönä, paras ystävä kainalossaan. Mä kuitenkin vahvasti epäilen, että maailmassa on yhtään toista Pietu nimistä meikkaavaa poikaa, joka on tehny kaikki nää samat asiat, sekä monia, monia muita juttuja mitä mä oon tehny. Oon muutenki sitä mieltä, että jokainen meistä on täysin uniikki ja omanlaisensa, vaikka samantyylisiä kokemuksia jakaisikin. Jokainen meistä elää sitä omaa juonenkäänteitä enemmän tai vähemmän pursuavaa elokuvaansa ja tänään mun elokuvassa tapahtu jälleen yks merkillinen käänne.
 
Oltiin Annen, mun luokkakaverin kanssa kuvailemassa paria koulutehtävää, kun päädyttiin sellasen kerrostalo alueen pihamaalle. Etin parhaillaan jotain horisontaalin linjan omaavaa kohdetta, kun yhtäkkiä huomasin edessäni pulun. Nostin sormen Annea kohti, pyytäen elekielellä hiljaisuutta ja kun katoin tarkemmin, huomasin että puluja olikin enemmän kuin yksi. Niitä oli kokonainen parvi. Laskin kameran alemmas ja hämmästyin siitä, kuinka lähellä mua nää kyseiset pulut tai mitkä lie kesykyyhkyt olikaan. Puiden oksilla oli myös muita lintuja, joista ainoana tunnistin talitintin. Vähän syrjempänä oli kuusi, jonka oksalla istui orava sammalta suussaan.
 
Eksyttiin Annen kanssa vähän kuvausreissun aiheesta ja alettiin kuvailla näitä harvinaisen kesyjä eläimiä. Samalla vanha mies käveli pihan nurkilta meitä kohti ja sanoi jotain mitä en edes muista enää. Sen kuitenki muistan, että tää mies meni sisään kerrostaloon ja tuli pian takas ulos muovirasiallinen pähkinöitä ja siemeniä mukanaan. Meidän kuvatessa tää mies alko rauhallisella äänellä kertomaan piha puussa asuvista oravista, joita oli joskus ollut seitsemän kappaletta. Yhdessä tarinassa kuultiin, että joku oli kuulemma joskus ottanut sillä samaisella pihalla kuvia niin kutsutusta mamma oravasta, jossa se imetti kahta poikastaan pihamökin katolla, kun taas toisessa saatiin tietää miten Iituksi kutsuttu varpaaton pulu saapu keskellä Järvenpään kaupunkia sijaitsevalle kerrostalo alueelle ja jäi sinne kilttien asukkaiden lellittäväksi. Mies vei samalla näitä juttuja kertoessaan pähkinöitä ja siemeniä lintulaudoille, pihan kaikki pulut perässään. Mulle tuli jotenki tosi satumainen olo siellä kaikkien lintujen ja oravien keskellä ja voin vaan kuvitella jälkeenpäin miltä mun ilme näytti, ku tää lepposa vanhus alko syöttää kädestä pitäen puluja, samalla vihellellen oravaakin syömään.
 
 
En mä tähän loppuun osaa oikeen muuta sanoa, ku että vitsi tää elämä osaa joskus yllättää. Kaaoksenki keskeltä löytyy välillä jotain tarunhohtosta, joka auttaa jaksamaan. Toivottavasti piditte noista vähän erikoisemmista kuvista, ku mitä täällä blogissa yleensä näkyy, sillä ite ainaki rakastuin tohon ylimpään.
 
 Ps. Kiitos blogger kun raiskasit taas kuvien laadun, säädit värisävyt päin vittua ja
muutenkin hankaloitit kovasti mun iltaa. Always a pleasure to work with you <3


8 kommenttia

  1. Tää on mitä luultavimmin ihanin postaus sun blogissa. Ehkä ihanin minkä oon koskaan nähny. En myönnä itkeneeni. Ihana ihana. <3

    Kiitos, pelastit mun illan. Ehkä ihmiskunnassa on vielä toivoa. Ja aivan ihana papparainen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awww ! :DD Mukava kuulla ja niimpä ! :3

      Poista
  2. Voin uskoa minkälaista on olla tuommosessa paikassa, kuin "satulinna" jossa eläimet ja ihmiset on yhtä(?) Ja hei mieki oon kokenu koko peruskouluajan kiusaamista.. Jos yhtään helpottaa! On siitä jäänyt monet arvet itselle, vaikka vasta kohta peruskoulusta pääsee pois...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, just sellasta siellä oli :} Ja harmi et säki joudut kestää semmosta

      Poista
  3. Tosi makeita kuvia, oot hyvä kuvaamaan, pidä siitä harrastuksesta kiinni! Oot hieno ihminen :)

    VastaaPoista
  4. ihana postaus, voin vaan kuvitella miten hieno hetki toi on ollut <3 upeita kuvia!

    VastaaPoista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)