keskiviikko 2. lokakuuta 2013

kuulumisia osa 309942304

Oli pakko lisätä vielä yks mustavalkokuva, ku diggailin niin paljon tota eilistä meikkiä.
Yksinkertanen, mutta puhutteleva. Vai mitä te ootte mieltä ? Nyt muuten saattaa meikki- sekä muutkin kuvapostaukset jäädä pikkusen vähemmälle, kun koulussa vaihtu uusi jakso ja mulla on melkein joka päivä neljään. Pimeyshän saapuu nimittäin päivä, päivältä aikasemmin, joten kunnon valaistuksesta voi kohta enää vaan haaveilla. Oon kuitenki toteuttamassa niitä teiän toivomia, sekä ite kehittelemiäni meikkilookkeja ajan salliessa. Ja myös kuva- sekä kuvankäsittely postauksia ois suunnitteilla muutama. Aattelin kuitenki kirjottaa pitkästä aikaa vähän mun ajatuksista ja kuulumisista, enkä vaan saatella postausta matkaan usealla kuvalla ja parin lauseen tekstillä varustettuna.
 Elikkäs, ensin vaikka vähän koulusta.
Tarkemmin sanottuna graafisesta suunnittelusta, jonka alotin Järvenpäässä elokuun alussa. Mun kouluvuosi on lähteny käyntiin ihan huippu hyvin. Meiän luokka on tosi kiva ja oonki tutustunu jo moneen uuteen sekä yhteen vanhaankin kanssaopiskelijaan melko hyvin ja tuun kaikkien kanssa aika mukavasti toimeen. Enemmän oon tietty ollu sellasten luokkakavereitten kanssa, jotka on puheliaita ja jotka jaksaa ravata tuolla ulkona jäätymässä. Niillä tupakan mittasilla tauoilla siis. Opettajat on kaikki ollu vähintäänkin yhtä mukavia ja varsinkin kaksi näistä kyseisistä opeista on sellasia, joitten tunneilla jaksaa keskittyä ja joilla oppimateriaali on oikeesti mielenkiintosta ja samalla opettavaista. Myös pitkään mua piinannu kouluruokailu, jota en yläasteen alun jälkeen oo pahemmin harrastanu, on hojksattu (hojks = henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma) mulle sopivaks, eli saan joka päivä ruokalasta eväät mukaani, enkä joudu istumaan siellä ahdistavassa ja tupaten täynnä olevassa ruokailusalissa ja tää eväsjuttu jos joku on ollu ihan helmi !
Koulu menee siis näillä näkymin hyvin, mutta mites on mielenterveyden laita ?
No.. Tää on yhäkin aika hankala kysymys, sillä näinä viime päivinä, kaiken hyvän olon rinnalla, oon taas tuntenu sitä yksinäisyyttä, joka ei kuitenkaan oo oikeesti yksinäisyyttä vaan sitä tunnetta, jolla ei oo nimeä. Oonhan mä nimittäin nähny vaikka kuinka paljon ihmisiä ja mulla on ollu tosi hyvä fiilis näitten ihmisten kanssa, mutta silti mä oon jotenkin yksinäinen. Yksi suuri syy siihen on, että oon alkanu muistelemaan ja miettimään laitosta. Tarkemmin sanottua tätä viimeistä, Nurmijärvellä sijaitsevaa lastenhuolto yksikköä, jossa mä vietin vajaat 3 vuotta elämästäni. Sinä aikana laitoksesta muovautui mulle koti ja nuorista siellä tuli mun niinsanottuja sisaruksia. Toisista enemmän, kun taas toisista vähemmän ja mua oikeesti ahdistaa ihan törkeesti muistella kaikkia hyviä hetkiä laitoksessa. En tietty ajattelis niitä muistoja, mutta vaikka kuinka yritän, en pysty enää sulkemaan niitä pois mun mielestä. Moni varmasti miettii, että laitoksessa asuminen on pelkkää helvettiä, mitä se tietty usein onkin, (tiukat säännöt, ihmissuhdedraama, kiinnipidot yms), mutta ei se kyllä sitä oo pelkästään. Tässä kohtaa mainittakoon sana "laitostuminen". Laitoksessa mun jalat nimittäin ainaki palas takas maanpinnalle ja laitoksen kautta mä oon kokenu monia sellasia juttuja, joita en vaihtas mistään hinnasta pois. Niin ja oon myöskin saanu useita sellasia ystäviä, joita en haluis ikinä menettää. Mielenterveys on siis ollut aika koetuksilla viime aikoina ja sanon nyt rehellisesti, ettei viiltelykään oo ollu kaukana. Yritän silti pysyä niin positiivisena, ku vaan pystyn ja olla stressaamatta turhia. Tähän onkin auttanu aika huimasti tää viimeinen kohta, eli
Harrastukset ja vapaa-aika.
Nää kaks onki sitte sellasia avainsanoja, joitten antimet mä yleensä jaan teidän kanssanne täällä blogissa, sillä valokuvaaminen on tällä hetkellä oikeastaan mun ainoa harrastus En mä kuitenkaan suinkaan kaikkia kuvia, saati sitten vapaa-ajan tekemisiäni oo tänne julkassu, kuten esimerkiks sitä, että tein tossa muutama viikko takaperin käyttäjän netflixiin ja usein ahdistuksen saapuessa oonkin tehny jotain itsetuhoisuutta korvaavaa, eli uppoutunu hyvän leffan tai sarjan pariin. Ja hei ! Ennen ku alatte kyselemään, että miksen vietä mun loppuelämää nenä kiinni ruudussa, sen sijaan että viiltelisin, niin mainittakoon ettei tää keino joissain tilanteissa yksinkertasesti vaan auta. Ahdistus saattaa toisinaan olla liian voimakasta, tai keskittymiskyky liian alhaista, mutta mä oon silti ylpeä jo niistä parista kerrasta kun oon tällä fiktiivisten hahmojen maailmaan syventymisen keinolla välttäny itteni satuttamisen. Toinen juttu, joka on silloin tällöin saanu sen ahistuksen laantumaan onkin se edellämainittu valokuvaaminen. Mä en tiedä miksi, mutta saan vaan siitä jotain sellasia ihme kiksejä, joita ei sanoilla pysty edes kuvailemaan ja tällä hetkellä mulla onkin meneillään yks pienimuotonen ifolorkirja-projekti äidin ja isän synttärilahjaksi, joka tuottaa jo tässä tekemisen aikana suurta mielihyvää ja tietty motivaatiota kuvaamiseen.
Eiköhän tää syksy siis jatku ihan hyvillä mielin, kun sain taas sydäntä vähän purettua. Kunhan vaan se yksinäisyyden tunnekkin kohta katoaisi, niin voisin panostaa mun elämään ja asioihin joista pidän, täysin uudella tavalla. Ei muuta kuin hyvää yötä ja mahtavaa lokakuun alkua kaikille ♥

8 kommenttia

  1. Aivan ihana meikki taas kerran! :3 Itseänikin harmittaa kun päivät pimenee ja kamerat jäävät vaan loppujelopuksi sisäkäyttään kello neljän jälkeen (ellei ole kunnon valoherkkää objektiivia tai jotain muuta)

    Sun blogia on tosi ihana lukea, susta alkaa muodostua mulle esikuva! Ihan oikeesti! Uskallat olla oma itsesi ja kerrot rohkeasti täällä sun blogissa miten sulla menee ja miten sä jaksat! En oo kauaa tätä blogia lukenu, mutta noh, ainahan voi vaan painaa pakkomielteisesti '' vanhempi teksti'' nappia ja uppoutua tän mahtavan blogin lukemiseen !
    Kerrot sun tapoja hukuttaa masentuneisuutta ja viiltelyn tarvetta pois, aivan upeaa! Oikeesti mahtavaa että on vielä ihmisiä jotka rohkeasti kertovat mitä oikeesti päässä liikkuu ja miten siihen oikeasti reagoi.
    Tämä on vain niin ihanan omaperäinen ja rohkea blogi, juuri sellainen joista tykkään. Valokuvaamista, meikkejä, selkeää tekstiä, joka on samalla tosi tärkeää, että se pitää lukea!
    Tulee aina niin hyvä mieli katsoa blogin hallintapaneelilta että: ''jes Pietulta on tullu postausta!''
    Niin ja kiitän tosiaan että oot aktiivinen bloggaaja! Koska tätä on niin ihana lukea!

    Et ole myöskään ainoa tässä syksyn aikaan joka potee yksinäisyyttä! :c

    ''Eiköhän tää syksy siis jatku ihan hyvillä mielin, kun sain taas sydäntä vähän purettua. Kunhan vaan se yksinäisyyden tunnekkin kohta katoaisi, niin voisin panostaa mun elämään ja asioihin joista pidän, täysin uudella tavalla. Ei muuta kuin hyvää yötä ja mahtavaa lokakuun alkua kaikille ♥''

    Pystyn niin samaistumaan tuohon^

    Mutta joo, blogisi on mahtava!

    VastaaPoista
  2. Apuaaaa olipas ihana kommentti :3 Kiitos kun piristit mun aamua jaja mahtavaa, että joku ajattelee tolleen !! :)) ♥

    VastaaPoista
  3. Nyt kun tauon jälkeen taas lueskelen näitä postauksiasi, niin pakko mainita, että AIVAN IHANIA KUVIA. Ja nuo oravakuva, tuitui :3 Osaat kuvata ja meikata loistavasti.

    Mutta voi, minä tiedän tuon yksinäisyyden. Olen tässä pari päivää itkenyt melkein jokaisen yksinäisen ajatuksen takia. Ja vaikka olisi niitä ihmisiä ympärillä, niin se ei aina vie sitä yksinäisyyttä pois. Se tuntuu vain siltä, että olisin hukkumassa lampeen ja kaikki vain katsoisivat rannalta suoraan sinne veteen tekemättä mitään. Maailman ikävimpiä tunteita.

    Mutta aina vain leuka pystyssä tultapäin! Ei pidä lannistua, vaikka nyt ei näyttäisi kovin hyvältä, niin kyllä me pärjätään.

    Hienoa kuitenkin kuulla, että olet löytänyt viiltelystä ainakin jonkinlaisen "pakokeinon!"

    Tämän kappaleen myötä toivottelinkin iloista syksyä! (Vaikka et tykkäisi biisistä, niin nuo sanat ovat kyllä jokseenkin aika tsemppaavat :) )
    http://www.youtube.com/watch?v=kI1PWcTe0W4

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihiii kylläpäs näitä ihania kommentteja nyt tulee tiuhaan :`) Mut ihan alkuun jättisuuret kiitokset kehuista ja pakko sanoa, että osasit kyllä sanottaa ton yksinäisyyden tunteen vertaamalla lampeen ihan loistavasti ! Harmi, vaan ettei ne tunteet siitä muutu vaikka kuinka niitä osaisikin sanottaa :/ Leuka pidetään kuitenkin pystyssä, siitä oon samaa mieltä ! :)) Ja kuuntelen ton biisin sitte ku pääsen koulusta ^^

      Poista
  4. Voi miten ihana kuva! :3 Oot söpö tui ♥

    Ja heiiiii toi sähkönsininen teksti sattuu kauheesti silmiin :c Vaikeeta lukee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purrr kiitos ! <3 Ja oh shit :s Se näytti aika järkyttävältä valkosenaki, joten yhyy en tiiä mitä teen D:

      Poista
  5. Aivan mahtava meikki! Mutta pakko kyllä sanoa että kaikkea muuta kun yksinkertainen kun mainitsit tuossa alussa että yksinkertainen mutta puhutteleva, ei kylläkään niin yksinkertainen mielestäni :) AAAA oot pietu upea ihminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia !! <3 Ja aijaa, niin no ei se varmaan kaikille oo :)

      Poista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)