keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Depression, where did it go ? (k.18)

Teistä lukijoista osa on lukenu tätä blogia jo ihan alkuajoista asti ja osalle taas just tää kyseinen postaus voi olla se ihan ensimmäinen teksti täällä "Pyörremyrsky pääni sisällä" nimeä kantavassa blogissa. Aion siis valottaa muutamalla sanalla tän postauksen otsikkoa, sekä sitä kautta myös sisältöä. Mä nimittäin sairastan ja oon sairastunu melko pitkään masennusta, josta oikeastaan koko tää blogi sai alkunsa. Keinosta paeta mun pahaa oloa, ahdistusta, itsevihaa ja kaikkia näiden tuntemusten aiheuttamia ongelmia. Jos sä siis oot, kyllä juuri sinä siinä, liittyny lukijaks vaan "kivojen kuvien" tai jonkun ulkonäköseikan yms takia, niin varaudu siihet, että täällä mun blogissa tuut ihan satavarmasti törmäämään tän tyylisiin kuviin.

 
Mä laitan aina postauksiin, joissa koen olevan "täysi-ikäisten" kuva/tekstimateriaalia tollasen (k.18) merkinnän, mutta jos sä kuitenkin omaa uteliaisuuttasi klikkaat itsesi sellaiseen ja sua alkaa oksettamaan, niin ole hyvä ja poistu. Helppoa, eikö?
 
Ja sitten asiaan.
 
Masennus iski muhun aika salakavalasti, vaikka taustalla oli jos jonkin sorttista ongelmaa. En ala niitä nyt erittelemään, mutta suurimpana näistä mainittakoon siihen asti käydyn peruskoulun mittainen koulukiusatun rooli. (Olin muistaakseni seiskalla). Oon kuitenkin aina ollu sellanen oman tien kulkija ja jonkin sorttinen taiteilijasielu, että päätin noin vuosi sitten, useiden osastojaksojen, lastenkotien, lääkitysten sekä parhaan ystäväni itsemurhan jälkeen alkaa kirjottamaan tunnepäiväkirjojen sun muiden tekstinpätkien sijaan blogia. Enkä ihan mitä tahansa blogia, vaan sellasta blogia, joka näyttää multa. Sellasta, jossa mä näytän mistä mä tykkään, mitä mä osaan ja tietysti sen mitä mä tunnen. No, tää tunnepuoli oli vielä vuosi sitten aikamoista hulabaloota. Ahdistus ja masennus oli niin käsinkosketeltavaa ja päivittäistä, että millekkään muulle ei hirveesti jääny aikaa. Kaikki negatiiviset tunteet söi mun voimat sekä varsinkin luovuuden ja vaikka hyviäkin hetkiä oli useita, niin pahat voitti ne kuus-nolla. Vuosi on kuitenkin vierähtänyt nopeasti ja missä nyt mennään? Tässä muutama esimerkki:
 
Mä muutin laitoksesta omaan ihanaan rivitaloyksiöön, kaupunkiin jossa voi aloittaa kaiken alusta.
Mulla on ihan huippu kiinnostava koulupaikka erityisoppilaitoksessa, joka tukee mun hyvinvointia.
Mulla on parhaimmat ystävät koko maailmassa ja niiden lisäksi rakastava perhe ja laaja tukiverkosto.
Mä oon fyysisesti terve ja henkisesti...
 
...Mä en tiedä. Se on oikeesti yks isoimmista asioista, joka näinä viime päivinä on mietityttäny. Se, että missä oikein mennään. Totuus on, etten mä oo viillelly yli kolmeen kuukauteen, mua ei oo pahemmin ahdistanu mikään pitkään aikaan, eikä mua tosiaankaan oo masentanu! Joten tällä nimenomaisella hetkellä mä voin hyvin. Mä en tiedä mihin mun masennus on kadonnu, mutta sen mä tiedän, että mä voin tällä hetkellä paremmin ku pitkään aikaan ja pelkästään se tieto saa mut jaksamaan. En mä niin tyhmä oo, että uskaltaisin väittää olevani "kokonaan" terve, sillä eiköhän se ahdistuskin sieltä vielä mun elämään taas hiivi, mutta siihen asti mä aion kyllä nauttia oikein olan takaa!


Muistakaa tekin nauttia elämän pienistä suurista iloista niin
 paljon ja niin usein ku vaan pystytte, sillä niin mäki aion tehä :)

18 kommenttia

  1. Piatsu olet niin rakas ja olen niin onnellinen sun puolesta. Muistan ku koulus näin ku datattii sun kädet ekaa kertaa ja pelästyin sikana. Ihanaa jos voit paremmin etkä pura surua ja kaikkea muuta nyt itseesi <3 mun vika vuosi halosessa oli ehdottomasti paras sun ja hannan ja veeran ansiosta (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purr niin sinäkin Katri <3 Mustaki se oli ihan huippu vuosi ja on kyl aikamoinen ikävä niitä tupakkataukoja ja sinua ! :)

      Poista
  2. Todella ihanaa että oot nykyään niin onnellinen :)
    huonoja oloja totta kai tulee mut niinku kirjotit muista nauttia elämän pienistä ja isoista iloista !

    Stay strong !

    VastaaPoista
  3. Musta on ihana lukee, että sulla on nyt parempi kausi menossa. Nauti siitä niin kauan ku se kestää ja ota kaikki ilo irti. Toivon tietenki, että olos helpottuis muutenki, sun joihinkin teksteihin on niin pelottavan helppo samaistua ja tätä sekamelskaa omassa päässä en toivo kenellekään.

    Voimia ja jaksamista sulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi :> Kiva kuulla ! Ja niin mä kyllä aionkin, nauttia siis :) Paljon voimia sullekkin ♥

      Poista
  4. Sul on kauniit kädet ja kynnet oot niin ihana.

    VastaaPoista
  5. täällä yks niistä joka on aeurannu lähes alusta asti :3 mutta kuiteki, ihana nähä miten oot muuttunu! (parempaan suuntaan)<3

    oonkohan mää ainoa, joka on parantunu masennuksesta ja syömishäiriöstä, mutta edelleen kaipaan välillä niitä aikoja? sairasta..
    muttakaikkea hyvvää sulle ja toivottavasti sun elämä jatkaa matkaa positiiviseen suuntaan!
    t. ano joka kommentoi vääriin väleihin :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :3 Ihana kuulla, että mun positiivisempaan suuntaan päin menny muutos tuottaa mielihyvää ruudun sielläkin puolen ^^ Ja voin sanoo, että et oo kyllä ainoo ! Kyl mullaki on aika usein ikävä niitä aikoja ku olo oli vielä paska yms.. Sitä en sitte tiiä onko se sairasta vai ei, mut niin se vaan on. Turha sitä on kieltääkkään :) Ja hei kaikkea hyvää sullekin !! ♥

      Poista
    2. sillon ku oli paha olo, oli jotain, mutta ku nyt niitä ei oo, ei oo mittään :c ehkä kaikki täyttyy jollai paremmalla eikä oo nii tyhjä olo ku nyt :'l

      Poista
    3. Joo ymmärrän täysin mitä tarkotat... :/ Kyl se viel joskus täyttyy hyvällä ololla se tyhjyys ! :>

      Poista
  6. olis siisti nähdä noi kädet kokonaa, et millaset arvet on jääny :'o olen outo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo voin joskus laittaa kuvii :) Uteliaisuus on ihan tervettä

      Poista
  7. Pietu, jos ei oltais oltu samassa koulussa ala-asteella, mä en tiiä mikä musta ois tullu. Mä muistan kuinka sä aina piristit mun päiviä. Sitten ku menit ylä-asteelle, muistan aina kuinka moikkailit mulle aina jos nähtiin jossain, sekin piristi tosi paljon. Ei me oltu kavereita, mut aina yksikin sana jonka sanoit valaisi mun päivää. Pysy aina tollasena ku oot, oot täydellinen! <3

    VastaaPoista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)