lauantai 29. kesäkuuta 2013

Taas uusi päivä mikä ei tuu takas koskaan

 
Toivottavasti tuo tämän päiväinen kuva piristää edes vähän tätä tekstiä, koska edessä on jälleen kerran vähän "vakavampaa" tekstiä, eikä sitä perus "mullekuuluutaastosihyvää" lässynläätä. Näin öisin on muutenkin melko haikea kirjottaa. Ajatukset vaan pyörii päässä vailla päämäärää ja tulevaisuus häämöttää edessä, kuin kaiken toivon imaiseva musta aukko. Mielessä on niin paljon vailla vastausta olevia kysymyksiä ja vielä enemmän niitä kysymyksiä joihin on jo vastattu. Raa´alla totuudella. Välillä kun mietin näitä kysymyksiä ja kaikkea pään sisällä vilistävää informaatiota, niin mun päätä alkaa kivistää ja en pysty pidättelemään kyyneliä. Sillä totuus on usein se joka meitä kaikista eniten satuttaa.
 
Pelkkä.
Karu.
Totuus.
 
Päältäpäin kaikki on taas hyvin, mutten ole hetkeen pystynyt edes ajatella sitä sisintä. Eikä siinä varmaan mitään väärää ole. On vaan niin paljon kipeitä asioita, joita en halua juuri nyt muistaa. Yritän vaan elää hetkessä, nähdä uusia ihmisiä, luoda uusia muistoja ja ennen kaikkea olla ajattelematta. Vielä tulee aika avata se ovi sisimpään, muttei ihan vielä. En ole vielä valmis. Kerään vielä hetken voimia, että jaksan kohdata sen kaiken, kaiken sen mikä tulee muuttamaan mun elämän totaalisesti.
 
Tällä hetkellä ahdistus puskee todella rajusti päälle ja tekisi mieli vetää itkupotkuraivarit, koko vitun maailmalle. Ei mulla sen enempää. Taidan mennä nukkumaan.
Öitä.


6 kommenttia

  1. Kuulostaa tutulta. Mutta kyllä sä Pietu vielä pystyt siihen!

    Voimia ♥

    VastaaPoista
  2. Mitä tahansa, ni muista että mä oon aina täällä auttamassa sua ♥ Sä oot mun ainoa ystävä, enkä haluu ikinä menettää sua, oot mun oma pieni huuhkaja josta pidän huolta, pus ♥

    VastaaPoista
  3. Pietu rukka :( Toi kuva on ihana<3 Mut joo haluisin vaan auttaa jotenkii :/ <3

    VastaaPoista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)