torstai 9. toukokuuta 2013

Welcome to reality

 (Kuva netistä)

Se on palannut. Ensin ärsyyntymisen muodossa, ärsyyntymisen joka vitun pikku asiasta, jotka mieleni vääristää täysin epärealistisiksi, vainoharhaisiksi ajatuksista milloin mihinkin asiaan liittyen. Siitä se muuntautuu vihaksi. Vihaksi joka ei tunne rajoja, vaan vaeltaa läpi jokaisen muiston liittyen näennäiseen henkilökohtaiseen vääryyteen. Viha saa kaiken näyttämään miljoona kertaa pahemmalta, kuin mitä se todellisuudessa on ollut ja koska ihmisen mieli on niin kummallinen, niin syy on aina jossain toisessa.. Kunnes viha vaihtuu tai oikeastaan haihtuu ja tilalle astuu tuttu, muttei niinkään turvallinen ahdistuksen tunne. Ajatukset alkavat haahuilla kouluhakujen tuloksissa, kämpän etsimisessä, omillaan pärjäämisessä ja kaikessa siinä epävarmuuteen kietoutuneessa "tulevaisuuden suunnitelmat" tittelin alta löytyvässä kategoriassa. Mukaan lipuu, tottahan toki myös kaikennäköisiä huonoja ihmissuhde kokemuksia, riitatilanteita, eron hetkiä ja jossain vaiheessa ajautuu ansaan ja tajuaa kuinka turhaa kaikki onkaan. Eikä pelkästään turhaa vaan myös säälittävää ja raivon partaalle ajavan turhauttavaa. Tuntuu niin absoluuttisen mitättömältä ja turhalta, mitä enemmän ajattelee ja jossain kohtaa kaiken tämän ajattelun lomassa on pakko tehdä jotain. Jotain pysyvää, jotain joka estää nämä ajatukset ja negatiiviset tunteet. Jotain joka tuhoaa tämän luuserin elämää elävän kaoottisen nuoren, tai edes osan siitä. Psyyke on jo pirstaleina, nyt on enää jäljellä ruumis.
Otan terän esiin ja viillän.

9 kommenttia

  1. tuntuu pahalta sun puolesta...voimia

    VastaaPoista
  2. Sulla on niin paljon elämälle annettavaa. Olet täydellisen erikoinen persoona ja sulla on käsittämättömän jännä tyyli.
    Mutta viiltely ei ole osa sinua. :(
    Sä pääset siitä kyllä eroon.

    VastaaPoista
  3. Oot osannut hyvin purkaa ahdistuksen sanoiks..multa ei onnistuis.

    VastaaPoista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)