maanantai 11. helmikuuta 2013

Paskaa! (k.18)

Jätin eilen poikaystäväni. Voisin haukkua hänet maasta taivaisiin, kertoa siitä kun olimme puhumatta kaksi viikkoa vain koska minä en puhunut hänelle ensin. Tai siitä kun hän käänsi kaikki omat virheensä minun virheikseni ja kehtasi eilen vielä sanoa kuinka hän ymmärtää tunteitani ja että on yrittänyt kaikkensa. Vitut sanon minä. En vain jaksa puhua hänestä enää yhtään mitään, olen niin väsynyt. Paska jätkä, siinä kaikki.
(Kuva netistä)

Tänään oli ehkä huonoin päivä ikinä. Sellainen perus maanantai... Muutaman tunnin yöunien jälkeen kauhealla kiirellä teboilille. Siellä huomaan että jalka vuotaa ja housut on veressä. Hukkaan rahani. Kuulokkeet menevät paskaksi. Jään väärällä pysäkillä ja joudun juosta törkeässä loskassa vain koska tänään alkoi koulutuskokeilu helsingissä, keskuspuiston ammattiopistossa. Päivä vaan paheni ja paheni. Ahdistus nousi vahvasti esiin viimeistään ylioppilaille tarkoitettuja tehtäviä sisältävää matikan testiä tehdessä. Koko päivä oli pelkkää ahdistusta ja pahaa oloa Onneksi luokkalaiseni A oli mukana, olisin muuten lähtenyt alle aikayksikön vetämään sieltä! Koulun loppuessa olin ihan poikki. Sain kuitenkin raahattua itseni bussipysäkille jossa viimeisetkin toivonrippeeni tämän päivän suhteen karisivat pois. Heilutin nimittäin kättä bussikuskille, ja se saatana katsoi suoraan silmiin ja ajoi ohi. No istuin penkille ja odotin melko vittuuntuneena seuraavaa dösää ja kappas vaan sama juttu toistui uudestaan... Meinasin vetäistä itkupotkuraivarit, mutta sen sijaan napsin muutaman ketipinorin ja soitin laitokseen ja kerroin etten pääse nurtsille. "Ai, me ei voida nyt auttaa" oli vastaus. Poltin röökiä ketjussa ja vaivuin johonkin horrokseen. Kiitos ketiapiinin, kylmyyden, väsymyksen ja nälän. Pääsin kuin pääsinkin lopulta bussiin, kun kolmas niistä suostui pysähtymään ja nukuin koko matkan. Laitokselle päästyäni ahdisti taas ihan helvetisti ja tartuin valitettavasti terään.

eilen
tänään
Olo on nyt vähän helpottanut, mutta huominen stressaa aika lailla. En tosiaankaan kestä enää toista tälläistä päivää. Asiat on muutenkin aika perseellään ja olen ihan hukassa. Ehkä lääkkeet ja uni auttaa, jos ei selkeyttämään asioita niin ainakin unohtamaan...

13 kommenttia

  1. Onpas sulla ollut huono päivä :( Hirvee toi bussijuttu, ja oikeastaan kaikki muutkin! Voimia sulle! <3 Noi jäljet on tosi hurjia... :( Ei varmaan sais kysyä, mutta millä oikein viiltelet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli kyllä kieltämättä iiiiha hirvee päivä D: ja sheiverin terällä

      Poista
  2. Pakko kysyä, että mitä haet noilla viiltelykuvilla? Sääliä, huomiota?

    Lukijat varmasti ymmärtää ilman kuviakin jos oot viiltänyt.

    Ja en lopeta lukemista, koska tää on mielenkiintonen blogi. Ainoastaan noi viiltelykuvat melkein saa mut oksentamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootko ihan idiootti? Tää blogi kertoo masennuksesta ja mielenterveysjutuista aika lailla pääosin. Joten viiltely "kuuluu" asiaan.

      Ja ehkä sun ei kannattaisi lukea tätä blogia koska et ymmärrä näitä juttuja.

      Poista
  3. Pärjäile (; <3 ja ihailen sun vahvuutta!

    VastaaPoista
  4. voi ei sulla on oikeesti ollu huono päivä! mutta toivottavasti tänään on sitte jo ollu parempi!! :) voimia siihen eroon ja muutenki <3

    VastaaPoista
  5. voi pietu, tuntuu pahalta katsoa noita kuvia. :c voimia sulle tositosi paljon ja virtuaalihali :)♥

    VastaaPoista
  6. Tuntuu pahalta lukea kun sulla on ollut noin helvetin huono päivä... Koita rakas jaksaa, ja kuten itsekin olet huomannut ja kirjoittanut, sulla on niitä parempiakin päiviä. Odota niitä ja jaksa niiden voimalla. Voimia Pietu kulta! ♥

    VastaaPoista
  7. Vautsi, löysin sun blogin ♥ Tuli vaan hei mieleen, kun itsellä viiltely valitettavasti palannu taas kuvioihin, että onko sun mielestä tärkeää että kuinka syviä ja ns kauniita jäljistä tulee? Oon itse käyttänyt vaan sheiveriä kun viilsin muutaman vuoden tauon jälkeen, mutta nään sen jotenkin mun silmissä säälittävänä että en uskalla käyttää puukkoa tms enää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heei ♥! ja joo, riippuu ihan olosta, joskus vaan viillään ihan epätoivoisesti mihin sattuu ja miten sattuu, mutta joskus sitä tekee jotenkin systemaattisemmin.. En oikeen osaa selittää :s

      Poista
  8. en ole itse yli kymmeneen vuoteen viillellyt. partakoneenteriä en enää edes omista. mulla on aviomies ja perhe. mä olen 33 vuotias.
    on mulla silti pieni vaaleanpunainen victorinoxin linkkari jonka terään olen kaiverruttanut nimeni. ei se koskaan kokonaan ohitse mennyt, se tapa yrittää käsitellä jotenkin jotain tuolla päässä olevia asioita.

    eksyin tänne blogiisi surffaillessani. olen lueskellut kirjoituksiasi ja ihaillut kuviasi, näytät niissä hyvältä.
    tsemppiä sulle tai jotain, mitä nyt kuuluukaan toivotella. elämän haisevissa vesissä aina josku tulee hetkeksi tunne että sittenkin osaa uida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) kiitos ihanasta kommentista ! Ehkä mäkin vielä joskus pääsen tosta viiltelystä.. :`)

      Poista
  9. Voi ei oon jo jonkun aikaa lueskellut blogiasi ja se on aivan ihana <3 Mua surettaa sun puolesta kun et tuosta viiltelystä pääse yli, olen itse 16 vuotias likka ja mullahan on sama ongelma. Olin vuoden viiltelemättä mut sitten paras ystäväni teki itsemurhan siitä on nyt 3 vuotta aikaa ja sen tälkeen viiltely on paljannut kuvioihin toivon todella että pääset siitä eroon. Olet todella rohkea kun puhut asiasta niin avoimest, useimmat ihmiset häpeävät arpiaan ja menneisyyttään...mielestäni sen kanssa pitää oppia elää. Kaikki paska mitä saa niskaan kovettaa ja kasvattaa ihmistä <3 Toivon todella että sulla alkaisi sujuua :) <3

    VastaaPoista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)