keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kaikki on ehkä vain satua


 
Vaikka viime päivinä on ollut hyviä hetkiä niin olen kokenut niiden lisäksi myös sitä järkyttävän pahaa oloa, ahdistusta ja surua. Uutta on se, että muutamana iltana vellottuani siinä paskassa olossa, jonkin sortin puolustusmekanismi on kytkeytynyt käyntiin ja totaalinen turtumus on alkanut valua jäseniini, peittäen sen kaiken synkkyyden harmaan usvan kaltaisella tunteettomuudella
 
Tuntuu kuin loisin mielessäni illuusion äänistä, tuoksuista ja tapahtumista. Kaikki tämän illuusion ulkopuolella on valhetta. Inhottavaa pilaa, huolellisesti suunniteltua mutta valheellista. Illuusiossa on parempi elää, siellä ei tunne kipua eikä mieti mitään. Se on keino unohtaa tunteet ja todellisuus, elää rinnakkaistodellisuudessa välittämättä mistään. Jokin aika sitten ajattelin etten koskaan halua palata siihen passiiviseen olotilaan, mutta ehkä se on sittenkin parempi kuin kärsiä tästä todellisuudesta.

Oli miten oli. Haluan vain pois.

 
Johonkin piiloon kaikelta. Ihmisiltä, ajatuksilta ja koko maailmalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)