maanantai 7. tammikuuta 2013

Sisälläni on tyhjiö

Heti kun pääsin sanomasta.. Ihan käsittämättömän kuvottava olo. Tuntuu että olisin ihan tyhjä sisältä. Mikään ei kiinnosta eikä mikään innosta. Pitäisi siivota, pitäisi tehdä koulutöitä, pitäisi hoitaa eräs ihmissuhde kuntoon tai vain irrottaa ote. Pitäisi tehdä kaikkea mutten saa mitään aikaiseksi. En jaksa tehdä mitään, en edes hymyillä tai itkeä. Olen vain ja samalla ajattelen asioita jotka häviävät mielestä yhtä nopeasti kuin ovat sinne pulpahtaneetkin. Tyhjyys väistyy ahdistuksen tieltä ja paha olo saa käteni hapuilemaan terää. Ihan mitä vaan millä saa aikaan kipua tai jos ei sitä niin edes jotain jota voi kontrolloida. Toisin kuin tunteita tai mielialoja.
 (Kuva netistä)

Olen niin lopen uupunut ja turhautunut kaikkeen. En vaan jaksaisi enää jatkaa. Haluaisin maata loppu elämäni sängyn pohjalla, tai niin ainakin sanon vaikka tiedän että kyllästyisin siihen yhtä nopeasti kuin kaikeen muuhunkin. Nykyään pahan ollen tullessa olen aina vain varmempi ja varmempi etten jaksa enää kauaa. Haluaisin lopettaa kaiken ja mennä vaikka aikuisosastolle. Haluaisin kerrankin päästä helpolla. Jättää koulun kesken, päästä pois ihmisten keskeltä ja varsinkin pois täältä laitoksesta. Olen niin lopussa. Ihan kuin palava sytytyslanka...
(Kuva netistä)

 Lause "mitä mä teen?" raiskaa aivoja. Poikaystävä on varmaan jo menetetty, samoin kaikki myötätunto ja kiinnostus laitoksen työntekijöiltä. Olen vain ylimääräinen ihminen jonka tunteilla saa leikkiä. Olen vain haamu. En enää tiedä kenen puoleen kääntyä, kelle kertoa ongelmista tai keneltä kysyä apua. Olenhan jo täysi-ikäinen. Minun pitäisi osata kaikki ahdistuksen hallitsemisesta laskujen maksuun. Vaan entä jos en osaa? Olen elänyt jo reilut kaksi vuotta laitoksessa, aina on ollut joku jolle jutella, joku "aikuinen" joka lohduttaa, sitoo veriset ranteet ja neuvoo niissä kiperissä paikoissa. En halua kenenkään ajattelevan, että olisin jotenkin hemmoteltu. Sillä sitä en tosiaankaan ole. Olen vain hämilläni kun ensin väkisin minulle tungettu apu joka ajan myötä osoittautuikin tärkeäksi, on nyt loppunut kuin seinään.
 (Kuva netistä)

Tuntuu niin yksinäiseltä vaikka ympärillä on paljon ystäviä. Tarvitsisin vielä tukea monissa asioissa, tarvitsisin jotain jolla helpottaa oloa.. Jotain muuta kuin terän. Ehkä huomenna ajatukset olisi selvemmät ja olo parempi.. Anteeksi taas sanatulva, olen vaan niin ahdistunut ja neuvoton.

7 kommenttia

  1. Moi!

    Oon seurannut blogiasi jo jonkin aikaa. Voit koska tahansa tulla puhumaan mulle, jos on jotain huolia, joista haluat jutella. Meseni on psycho_with_a_gun@hotmail.fi tai sitten facebookissa löydyn osoitteesta http://www.facebook.com/jenna.lanttutohtori tai mahdollisesti jos kikata tahdot, niin kik on jennaonhomppeli ja jos mahdollisesti qruiserissa pyörit niin siellä liikun nimellä jennachu

    Voimia sulle tosi paljon <3 c:

    VastaaPoista
  2. voimia sulle hurjasti! tiiän tää on kliseistä, mut kaikki muuttuu parempaan :)

    VastaaPoista
  3. Tiiän niin miltä susta tuntuu. Itelläkin on usein olo etten jaksais jatkaa eteen päin ja ikuisen kauniin unen nukkuminenkin tuntuisi varmasti paljon paremmalta ja se olisi ainakin helppoa ja mitä osaisi tehdä varmasti.
    Mutta luovuttaa ei koskaan saa! Täytyy vaan etsiä niistä synkistäkin ajoista niitä valoisia hyviä puolia. Sullahan on lähellä paljon ystäviä hae tukea näiltä ja yritä nauttia näiden seurasta. Mieti niitä iloisia muistoja ystävies kanssa mitä sulla on niin se auttaa huononkin fiiliksen tullen nostattamaan hymyn huulille (:
    En oikein koskaan osaa auttaa tälläisissä asioissa koska itsekkin pyörin ja hyörin samanlaisten asioiden keskellä päivittäin. Mutta voimia sulle ja toivottavasti olo muuttus paremmaks :)

    VastaaPoista
  4. mä tosiaanki tiiän ton tunteen, mä kadotin kauan sitten mun turvasataman. Oon käytetty ja heitetty menemää kunnes joku taas käyttää mua hyväks henkisest tai fyysisest. mä haluan täält pois. Mä LÄHEN täält pois. Hatkoille perjantaina, en tiiä mitä siitki tulee ko en tunne ihmisii mistää. Mul on ihan sama mis meen, mun pitää vaa päästä pois.

    VastaaPoista
  5. surullinen teksti :( jotkut asiat noista kuulostaa nii tutulta. voimia<3

    VastaaPoista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)