maanantai 14. tammikuuta 2013

Kuolemantoiveita ja kuristavia tunteita kurkussa (k.18)

Oksettaa, ahdistaa, masentaa, vituttaa ja itkettää, mutta kaikista tunteista turhautuneisuus tuntuu nyt vahvimpana. Olen niin turhautunut siitä että asiat ovat niinkuin ne nyt ovat. Jos vaan olisin vahvempi niin voisin lopettaa kaiken kärsimyksen. Ehei, en itsemurhalla jos niin luulitte (vaikka kävihän se itsellänikin mielessä) vaan sillä että heittäisin ne voimavaroja kuluttavat kusipäät helvettiin mun elämästä. Tai ainakin yhden tietyn. Sanoisin vaan hakuna matata matafaka ja pyyhkisin kaikki häntä koskevat muistot mielestäni. Lopullisesti. Varsinkin ne onnelliset, koska en tosiaankaan halua että mieleni alkaa kultaamaan mitään hetkiä kaiken tämän viimeaikaisen kohtelun jälkeen. En vaan valitettavasti pysty luopumaan tästä henkilöstä, koska sattumoisin niistä kusipäistä yleensä välittääkin kaikista eniten...

(Kuva netistä)

Vihaan sitä miten jotkut kohtelevat minua, ainakin tämä yksi elämäni oudoimman ihmissuhteen toinen osapuoli. Tulee niin surkea ja turhautunut olo kun asioille ei voi tehdä mitään. Voi vaan upota sinne itsesäälin-ja syyttelyn suohon. Satuttaa itseään kun ei toistakaan pysty. Ei ihmisen asennetta helpolla aleta muuttamaan, eikä luonnetta tai montaa muutakaan asiaa. Sehän tässä turhauttaakin. Yritän vaan padota tunteet sisääni. Olla itkemättä. Mutta vittu ei tästä tule enää mitään. Haluan vaan luovuttaa. Lopettaa kaiken. Mutten osaa enkä pysty...

1 kommentti

  1. mulla on sama tunne yhtä ihmistä kohtaan, mä vaan en välitä siitä paskan vertaa... mut se on sellanen ihminen jota ei noin vaa elämästä poistetakkaa...

    VastaaPoista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)