maanantai 28. tammikuuta 2013

I don't need no sympathy

Ahdistaa ja ajatukset alkavat taas hajaantua ympäriinsä. Tuntuu kuin näkymätön itsetuntoa järsivä köysi kiristyisi kaulani ympärillä, hengen salvaten ja mielen sumentaen. Elämäni on nykyään niin kaoottista ja merkityksetöntä. Ilman minkäänlaista päämäärää.
En saa mieleni sisäistä palapeliä edes alkuun, koska suurin osa palasista on varmaan jo hukkunut maton alle. Lopputulos saattaa löytyä jostain alitajunnastani mutta ilman voimavaroja en sitä näe, enkä jaksa etsiä. Tunnen tunteideni palavan loppuun ja turtuneisuuden valuvan hitaasti tilalle.
Taidan vain jättää yrittämisen ja edistymisen niille jotka sen osaavat ja palata takaisin siihen mistä aloitin. Jos mitään ei enää osata arvostaa niin ei ole mitään minkä vuoksi taistella. En tarvitse enempää sääliä, enkä hae huomiota.

(Kuva netistä)

2 kommenttia

  1. Oot varmaan upein ihminen kenen blogia olen lukenut ja luen tulevaisuudessakin ! Olet aito, ihana, söpö ja tunteikas, lähes kaikkea mitä pojalta voisi odottaa. Itse kärsin myös ahdistuksesta ihmisiä kohtaan, välillä ajaudun viiltelemään ja veljeni hakkaa minua joskus, mutta tiedän myös sen tunteen kun kaverit auttaa jaksamaan. Toivoisin vaan että noin ihana ja upea ihmis yksilökin saisi paremman elämän ja voisi elää sitä täysillä. Tsemppiä hirveesti sulle ja tosi loistava blogi tämä, kunnioitan suuresti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos todella paljon sun kommentista! On varmaan oikeesti ihanin mitä oon koskaan saanu, voimia ja tsemppiä myös sulle <3 ! :)

      Poista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)