maanantai 14. tammikuuta 2013

Epävakaa persoonallisuushäiriö

Epävakaan persoonallisuushäiriön oirekuva

Mielialan vaihtelevuus on epävakaan persoonallisuuden keskeinen piirre. Mieliala vaihtelee tiheästi, päivittäin joko itsestään tai tilanteiden mukaan. Tämä ilmenee tiheinä muutoksina alakuloiseen tai masentuneeseen, ärtyneeseen, ahdistuneeseen, epätoivoiseen tai vihaiseen mielialaan.

Ihminen voi tulla vihaiseksi ja menettää itsehillintänsä erityisesti menettäessään huolenpidon tai kokiessaan välinpitämättömyyttä tai laiminlyöntiä. Viha voi yltyä suoranaiseksi raivoksi, jonka ilmaisu voi olla rajua, kuten esineiden heittelemistä tai tappelemista. Myös päinvastainen tilanne, vaikeus ilmaista jämäkkyyttä tai vihaisuutta silloin kun tämä olisi asianmukaista, on hyvin tavallista.

Ihmissuhteet voivat osaltaan laukaista tunteiden ailahtelua epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä. Tuoreissa tutkímuksissa on havaittu, että epävakaista mielentiloista kärsivät voivat olla keskimääräistä herkempiä havaitsemaan muiden ihmisten tunteita heidän ilmeistään. Epävakaasta persoonaliisuudesta kärsivän ihmissuhteet voivat muodostua epävakaiksi ja intensiivisiksi, ts. niihin voi liittyä voimakkaita tunteita ja suhtautumistavan vaihteluita. Ihminen voi kokea toisen ihmisen eri hetkinä eri tavalla, esimerkiksi toisina hetkinä kaikkena, mitä hän on aina halunnut ja toisina hetkinä todella inhottavana.

Hylätyksi tai torjutuksi tulemisen pelko on yleistä. Yksinäisyyttä voi olla vaikea kestää. Yksin jääminen voi tuntua suunnattomana turvattomuutena, joka on kuin pienen lapsen hätää. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän läheisiä ihmissuhteita voivat sävyttää epätoivoiset yritykset estää toista hylkäämästä esimerkiksi tarkistelemalla, takertumalla toiseen tai anelemalla häntä olemaan jättämättä.

(Kuva netistä)

Persoonallisuuden epävakauteen voi liittyä identeetin epävakaus. Identiteetti tarkoittaa vakaata kokemusta itsestä, joka mahdollistaa itsen kokemisen samana, jatkuvana ja yhtenäisenä hetkestä toiseen. Identiteettihäiriöstä kärsivä sitä vastoin on epävarma siitä, minkälainen hän on. Käsitys itsestä tai elämän suunnasta voi vaihdella. Nämä vaihtelut ilmenevät äkillisinä muutoksina suhteessa työpaikkoihin, uraan liittyviin päämääriin, seksuaaliseen suuntautumiseen, henkilökohtaisiin arvoihin, ystäviin ja ydinkokemukseen itsestä. Henkilö voi esimerkiksi kokea itsensä tiettynä ajanhetkenä tai jossakin seurassa hyväksi ja toisena hetkenä tai toisessa tilanteessa täysin pahaksi ja kelvottomaksi.

Pitkäkestoinen tyhjyyden tunne on yksi epävakaan persoonallisuuden piirre. Se voi kytkeytyä ikävystymisen, yksinäisyyden ja arvottomuuden tunteisiin ja tuntua olona, jota ei ole helppo kuvailla. Joskus tyhjyyden tunteeseen voi liittyä epäilyä omasta olemassaolosta. Tyhjyyden tunne voi johtaa kyvyttömyyteen tehdä mitään silloinkin, kun jonkun asian tekeminen olisi toivottavaa tai tarpeellista, esimerkiksi sänkyyn jäämiseen opiskelemaan lähtemisen sijaan.

Impulsiivisuus tarkoittaa taipumusta reagoida mielijohteesta, yllykkeiden pohjalta. Impulsiivisuus on keskimääräistä korostuneempaa epävakaista mielialoista kärsivillä. Epävakaaseen persoonallisuuten voi liittyä impulsiivista käyttäytymistä, kuten pelaamista, lukuisien ja pitkien puheluiden puhumista, suojaamattomia tai muuten harkitsemattomia seksikontakteja, liiallista alkoholin, muiden päihteiden tai lääkkeiden käyttöä tai näiden käyttöä epäsopivana ajankohtana, ahmimista, ostelua tai varastelua. Impulsiivinen käyttäytyminen voi ilmetä myös tapaamisten perumisena tai muina vaikeuksina pitää kiinni sopimuksista. Impulsiivisen toiminnan ensisijaisena tavoitteena on työntää pois pahaa oloa ja/tai saavuttaa hyvää oloa. Vaikeimmillaan impulsiivisuus voi merkittävästi vaarantaa epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ruumiillista terveyttä ja henkeä.

(Kuva netistä)

Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyy taipumusta vahingoittaa itseään ilman vakavaa kuolemanaietta, mutta myös itsemurhan riski on häiriössä merkittävä. Itsensä vahingoittamisella, kuten viiltelemisellä, henkilö pyrkii useimmiten lievittämään ahdistuneisuuttaan.

Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy suhteellisen usein alttius paineen alaisena kokea outoja oloja tai epäillä muiden tarkoitusperiä. Henkilö voi tilapäisesti kokea ikään kuin hän ei enää olisi oma itsensä. Hän voi esimerkiksi kokea katselevansa itseään itsensä ulkopuolelta tai kokea toimivansa kuin elokuvassa tai unessa. Myös ympäristö voi tuntua oudolta ja epätodelliselta, esimierkiksi muut ihmiset voivat näyttää vierailta tai kuin roboteilta. Muistin tai ajantajun tilapäinen kadottaminen on niin ikään mahdollista, ts. henkilö voi havahtua huomaamaan, ettei hän tiedä, mitä on ollut tekemässä tai missä on ollut. Voimakkaiden tunnetilojen ja psyykkisen paineistumisen yhteydessä yksilö voi kokea myös epäluuloisuutta tai epäluottamusta muita kohtaan. Ihminen voi esimerkiksi kokea muiden kääntyneen vihamielisesti häntä vastaan tai epäillä heidän seuraavan tai vainoavan häntä. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä tälläiset harhaluulot liittyvät psyykkiseen stressiin, ja ne väistyvät yleensä suhteellisen nopeasti.

Eli tosissaan jos 5 noista lihavoiduista kohdista täyttyy niin on syytä epäillä epävakaata persoonallisuushäiriötä ja omalla kohdallani jokainen täyttyi! Ihan käsittämätöntä, ettei mikään hoitokontaktini ole koskaan vihjaissutkaan tästä kyseisestä sairaudesta minulle. Tuntuu hyvältä kun moni menneisyyden tapahtuma alkaa selvitä paremmin ja vaikka tiedän että olen tehnyt omat valintani niin epävakaalla persoonallisuushäiriöllä on varmasti ollut tekemistä monen valinnan kanssa. Tälläkin hetkellä olo on melko epätodellinen ja ahdistunut joten taidanpa lähteä kohta koulusta...

10 kommenttia

  1. Sulle ei oo mainittu niistä, koska yleisesti ottaen alle 18 vuotiaille ei diagnosoida persoonallisuushäiriöitä. Vaan todella harvoin, itellä luki jonkinaikaa papereissa "Nuoriisiän vaikea persoonallisuushäiriö", ei sen tarkempaa. Nyt kun täysi-ikäistyit, niin pystyttiin antamaan toi diagnoosi :)

    VastaaPoista
  2. aa joo, kiva et huomaan itessäni myös melkein kaikki noista (Y) :DD:

    VastaaPoista
  3. En sano pahalla, mut eiks noi "oireet" ylipäätään kuulu nuoruuteen? :) itte olin sun ikäsenä just tommonen niinku tossa tekstissä kuvaillaan, mut meni ohi ku ikää tuli :) Et ei välttis oo mitään tollasta, vaan kuuluu normaaliin psyykkiseen kasvuun.. mut enivei, tsemit :)! -An-

    VastaaPoista
  4. Joo oon ihan samaa mieltä, että varmasti jokainen nuori käy ainakin joitain noita kohtia läpi, mutta itse olen kärsinyt niistä jo monta vuotta. Eikä edes psykoosi/mielialoja tasaava lääkitys ole oireita hirveästi hillinnyt. Diagnoosia mietittiinkin usean hoitotahon kanssa ja päädyimme sitten tähän :) En sitten osaa sanoa, että onko noi mun oireet vaan sitä "nuoruutta" vai ei, sen näkee sitten kun vanheneeeeeee :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep :) Mulla on yks kaveri, jolle just 18veenä määrättiin tuohon lääkkeet, mut sit hän lopetti ne itse n puolentoista vuoden päästä, lähinnä sivuvaikutuksien takia.. ja nyt ilman lääkkeitä menee paaaaljon paremmin ku sillon :) Mutta jos lääkkeet tarvii ni toki ne on sillon oikee ratkasu :) tiiän tunteen, ittelläkin paniikkihäiriöön opamox ja citalopram... Toivottavasti selviää sunkin kohdalla :) -An-

      Poista
  5. Alle 18 vuotiaalle on mahdotonta diagnosoida mitään persoonallisuushäiriötä. Sitä voidaan epäillä, mutta ei ihan diagnosoida.

    Terv. Epävakaa, rajatilatyyppi

    VastaaPoista
  6. Itseasiassa korjaan (heh, tääkin postaus tehty yli puol vuotta sitten, mut voivoi!), että epävakaata persoonallisuushäiriötä ei voi todeta alle 20 vuotiailla. Ite oon 19, papereissa lukee epäily ep.vak.per. diagnoosista (ikää on nyt 19) ja se tulee sitten virallisesti papereihin vasta 20 vuotiaana, jos silloinkaan.

    Ja niinkun aiemmin porukka on ilmottanu täällä, noi on nuorisolle tuttuja tunteita. Mut noi pitää kertoa tuhannella, jotta tietää mitä rajatilapersoonan takana oikeesti on. Elämä on yhtä helvettiä. :)

    VastaaPoista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)