torstai 20. joulukuuta 2012

sinisiä sieluja

 
Nyt se joululoma sit alkaa, ensin kotiin jouluaaton viettoon, sitten porvooseen kaverin synttärikemuihin ja uuttavuotta odottelemaan. Fiilis on taas nousukiidossa sillä tänään oli
laitoksessa joulujuhla johon Karita, yksi parhaista ystävistäni tuli poikaystävänsä ja vauvamahansa kanssa. Puoli vuotta oltiin suunnilleen näkemättä joten oli siis aika bueno juttu että nähtiin!
 
Hymy on oikeastaan ollut jo aamusta asti korvissa. Näin niin hassuja unia että väkisinkin naurattaa, myös ihmissuhteet on kondiksessa ja valokuvaamassakin ehdin käydä. Pakko sanoa että alkaa pidemmän päälle vähän ärsyttää kun on niin paljon lunta ettei voi käyttää itselaukaisinta.. Tai no oikeastaan oon vaan laiska enkä jaksa raahata jalustinta perässä, mutta se on ihan okei :)
 
En usko että pystyn hirveesti nyt postailemaan lomalla, mutta toivottavasti edes jonkin verran. Olo on jo toissapäivästä tasoittunut roimasti ja toivottavasti mielenterveys pysyttelee riman yläpuolella edes osan lomasta. Tää viikko on ollu kyllä henkisesti nii raskas, että on ihana päästä kotiin ja siitä kavereiden luo, nyt alkaa mittava pakkausurakka ja sit nukkumaan, öitä kaikille ootte ihkuja ! hehehe
 


100 lukijaa!!!

Ainiiin, piti mainita että pari päivää sitten tuli täyteen yli 100 lukijaa! En ois kyllä ikinä uskonu :D hämmentävää ajatella et niin montaa ihmistä kiinnostaa tää blogi joka ainaki omasta mielestä on vähän masentavahko ja muutenkin kirjotan aika usein mitä sylki suuhun tuo niin teksti on välillä sekavaa. Mutta kiitos toooooosi paljon kaikille uusille, vanhoille ja tuleville lukijoille. Kiitos myös kaikista kommenteista, joiden sekaan on mahtunut koko bloggaus-aikanani vasta yksi asiaton kommentti. Hmmm ei mulla varmaan muuta sanottavaa tähään hätään ole, Toivepostauksia voi aina ehdotella ja toteutan niitä sitten sitä mukaa kun on aikaa ja resursseja. Muunmuassa videopostaus ja päivä kuvina-postaus on ollut aika suosittuja pyyntöjä, mutta ainakaan vähään aikaan en niitä pysty toteuttamaan. Sorry! Loppuun vielä uusimman valokuvausreissun otoksiaaa :)

 
Ps. Tänään oli onneksi paljon, paljon parempi päivä kuin eilen !

tiistai 18. joulukuuta 2012

Kiinnostuskiikarit käyttöön



"The best of us can find happiness in misery"

Asioilla on aina seuraamuksensa ja jokainen luo oman onnensa. Pyh! Maailmassa ei tosiaankaan vallitse tasapaino jos multa kysytään. Maailma on kylmä ja epäreilu paikka. Jos asiat voi mennä huonosti niin ne varmasti myös menee. Ensin tietysti pitää saada kokea jotain hyvää, niin että sitä pois riistettäessä kärsii enemmän. Tottakai omilla tekemisillään sekä sanomisillaan voi muuttaa elämänkulkua. Mutta veikkaan ettei ole olemassa sellaista asiaa mitä joku, yleensä toinen ihminen voisi muuttaa. Otetaan mikä tahansa esimerkiksi, parisuhteet, työt, opiskelu yms yms. Jotkut tietty syntyvät se hopealusikka suussaan, mutta tunteiden huutoa ei voi edes rahalla hiljentää, sairauksista puhumattakaan. No saa sillä rahalla kenties jotain apua, muttei mitään varmaa parannusta...
 (Kuva netistä)

Tänään on ollut todella epämiellyttävä päivä. Ensimmäinen riita poikaystävän kanssa johti tikkauskunnossa olevaan käteen että jippiii.. En olisi saanut sortua minkään tämmöisen takia, mutta sorruin kuitenkin. Vielä enemmän ärsyttää se, ettei tavallaan edes riidelty. Puhuttiin vaan tosiasioista joiden takia mulla on ollut lähiaikoina tosi paskat oltavat, asioista jotka johtuu siitä miekkosesta. Loppujen lopuksi se olin kuitenkin mä johon taas sattui, joka taas itki ja joka taas satutti itseään.... Valitettavasti. Kädessä tosiaan on muutama syvemmän puoleinen haava ja yhden takia olisi kuulemma pitänyt lähteä terkkariin. Kieltäydyin kuitenkin ja sulkeuduin huoneeseen itkemään.
 En tiedä mikä mua vaivaa. Tuntuu etten edes ansaitse sitä mun miestä ja muutenkin on niin paha olo. Tiedän että kun se jättää mut niin mulla tulee olemaan niin karmea olo etten ehkä kestä. Turha sitä on varmaan etukäteen miettiä, mutta... Ajatuksia nyt ei hirveästi voi kieltää päähän tunkeilemasta. Toivon parasta, mutta pelkään enemmän kuin mitään muuta sitä pahinta.

(Kuva netistä)

 Ristiriitasia ajatuksia pään sisällä, mutta ehkä mua ei enää kiinnosta. Ehkä mä en enää jaksa välittää miten mua kohdellaan. Ehkä mä vaan ignoraan asiat, kovatan mun sydämen ja nauran kaikelle vääryydelle. Lopetan pahoista asioista välittämisen. Aloitan uuden, vahvemman vaiheen elämässä. Nautin hyvistä asioista ja ja jätän huonot omaan arvoonsa. Joo näin mä teen, jos vaan pystyn...

Mun tekis kuitenkin mieli, kaiken tän jälkeen ja muutenkin olla vahva. Ihan vitun vahva. Tai sitten vaan välinpitämätön. Haluasin näyttää itselleni ja muille että pärjään. Näyttää että mä kestän tän kaiken. Tiedän että sen ahdistavan olon tullen en varmaan siihen pysty, mutta tällä hetkellä on just sellanen olo että haista vittu maailma, mä olen vahva. Ehkä mä jossain sisimmässä olenkin. Ehkä.. jos olosuhteet olisi toiset niin mä voittaisin. Ei masennus, eikä masentavat ihmiset vaan minä.

(Kuva netistä)

maanantai 17. joulukuuta 2012

Poika saturnuksesta

 (Kuva netistä)

 Poika saturnuksesta, se mä oon.
Ahdistunut, väsynyt, masentunut, epätoivoinen ja yksinäinen. Näitä kaikkia tunteita tunnen tällähetkellä. Oma keho ällöttää, hiusten väri kyllästyttää ja naamakin saa itkun partaalle. Miksi näytän tältä? Miksi tunnen näin? Pelkään etten riitä. Tiedän etten riitä. En kenellekkään, varsinkaan itselleni. Olen ruma, olen kuvottava ja kaikista eniten olen kyllästynyt tähän kaikkeen pahaan oloon.
Hymyilen. Kerron hauskoja juttuja. Katson kun ihmiset nauravat. Nauran samaan tahtiin, mutta sisälläni velloo katkeruus. Ärsyynnyn heihin. Ärsyynnyn itseeni. Tunnen huonoa omatuntoa kun tiedän sen näkyvän ulospäin. Suutun heille, sekä itselleni ja vetäydyn vielä syvemmälle kuoreeni. En sen iloisen ja kiltin persoonan kuoreen vaan sen toisen. Sen synkän ja ahdistuneen.
Viiltelen. Nautin siitä, vaikken muille sitä sanokaan. Se tuntuu hyvältä. Se näyttää hyvältä. Se vapauttaa, mutta samalla kahlitsee. Se jää elämään iholle, kuin tarina menneisyydestä. Arvet ovat ikuisia. Aina lähellä. Minä ja arpeni. Poika joka on kokenut kovia, vai poika joka hakee huomiota. Sitä ne arvuuttelee.
Tuntemattomille ulkoapäin niin tyyni ja rauhallinen, peräti viileä. Pelottavakin kenties? Sisältäpäin kuitenkin raunioina. Täynnä pelkoa, hyväksytyksi tulemisen halua, ja ikuista yksinäisyyden tunnetta. Sitä musertavaa tunnetta, kun tietää ettei kuulu tänne.

Anteeksi vuodatus. On vaan niin paha olo.

Batman overdose!


 Taas yksi ylikiva viikonloppu takana. Olin Porvoossa, kaverini Siljan (tai siis sen poikaystävän) luona. Alkoholin vaikutuksen alaisena oltiin aika paljolti koko viikonloppu. Lähi-baarissakin käytiin muutamaan otteeseen ja hauskaa oli! Silja täytti tossa joulukuun alussa myös 18 ja ostin sille lahjaksi kaikki batman leffat, jotka tuli nyt viikonloppuna katsottua, jotkut muutamaankin otteeseen, joten ei enää batmaneita vähään aikaan kiitoooos! :D

 
 

Eilen illalla oli aika paha olo, ahdisti ja vitutti kun piti taas palata takaisin laitokseen. En kuitenkaan antanut ahdistuksen ottaa niskalenkkiä vaan nappasin pari ketipinoria naamariin ja rupesin nukkumaan.

Keskiviikkona alkaa sitten se kauan odotettu joululoma. Lähden silloin kotiin viettämään joulua perheen kanssa ja uudeksi vuodeksi menen luultavasti Porvooseen. Suunnitelmat on siis aika selvät tällä hetkellä ja se on hyvä juttu, ettei tarvitse stressata asioita ! Nyt englannin tunnille, jipii...

torstai 13. joulukuuta 2012

siilit ei meikkaaaa!

Joujou!
Tää päivä on menny kahvin kittaamiseen, hiusten värjäilyyn ja koneella lagittamiseen.
Psyk. Polilla kävin myös ja sain vihdoin sen SKID-haastattelun, yleisimpien diagnoosien selvittelylomakejutun valmiiksi ja nyt oottelen sitten tuloksia.
 
Eilinen meni vähän överiksi pakko myöntää. En tiiä mistä se niin raju ahdistus taas tuli mutta sen tiiän että olo on nyt tosi hyvä, se eilinen viiltelyepisodi tavallaan nollas kaiken tai jotain... Vähän niinku jotkut nollaa asioita alkoholilla niin mä nollaan niitä viiltelyllä. Tai no ei se aina mee niin mutta välillä kuitenkin.
 
Olo on nyt oikeastaan tosi hyvä, ei pelkästään sellane "ookoo" vaan ihan mahtava! Huomenna lähen porvooseen moikkaamaan kavereita, poikaystävän kanssa menee hyvin ja vihdoinki on tullu vähän joulunen fiilis. Kun ois vielä vähän rahaa nii saisin ostettua joululahjoja!
 
Muttajooo, palaillaan viimeistään ens viikolla! :P
 
 


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Viileä vitutus

Aamu alkoi juuri niin huonosti kun pelkäsinkin. Nukuin pommiin koska kukaan ei tullut herättämään ja tarkoituksena olisi ollut lähteä luokan kanssa Tampereelle. Odotin tätä matkaa aika iloisesti, koska sain viime jouluna lahjaksisadan euron lahjakortin erääseen taideliikkeeseen Tampereella ja sehän meni tietysti tänään vanhaksi.. Päivällä sain myös negatiivista palautetta koska en käy kuulemma koulussa. Ruvetkaapa hoitajat syömään yhtä paljon väsyttäviä lääkkeitä ja kulkepaaka joka päivä se vitun neljän tunnin koulumatka niin katotaan heräättekö aamu viideltä ilman herätystä ja jaksatteko käydä siellä koulussa :)))))) Saatana.

 
Myohemmin illalla ahdistus alkoi pahaenteisesti hiipimään tajuntaani ja sitä seurasi lopulta astetta rankempi romahdus.. Huppari oli veressä, samoin lattia ja lakanat. Hoitaja pohti pitäisikö lähteä terkkariin liimattavaksi. Virnistin ja vastasin ettei liimaamiseen ei ole mitään aihetta. Jalka ja käsi käärittiin tuttuihin sideharsoihin ja pian olin taas yksin omassa huoneessani. Olo muuttui erittäin katkeraksi koko maailmaa kohtaan. Vitutti ja ärsytti kun tajusin taas kerran kuinka avuton oonkaan.

 En uskalla tehdä täällä laitoksessa oikeastaan mitään, koska tuntuu että mua yritetään painostaa johonkin hermoromahdukseen joka johtaisi paikkojen rikkomiseen, ryyppäämiseen tai johonkin muuhun sääntörikkomukseen ja näin ollen laitoksesta pois potkimiseen. Ehkä tää ajatus on vaan mun pään sisällä, mutta aika todelliselta se kyllä tuntuu.. Sen verran vittuilua ja mun elämän hankaloittamista noi hoitajat näyttää harrastavan.

Olo on nyt vihdoinkin rauhottunu normaaliin vaikka noi hoitajat ärsyttää vieläkin jonkin verran. Sen verran uuvuttavaa tää tän päivänen ahdistusvitutusrumba on kuitenkin ollut että en jaksa aatella niitä enää yhtään. Eipähän tarvii mennä ainakaan huomenna kouluun psyk.poli ajan vuoksi ja veikkaan että huomisesta tulee muutenkin paljon parempi päivä kuin tästä.

 Kyllä tää kaikki pikkuhiljaa paremmaksi muuttuu!
Kunhan vaan jaksaa uskoa siihen, edes silloin tällöin :)

maanantai 10. joulukuuta 2012

Syömistä ja syömättömyyttä

Yleensä jaarittelen tänne niitä näitä. Päivien tapahtumia, mielialojen vaihteluja ja sen sellaista,
mutta joskus harvoin iskee joku asia mieleen, josta on ihan pakko kirjoittaa ja tänään se asia joka välähti mieleen on syöminen

14 wee!


Pienestä pitäen oon ollu tosi nirso ruoalle ja ruumiinrakenne on sellanen etten liho vaikka syön välillä kuin hevonen. Koulun ruokalassa en seiskaluokan jälkeen ole vieraillut ellei muutamaa sämpylää lasketa, mutta kaikelle makeelle oon perso. 14 vuotiaana jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni lastenkotiin ja siellä rupesin vähentämään syömistä ja harrastamaan satunnaista oksentelua. En kuitenkaan koe, että olisin sairastanut silloin mitään syömishäiriötä. Se oli enemmänkin mun kohdalla joku "vaihe" elämässä, jos niin voi sanoa. Eikä tätä vaihetta kestänyt kuin korkeintaan kuukausi. Laitoksesta päästyäni jatkoin villiä teinirappio-meininkiä ilman mitään syömisongelmia kunnes lokakuussa 2010 jouduin tänne nuorisokotiin, jossa asun vieläkin. En tuntenut ketään, en käynyt koulua enkä tehnyt oikeastaan mitään. Paitsi söin.
En tiedä paljon painoin kun jouduin tänne laitokseen, mutta joskus tammi-maaliskuussa näin vanhaa kaveria, joka täräytti sen käännekohdan tehneen lauseen "Sä oot kyllä pyöristyny" En tiiä miksi, mutta se luultavasti ihan hyväntahtoinen lause jotenkin porautui alitajuntaan ja ei mennyt kauaakaan kun palasin kotilomalta vaaka laukussa. (Täällä laitoksessa ei tosiaan ole vaakaa) Painoin silloin reilu 64 kiloa. Rupesin vähentämään syömistä ja tekemään vatsalihaksia sekä punnerruksia iltaisin. Muitakin liikunta-aktiviteettejä harrastin jonkin aikaa kunnes tajusin etten halua lihaksia vaan niitä luita näkyviin.
 (Kuva netistä)

Kesällä olin töissä myymässä mansikoita, päivän ateriaan kuului Nutrilett-suklaajuoma, monta litraa mansikoita ja kokis zeroa. Laitoksessa alettiin huomauttelemaan syömättömyydestä, mutta mitään toimenpiteitä ei kuitenkaan koskaan tehty. Samoin psyk.polilla. Siellä tosin jouduin muutaman kuukauden käymään vaa´alla. Kun kesätyöt loppuivat painoin reilu 52 kiloa. Muistan kristallin kirkkaasti sen tunteen, sen ihanan euforisen tunteen, kun numerot vaa´alla pienenivät pienenemistään. Ensin painon piti jäädä 58:aan kiloon, mutta mitä vähemmän painoin. Sitä enemmän halusin laihduttaa. Moni teistä lukijoista varmasti tietää mistä puhun...
Rehellisesti sanottuna en tiedä/muista sitä yhtä tiettyä syytä joka sen kaiken syömishäröilyn sitten loppujen lopuksi katkaisi. Luultavasti moni asia vaikutti, mm. koulupaikka, uudet samalta paikkakunnalta saadut kaverit sekä tunne että kelpaan sellaisena kuin olen. Viiltelystäkin pidin sinä syksynä ja talvena 2011, pitkää taukoa.
(Kuva netistä)
;)
Vuoden vaihtuessa pahat asiat alkoivat taas palaamaan arkeen. Ensin Jossun kuoleman vuosipäivä, sitten lukuvuoden loppuminen eli luokkakavereista eroaminen ja viimeinen pisara oli kun kesällä paras ystäväni täältä nuorisokodista muutti kotipaikkakunnalleen Turkuun. Niihin aikoihin rupesinkin kirjoittelemaan blogia ja asiat on nyt oikeastaan ihan hyvin, tai ainakin tällähetkellä! Syöminen on vielä nykyäänkin kehnonlaista, mutta enää en tarkoituksella yritä laihtua ja olen vihdoinkin oppinut syömään aamupalaa! Se jos joku on mullistava juttu, ainakin itselleni :)
Tsemppiä vielä kaikille syömishäiriöistä kärsiville ja syömisen kanssa muuten vaan kamppaileville! :)


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Mä tahdon tässä elämässä enemmän kuin elää

 
"Varmaa, mikäpä täällä olis varmaa,
Paitsi se että pitää jatkaa
Vaikka se tuntuis vaikealta"
 
Viikonloppu on taas ohi ja mielialat jatkaa ylös, alas syöksähtelyään.
Suunnittelin aiemmin junassa paluumatkalla laitokseen, että
heti perille päästyäni kirjoitan ahdistuksesta, yksin jäämisen pelosta
ja monesta muusta negatiivisesta tunteesta jotka on tän
viikonlopun aikana koetellu mun mielenterveyttä, mutta yhtäkkiä
olo muuttu ja tällä hetkellä se on ihan mahtava..
hämmentävää :D
 
Ehkä mä kirjotan noista negatiivisista asioista sitten huomenna, jos siis on sellanen fiilis. Toivottavasti ei.. Kyllä se vaan niin on, että vaikka kuinka pohjalla olisi niin aina on syy jatkaa tätä elämää. Ainakin omalla kohdalla ne on ne läheiset ihmiset. Pari valittua sanaa tai lausetta tietyltä henkilöltä voi saada mielialan heittämään kuperkeikkaa ja se on toisinaan helvetin hyvä juttu ! Myös sen oon huomannu, että ei kannata asettaa mitää isoja odotuksia ettei pety. Ottaa vaan chillisti ja antaa asioiden edetä niin kun ne nyt etenee. Ei pidä stressata liikoja ;)
 
Sitten vielä pari valokuvaa uuuuuusista kuteista. Pipo & villapaita
 
 
P.s Rakastan tota pipoa ♥

maanantai 3. joulukuuta 2012

jepajee ja haaste!

 

 
Eilinen paha olo on poissa ja tänään onkin ollut miljoona kertaa parempi päivä.
Vähän harmittaa kun sorruin pitkästä aikaa viiltelemään, mutta ei voi mitään.
Turha sitä on enää surra. Jossu ja kaikki entiset ystävät on pyörinyt lähiaikoina mielessä aika lailla ja sen takia mielikin on maassa. Välillä se ajassa taaksepäin palaaminen olisi ihan helvetin mahtavaa, mutta on tässä nykyhetkessäkin monia ihanaakin ihanempia asioita kuten:
 
Poikaystävä♥
Ystävät♥
Valokuvaus♥
Musiikki♥
ja
Hyvät välit perheen kanssa♥
 
 Tähän loppuun vielä haaste jonka sain Star Chaser:ilta :)
 
Ohje haastetuille: 
"Haastetun pitää kirjoittaa kysymykset ja vastaukset niihin omaan blogiinsa. 
Sen jälkeen haastettu haastaa 4-5 bloggaajaa, joista kukaan ei saa olla alkuperäinen haastaja. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä ja ilmoittaa haasteesta haastamilleen bloggaajille. Huom! Haastetuilla pitää olla alle 200 lukijaa!" 

 
1. Saat kolme toivetta, mitä toivot? Toivoisin että pääsisin rakkaani luo nyt heti! Ja hmm.. rahaa sekä opiskelupaikan joltain valokuvaus-linjalta tai semmoselta.
2. Kerro yksi hyvä puoli luonteestasi? - Ehkä sellane salaperäisyys >:)
3. Millainen rahan käyttäjä olet, tuhlari vai pihi? - Tuhlari valitettavasti...
4. Lempieläimesi? - Niitä on monia, mutta huuhkajat, ketut ja pandat ainakin!
5. Lempivärisi? - vihreä ja kaikki vihreän sävyt.
6. Paras vuodenaika? - KESÄ!
7. Uskaltaisitko hypätä laskuvarjohypyn? - En usko.
8. Oletko koskaan viillellyt itseäsi? - En koskaaaan!  Nojoo oon :D
9. Pidätkö uimisesta? - Pidän
10. Onko sinulla oma tietokone? - Onhan mulla.
11. Pelkäätkö tulevaisuutta? Miksi? - Joo pelkään aina sillon tällön, riippuu ihan mielialasta ja sen sellasesta. Eniten pelottaa ehkä se että kuka vaan läheisistä voi kuolla hetkenä minä hyvänsä.

Ja haasteet heitän seuraaville:
Sanna
säihky h
Lunatic
Marzu

Tässä mun kysymykset:

1. Ketä ihailet eniten koko maaaaaailmassa?
2. Mitkä ovat 3 lempikappalettasi?
3. Mikä on elämäsi paras muisto?
4. Mitä diagnooseja sinulle on todettu?
5. Mitkä supervoimat haluaisit? Miksi?
6. Mikä on pahin pelkosi?
7. Mitä toivot joululahjaksi?
8. Kerro 3 asiaa ulkonäössäsi joista pidät?
9. Jos saisit valita minkä ikäinen olisit niin minkä iän valitsisit? Miksi?
10. Uskotko yliluonnolliseen?
11. Miksi kirjoitat blogia?

Romahus ja sillee

Yritin olla vahva vaan ei onnistunut. Eilen illalla kaikki lähti taas käsistä. Paska olo nousi liian suuriin lukemiin. Oksettaa kun katson peiliin, ahdistaa kun muistelen menneitä ja koko ajan itkettää. En tiiä mikä mua vaivaa..


Liian paljon ajatuksia pään sisällä. Liian paljon tunteita ja muistoja. Liikaa kaikkea. Taas kerran... Anteeksi. sdfgjkdsfgjdklfgjdfklgjlsdkjsldfjklsjsflkjdlfkjsdlkfjsdlkfjsdlkfjsldkjflsdkjflskdjflksdjflksdjflskdjfsd

(Kuva netistä)

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Mitätapahtuu


Viikonloppu tuli ja meni. Vietin sen oikeastaan nukkuessa ja ehkä ihan hyvä niin. Päässä on todella hämmentäviä ja häiritseviä ajatuksia. Muistoja, unia ja ihmisten sanoja sekoittuneena yhteen. Vähän väliä ahdistaa ja sit taas tulee se maailman onnellisin olo. En tykkää näistä äkkijyrkistä mielialan vaihteluista yhtään. Tiedän että kaiken pitäis olla nyt hyvin mut ei siltä tunnu, tai välillä tuntuu mut sit välillä taas ei.. En osaa selittää. En jaksaisi nousta huomenna kouluun, enkä jaksaisi oikeestaan mitään muutakaan. Kamalan väsynyt olo, kaiken nukkumisen jälkeenkin. Ehkä tää olo ajan kanssa rauhottuu. Toivottavasti.