keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Viileä vitutus

Aamu alkoi juuri niin huonosti kun pelkäsinkin. Nukuin pommiin koska kukaan ei tullut herättämään ja tarkoituksena olisi ollut lähteä luokan kanssa Tampereelle. Odotin tätä matkaa aika iloisesti, koska sain viime jouluna lahjaksisadan euron lahjakortin erääseen taideliikkeeseen Tampereella ja sehän meni tietysti tänään vanhaksi.. Päivällä sain myös negatiivista palautetta koska en käy kuulemma koulussa. Ruvetkaapa hoitajat syömään yhtä paljon väsyttäviä lääkkeitä ja kulkepaaka joka päivä se vitun neljän tunnin koulumatka niin katotaan heräättekö aamu viideltä ilman herätystä ja jaksatteko käydä siellä koulussa :)))))) Saatana.

 
Myohemmin illalla ahdistus alkoi pahaenteisesti hiipimään tajuntaani ja sitä seurasi lopulta astetta rankempi romahdus.. Huppari oli veressä, samoin lattia ja lakanat. Hoitaja pohti pitäisikö lähteä terkkariin liimattavaksi. Virnistin ja vastasin ettei liimaamiseen ei ole mitään aihetta. Jalka ja käsi käärittiin tuttuihin sideharsoihin ja pian olin taas yksin omassa huoneessani. Olo muuttui erittäin katkeraksi koko maailmaa kohtaan. Vitutti ja ärsytti kun tajusin taas kerran kuinka avuton oonkaan.

 En uskalla tehdä täällä laitoksessa oikeastaan mitään, koska tuntuu että mua yritetään painostaa johonkin hermoromahdukseen joka johtaisi paikkojen rikkomiseen, ryyppäämiseen tai johonkin muuhun sääntörikkomukseen ja näin ollen laitoksesta pois potkimiseen. Ehkä tää ajatus on vaan mun pään sisällä, mutta aika todelliselta se kyllä tuntuu.. Sen verran vittuilua ja mun elämän hankaloittamista noi hoitajat näyttää harrastavan.

Olo on nyt vihdoinkin rauhottunu normaaliin vaikka noi hoitajat ärsyttää vieläkin jonkin verran. Sen verran uuvuttavaa tää tän päivänen ahdistusvitutusrumba on kuitenkin ollut että en jaksa aatella niitä enää yhtään. Eipähän tarvii mennä ainakaan huomenna kouluun psyk.poli ajan vuoksi ja veikkaan että huomisesta tulee muutenkin paljon parempi päivä kuin tästä.

 Kyllä tää kaikki pikkuhiljaa paremmaksi muuttuu!
Kunhan vaan jaksaa uskoa siihen, edes silloin tällöin :)

2 kommenttia

  1. En tiedä mitä sanoisin... Toivottavasti kaikki menisi parempaan suuntaas taas pikkuhiljaa. Tuohon kettuiluun en osaa sanoa onko se keksittyä vai ei, periaatteessa voisi olla ihan tottakin - vaikka kuinka ilkeältä kuulostaakin. Vahvaa tekstiä kirjoitat, tykkään, vaikka aihe onkin nyt alakuloinen. Mutta ajattelin tulla sanomaan taas jotain niin randomisti positiivista: Tuo eka kuva sinust on mahtava! Tykkään tykkään.

    VastaaPoista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)