tiistai 18. joulukuuta 2012

Kiinnostuskiikarit käyttöön



"The best of us can find happiness in misery"

Asioilla on aina seuraamuksensa ja jokainen luo oman onnensa. Pyh! Maailmassa ei tosiaankaan vallitse tasapaino jos multa kysytään. Maailma on kylmä ja epäreilu paikka. Jos asiat voi mennä huonosti niin ne varmasti myös menee. Ensin tietysti pitää saada kokea jotain hyvää, niin että sitä pois riistettäessä kärsii enemmän. Tottakai omilla tekemisillään sekä sanomisillaan voi muuttaa elämänkulkua. Mutta veikkaan ettei ole olemassa sellaista asiaa mitä joku, yleensä toinen ihminen voisi muuttaa. Otetaan mikä tahansa esimerkiksi, parisuhteet, työt, opiskelu yms yms. Jotkut tietty syntyvät se hopealusikka suussaan, mutta tunteiden huutoa ei voi edes rahalla hiljentää, sairauksista puhumattakaan. No saa sillä rahalla kenties jotain apua, muttei mitään varmaa parannusta...
 (Kuva netistä)

Tänään on ollut todella epämiellyttävä päivä. Ensimmäinen riita poikaystävän kanssa johti tikkauskunnossa olevaan käteen että jippiii.. En olisi saanut sortua minkään tämmöisen takia, mutta sorruin kuitenkin. Vielä enemmän ärsyttää se, ettei tavallaan edes riidelty. Puhuttiin vaan tosiasioista joiden takia mulla on ollut lähiaikoina tosi paskat oltavat, asioista jotka johtuu siitä miekkosesta. Loppujen lopuksi se olin kuitenkin mä johon taas sattui, joka taas itki ja joka taas satutti itseään.... Valitettavasti. Kädessä tosiaan on muutama syvemmän puoleinen haava ja yhden takia olisi kuulemma pitänyt lähteä terkkariin. Kieltäydyin kuitenkin ja sulkeuduin huoneeseen itkemään.
 En tiedä mikä mua vaivaa. Tuntuu etten edes ansaitse sitä mun miestä ja muutenkin on niin paha olo. Tiedän että kun se jättää mut niin mulla tulee olemaan niin karmea olo etten ehkä kestä. Turha sitä on varmaan etukäteen miettiä, mutta... Ajatuksia nyt ei hirveästi voi kieltää päähän tunkeilemasta. Toivon parasta, mutta pelkään enemmän kuin mitään muuta sitä pahinta.

(Kuva netistä)

 Ristiriitasia ajatuksia pään sisällä, mutta ehkä mua ei enää kiinnosta. Ehkä mä en enää jaksa välittää miten mua kohdellaan. Ehkä mä vaan ignoraan asiat, kovatan mun sydämen ja nauran kaikelle vääryydelle. Lopetan pahoista asioista välittämisen. Aloitan uuden, vahvemman vaiheen elämässä. Nautin hyvistä asioista ja ja jätän huonot omaan arvoonsa. Joo näin mä teen, jos vaan pystyn...

Mun tekis kuitenkin mieli, kaiken tän jälkeen ja muutenkin olla vahva. Ihan vitun vahva. Tai sitten vaan välinpitämätön. Haluasin näyttää itselleni ja muille että pärjään. Näyttää että mä kestän tän kaiken. Tiedän että sen ahdistavan olon tullen en varmaan siihen pysty, mutta tällä hetkellä on just sellanen olo että haista vittu maailma, mä olen vahva. Ehkä mä jossain sisimmässä olenkin. Ehkä.. jos olosuhteet olisi toiset niin mä voittaisin. Ei masennus, eikä masentavat ihmiset vaan minä.

(Kuva netistä)

3 kommenttia

  1. oon älyttömän pahoillani ._. koita jaksaa, oot vahva! mä uskon suhun (: <3

    VastaaPoista
  2. Se on nii totta että jos joku on mahollista mennä pielee nii se vitun varmasti menee pielee.

    VastaaPoista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)