tiistai 6. marraskuuta 2012

Tunteiden oravanpyörä

Olin jo odottanut sitä musertavaa ahdistusta ja toiveita kuolemasta. Tai siitä, ettei koskaan olisi syntynytkään. Sen jälkeen kun viimeksi viiltelin on ollut koko ajan sellainen tunne, että ahdistus on jossain pääni sisällä piilossa ja olen parhaani mukaan yrittänyt sen siellä pitääkin. Näkemällä kavereita, ryyppäämällä, nukkumalla... Mutta aina lopulta se ahdistus pääsee valloilleen. Niinkuin tänäänkin kävi.

(Kuva netistä)

Päivä oli kaikintavoin mukava. Aamulla pienessä darrassa psykologin kanssa juttelemaan. Siitä hesburgerin kautta laitokseen, päiväunet, uusi blogimerkintä ja monta antoisaa keskustelua eri kavereiden kanssa. Silti ihan yhtäkkiä tuli se tunne. "Mitä järkeä tässä on, ei elämällä oo mulle enään mitään annettavaa" Ja niinpä tartuinkin terään.. Taas kerran.


Viiltelin hetken, mutta lopetin kun tajusin ettei siinäkään ollut mitään järkeä.
Otin tarvittavaa ja unilääkkeet. En jaksa miettiä enää mitään. Haluan vain nukkua.
Toivottavasti huomenna olisi taas hyvä päivä. Vihaan näitä huonoja päiviä niin paljon!


5 kommenttia

  1. http://www.youtube.com/watch?v=Z2gJ8Bi9vxE

    Ja se on totuus, kaikki kääntyy vielä parhainpäin ♥ Muista kulta, että oon sun tukena ja turvana, aina kun mua tarviit ;---; ♥

    VastaaPoista
  2. Tosi ikävän näkönen tuo viimenen kuva.. :-( Koita jaksella! Mahtava blogi sulla. :-)

    http://aade--foreveralone.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)