tiistai 13. marraskuuta 2012

Now you´re just somebody that I used to know...

 
Eilen illalla iski taas ihan järkyttävä olo.
Tuntui niin pahalta että halusin kuolla,
halusin sitä enemmän kuin mitään muuta.
 
Ajattelin Jossua ja niitä viimeisiä aikoja ennen sen kuolemaa.
"Sä pärjäät kyllä ilman mua, sä pärjäät vaikka mä kuolen"
Sitä se toisti monta kertaa ja joka kerta vastasin
"En pärjää, mä kuolen ilman sua"
tai jotain vastaavaa.
 
Jossu oli kuitenkin oikeessa. Mä pärjäsin, mä pärjään vieläkin
ja se tuntuu pahalta. Jossu kuoli, mä elän.
 
 
Sain jonkinlaisen itsevihakohtauksen kaiken miettimisen ja ahdistuksen keskellä ja jalka kärsi taas.. En tiedä mikä siinä on, mutta jokin vaisto aina käskee lopettamaan ennen kuin viillän liian syvälle ja jos ajattelette että se on se kipu, niin ei tosiaan. Se on vaan jokin tunne, ehkä elämänhalu tai sitten jokin ihan muu. En tiedä... 


4 kommenttia

  1. Voisiko se olla mainitsemasi elämänhalu, tai kuolemanpelko? Vaikka susta tuntuu että haluaisit kuolla, mutta... Pelottaako se sua kuitenkin jollain tasolla? Itsesi tai muiden kannalta?

    Olen vasta melko hetken seurannut sun blogia, enkä ole kovin aktiivinen kommentoija, mutta voimia sulle ja kiitos että jaat elämääsi täällä. Ja olet tosi sievä, jos niin saa sanoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, sitä en kyllä tiedä. Jompikumpi tai kenties molemmat. Ja ei mua itseni kannalta pelota, muiden kyllä. Pelkkä ajatus ystävien tai vanhempien reaktiosta saa ihon kananlihalle.

      Ja hei kiitos tosi paljon kommentista, saa sanoa sieväksi :D

      Poista
  2. Mä niin tiiän ton tunteen.. "En tiedä mikä siinä on, mutta jokin vaisto aina käskee lopettamaan ennen kuin viillän liian syvälle ja jos ajattelette että se on se kipu, niin ei tosiaan. " - mulla on itellä ihan sama homma.. :s mutta hei, jaksele! Kaikkea hyvää sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja juu yritän jaksella! :)

      Poista

Kaikki kommentit on tervetulleita, mutta julkaisen vaan asialliset :)